..oli setä Marxilla ihmettelemistä, kun Voimalassa (TV 1 iltamyöhällä)
puhuttiin Suomesta ja luokista.
Niin juontajat kuin keskustelijat lähtivät siitä erittelystä, jossa luokkia jaettiin lähinnä ammatin tai koulutuksen mukaan ( vrt Rauhala), vaan ei suhteessa työhön ja pääomaan.
Ei puhutta omistavasta luokasta ja työväenluokasta, vaan jos minkäkin laisista vaihtoehdoista. Toki taloussosiologi Jani Erola pari viikkoa sitten käsitteli asioita myös tältä pohjalta Turun kauppakorkeassa 'luokkasemiannrissa', ja itseäni häiritsi tuo luokkien ja 'luokkien' sotkeminen kaiken aikaa.
Mutta kulttuuriantropologi ja sosiaalipsykologi Katriina Järvinen puhui taannoin samassa Turun seminarissa mielestäni selkeämmin sellaisesta työväenluokkaisesta lähtökohdasta, joka jakautuu suhteessa omistukseen. Esimerkit hän poimi lapsuudenkodista ja naapurista.
Luonnollisesti koko päivän mittaisessa seminaarissa Turussa aikaa oli eri tavalla ja Katriinankin puheenvuorot täydensivät omiaan, mutta kaikkiaan siellä hän puhui selkeämmin kuin eilen Voimalassa.
Kirjailija Aarne Nevanlinna sivistyssuvun näkökulmasta puhuen korosti edelleen sitä porvarillista arvomaailmaa, jossa sosiaalista nousua ja liikettä pidetään mahdollisena - kaikki on vain itsestä kiinni !
Niinpä niin.
Kuitenkin Turussa Järvinen pohti, ettei se niin mene, sillä vaatii erityistä ponnistusta jotta se onnistuu.
Eikä se ole muuta kuin eriarvoisuudesta kiinni.
Toiset ihmiset ovat arvokkaampia kuin toiset, kuten hän nimitti ilmiötä. Toisilla on varaa, vaurautta ja sen tuomia ja mahdollisuuksia, toisilla ei. Itsensä hän koki pienempiarvoiseksi, koska oli köäyhjästä perheestä.
Mutta että edes puhutaan asiasta, on hyvä - nyt vain on keskusteltava luokista ja luokista - niin itse ajattelen nyt tarpeellliseski, jotta käsitteet selviää ihmisille - ei huku harmaaseen mössöön jossa ei millään mitään väliä, ei eroa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti