(Siis perjantaina 7.3, kun tänään on lauantai 8.3,
vaikka tuo automaattinen päivitys näyttää tänäänkin vielä 7.3, miten lie sekoilee ...)
Kyseessä oli turkulaisten ( TY, TuKKK, ÅA) yliopistojen 1997 perustaman organisatio
Turku Center for Welfare Research, hyvinvointitutkimuksen keskuksen järjestämä semiaanri.
Turun Kauppakorkeakoululla.
Teemasemiaari pureutui tällä kertaa kysymykseen ' Nousiko luokka kuolleista? Yhteiskuntaluokan muuttuva merkitys Suomessa '.
Alustajia olivat Timo Toivonen, Laura Kolbe, Katriina Järvinen, Harri Melin, Jani Erola, ja Pekka Räsänen
Teemat samassa järjestyksessä olivat
* Suomalaisen luokkatutkimuksen pitkä perinne,
* Yhteiskuntaluokat ja modernisaatio 1900- luvulla kaupungeissa: muutoksia ja jatkuvuuksia,
* Kokemuksia luikkaidentiteetin muovautumisesta,
* Onko Suomessa vielä yhteiskuntaluokkia?
* Yhteiskuntaluokat, kotialouksien tulot ja lapset Suomessa 1970 - 2000,
* Luokat ja kulutus Suomessa 1985 - 2001.
************************
Alustukset kaikkineen olivat kiintoisia.
Toivosen aloitus 'historiakatsauksesa' antoi raamit tai pohjan, miten vain, päivän teeman käsittelylle.
Se jatkui Kolben tämäkällä ja vauhdikkaalla esityksellä - tuskin ehti hegähtää väliin.
Kolbe pohti muutoksia ja jatkuvuuksia erityisesti yliopistomaailman kautta, ja kiintoisia näkökulmia toki nousi esiin. Hän mm. korosti yhteiskunnassa tarvittavan yliopistolaitosta, jolla on nimenomaan sivistävä rooli.
Keskusteluvaiheessa kysyin, miten hän näkee yliopistoissa havaittavat muutokset ja hankkeet huippuyliopistosta osana jatkuvuutta ja samalla osana yhteiskunnallista muutosta.
Siihen Kolbella oli yksiselitteinen näkökulma: on turha kuvitella sillä luotavan nopeasti jotain tutkimuksen ja osaamisen huippuja - ja viittasi yliopistolaitoksemme satavuotiseen historiaan, josta nyt alkaa vähitellen syntyä tasokasta tutkimustakin.
Sen sijaan hän näki huippuylipopiston edustavan malliltaan ja sisällöltään jotain tuotantolaitosta, joka toimii tiettyjen tarpeiden mukaan, ei kansalle sivistystä tuottavana oppilaitoksena ja opinahjona.
Tuohon oli helppo yhtyä.
**************************
Yksi päivän kiintoisia esityksiä oli Katriina Järvisen puheenvuoro luokkaidentiteetin muovautumisesta. Siinä hän hyvin aviomesti ja rehellisesti kävi läpi lapsuudenkodin työväenluokkaista asemaa ja sen vaikutuksia lapsuusajan leikkitovereihin, koulutovereihin ja myöhemmin opiskeluaikaankin. Hän kävi läpi sitä, miten varsinaisesti tiedostamattaan syytä jo ennen kouluvuosia ymmärsi olevansa jotain vähemmän arvokasta kuin esim. seinänaapurin tyätr. heillä kotona oli neljä lasta, koti kaksiossa josta yksi huone edelleen vuokrattuna,
- naapurissa yksi lapsi ja paljon tilaa...
...pikkutytölle kaikki kuitenkin paljastui riippuvaksi varallisuudesta, asuntojen koosta, arkielämän mahdollisuuksista....
...kaiken tämän hän nyt kertoo tietoisesti ja ylpeydellä siitä, että on käynyt myllyn läpi, josta nousi vahvasti jaloilleen...monen alemmuudentunteen jälkeen.... ja uskaltaa katsoa myös rehellisesti taakseen - häpeämättä.
**************************
Kun tulin seminaarista pois, oli pakko poiketa kirjakauppaan ja ostaa Kolben ja Järvisen uusi kirja Luokkaretkellä hyvinvointivaltiossa; nykysukupolven kokemuksia tasa-arvosta (Kirjapaja 2007).
Alkumetreille pääsin siitä illalla. On mielenkiintoista lukea, kun kuuntelin juuri molempia aiheeseen liittyen livenä
Kirjaan palaan varmasti blogissani ' tartuin kirjaan...'
***************************
Harri Melinin astuessa eteen tuntui siltä, palikat alkoivat loksahtaa kohdalleen.
Määritelmissä nousi esille lähinnä marxilainen lähestymistapa, mutta Melin arvioi myös sitä, miksi on tahoja, jotka pitävät luokkia jo aikansa eläneinä ja pois sulautuneina.
Melin teki johtopäätelmän: Elämme kapitalismissa, se tarkoittaa, että on myös luokat.
Hän perusteli luokkaperusteiden olevan edelleen vallalla mm. seuraavin argumentein:
* Suomi on kapitalistinen yhteiskunta, palkkatyösuhde ei ole hävinnyt
* Maassa on merkittäviä tulo- ja varallisuuseroja
* Kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia tyydyttää tarpeitaan markkinoilla
* Pääsy kaikkiin yhteiskunnallisiin asemiin ei ole avointa
* Ihmisten kokemus vaihtelee yhteiskunnallisen aseman mukaan
Edelleen hän eritteli, miten luokka-asema näkyy työssä:
* Työn palkitsevuus ja rasittavuus eritytyy luokkaryhmittäin (esimerkkeinä mm. seuraavat taulukot )
- Työssä koetut epävarmuustekijöistä luokka-aseman mukaan soittivat asian, Uhmavaara ym. 2005, s. 150
- Palkitseminen manageriaalisen aseman mukaan, Uhmavaara 2005, s. 148
* Työn itsenäisyys eriytyy luokkaryhmittäin
* Työelämän valta- ja auktoriteettisuhteet muuttuvat hitaasti, jos lainkaan
* Työelämässä ajetaan luokkaintressejä ( vrt. Kemijärvi ja Voikkaa)
* Työn intensivoituminen ei ole historiaa
Johtopäätöksinään hän totesi, miten luokan merkitys on korostumassa:
* Siirtyminen globaaliin kapitalismiin
* Uusliberalismissa on kyse (myös) luokkavallan palauttamisesta
* Yhtesikuntamme on polarisoitumassa
* Luokkien ja erityisesti luokkaintressien olemassa olo on tehtävä näkyväksi
* Tarvitaan luokkatutkimusta
**************************
Kaiken tämän jälkeen oli erinomaista lähteä lounastauolle.
Tuntui, kuin oma vähäinen ymmärrykseni tästä maailmasta, ajatukseni, puheeni ja toimintani olisivat saaneet sellaisen uuden linkin, joka oli todella voimaannuttava.
Sai taas kuulla toisten tuottamina vahvasti sanottua asiaa ja johtopäätöksiä.
Onpa noiden luokkaerojen häviämistä korostaneiden kannanottojen aikana miettinytkin joskus, että kauanko kestää, että asiat jälleen nousevat realistisesti pintaan.
Että asiat sanotaan niin kuin ne ovat, niiden oikeilla nimillä. Laajemmin kuin oman puolueväen taholta.
Nyt sai kuulla ja keskustella niistä myös muiden esittäminä kuin puoluetovereiden.
Tutkijat ovat nousseet pystyyn.
Seisomaan oikein lavalle ja puhuvat taas ääneen. Hyvä niin!
Olihan jo dialektisestikin luonnollista, että näin tulee jossain vaiheessa tapahtumaan.
Ja se tuntuu olevan vahvasti täällä ja nyt.
Nyt taidamme olla sellaisen julkisenkin keskustelun aallon nousussa, joka vahvistaa keskustelua ja ravisuttaa varmaan myös rakenteita.
Ja asiasta puhuvat tutkijat eri yliopistoista.
**************************
Vatsa viikko sitten esitystä luokkien noususta kuuntelivat SKP:n ay - seminaarin osallistujat Tampereella paikallisen yliopiston tutkijan esittämänä.
Erilaisia tilastoja muuttujista ja ilmiöistä kertoivat Turun seminaarissa nuoremmat tutkijat.
Niissä kuitenkin varsinaisen luokan sijaan erittely tapahtui ammattiluokituksen mukaan, joka sekään ei vastannut nykyaikaa - saatikka kysymystä suhteesta palkkatyöhön.
Näistä nousikin muutama kriitinen kysymys.
Nostin itse esille mm. ristiriidan siitä, että ihminen ulkoistetaan palkkatyösuhteesta ja sysätään yrittäjän asemaan, jota monet kunnat ja myös yksityiset nykyään harrastavat.
Tyypilliseti näitä töitä ovat esim. siivoojan ja kodinhoitajan työt, joita on sysätty toiminimellä toimiviksi 'yrittäjiksi'.
Kun suhde palkkatyöhön muuttu, harhautuu myös ihmisen subj. näkemys itsestään helposti, ellei ymmärrä luokka-asemaansa oikein.
Moni luulee olevansa pois työväenluokkaisesta asemastaan ollessaan omana pienenä 'yrittäjänä....'
Silloin voi eksyä ajattelemaan, että eihän minun työtäni kukaan riistä.
Mutta ymmärrän sen riiston kärjistyneen juuri siinä, että joutuu pois palkkatyösuhteesta.
Jatkossa joudut markkinoimaan ja myymään itseäsi ja työtäsi alati uudelleen.
Kilpailuttamalla itseäsi uusille tahoille. Sitä kapitalistista markkinaa oikein konkreettisesti yksilötasolla.
Taatusti entistä rankempi tilanne, näin ymmärrän.
Mutta näiden tilanteiden muuttuminen ei näkynyt mitenkään tutkimusten luokitteluissa.
Sen heikkouden esittäjä myönsikin. Totesi sen olevan vaikeaa.
****************************
Loppukeskustelussa TY:n sosiol. professori Pekka Pöntinen esitti muutamia hyvin viiltäviä ajatuksia siitä, miten teemasta ei päästä mihinkään.
Siinä yhteydessä hän pohti ja asetteli järjestykseen tämän päivän ilmiöinä termejä Klasse in sich, Klasse an sich, Klasse für sich...(vrt Marx)
Pöntine totesi: luokat ovat edelleen täällä keskuudessamme.
Tutkimusta niistä siis myös tarvitaan.
Ja kuten Katriina Järvinen jälki-istunnossa muisteli opiskeluvuosiltaan Pöntisen sosiologian peruskurssia, loppui se uhoavasti sanoihin "sosiologia on sorrettujen puolella."..- ja se teema loisti jotenkin Pöntisen pueenvuoroissa edelleen...
****************************
Jouduinpa myös mukaan jälki-istunnolle.
Kun seminaari päättyi, pysähtyi ensin Toivonen varmistamaan sormella osoittaen..."oletko sinä muuten.".johon vastasi että "olenpa hyvinkin"...
....istuimme näet aikanaan samoilla luennoilla ja joissain seminaareissakin...melkein ihmisikä sitten...itselläni silloin jo poliittinen taustani ja mielipteeni, Toivonen silloin vasta -60-luvun radikalisoituvana ylioppilasaktiivina...joka jonkin aikaa ehti seurustella luokkatoverinikin kanssa...
....näitä sitten lopulta kerrattiin ohimennen siinä jälki-istunnossakin vielä.....
Jälki-istuntoon jymähdin mukaan, kun keskutelumme Katriinan kanssa hänen Tampereen vuosistaan ei ollut loppuakseen siinä luentosalin ulkopuolella aulassa......siitä sitten Kolbe yksiselitteisesti veti meidät mukaan ja matkaan jälki-istunnolle...
Siinäpä vielä istuimme alun toista tuntia, kävimme asioita uudellen läpi paitsi vakavasti...myös samalla sarkaistisestikin asioita katsellen....
....pohdintaa oli päivän ilmiöistä myös reippaasti politiikan puolellekin.. aina demarien puheenjohtajaroolia myöten...
... jos kohta edelleen myös ilmiöistä nykyisen opiskelijasukupolven näkövinkkelistä...ja menneenkin...
Se oli ei vain mennyttä ja tätäpäivää analysoivaa, vaan tulevaan suuntaava keskustelua, jossa ei liidelty kokonaan pilvissä vaan jalat olivat myös tukevasti yhteiskuknnan rakenteissa ja luokissa...
Kun jälki-itsunto loppui, kävelimme vielä yhtä matkaa kaupunginkirjastoon asti, johon Kolbe ja Järvinen olivat suunnitelleet tutustuvansa...ja josta toki turkulaisena saakin olla ylpeää, vaikka hintaansa laitos tulikin...
****************************
MITÄ MUUTA PÄIVÄSTÄ JÄI VIELÄ KÄTEEN ?
1.
- Jo ennen seminaaria aulassa tapasin Camillan tänä vuonna ekaa kertaa, nuoren aktiivimme, joka nyt tekee kandityötä luokka-teemasta...
...oli mukava tavata Camillaa, joka nyt asuu syksystä asti Maarianhaminassa ...mutta tulee toki lauantaina pikku Roosansa kanssa yhdessä myös Naistenpäivän juhlaamme!
2.
Lounastauolla istuin samaan pöytään ikäiseni naisen kanssa, joka auditoriossa istui edessäni.
Esittäydyimme, ja ennen pitkää tuntui uskomattomalta.
Olemme totaalisia kollegoja: molemmat työfysioterapeutteja, hän oli jälkeeni seuraavalla kurssilla erikoistumassa Helsingissä kansanterveystyöhön ja työterveyshuoltoon...jonka jälkeen molemmat olemme työn ohessa jatkaneet hyvin samanlaisilla aineilla yliopistolla, molemmilla työ liittynyt erikoisesti ergonomiaan, hänellä myös tutkimukseen työstä, tutkijan vakanssilla kun on...
...Sen jälkeen on hän yli 20 vuotta ollut siinä samassa työpaikassa, josta sitä ennen olin koko 10 jumpparin kanssa voimalla lähteneet pois tilanteessa, jossa Kelan johto ei halunnut keskustella palkoistamme mitään...
( se oli työtaistelu se...josta ei paljon ole julksiuutta kuullut...)
...Ja parasta kaikessa, että hän edelleen työskentelee siellä sittemmin entisen naapurini ja hyvän ystäväni Maritan kanssa viereisissä huoneissa, usein samoissa tutkimuksissa...kuten meillä oli myös luonnollisesti useita muita yhteisiä tuttuja...vaikka harvoin tapaammekin nykyään...
*************
Ihmettelimmepä vain, miten maailma on pieni...siellä me kaksi 'vanhan polven erikoisjumpparia', kuten tavattiin aikanaan sanoa elviä!
Istumme jossain Turun Kauppakorkean auditoriossa seminaarissa molemmat täydellä intohimolla asiaan ja päivän teemaan... Ihan hassu juttu!
Yksi erinonomaisia päiviä aikoihin...mielenkiintoisesti asiaa....ja todella mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia ja entisten tuttujen tapaamisia...
Tätä taytyy saada lisää....sanoisin..
Ja
...kyllä nyt on taas syytä ottaa uudellen noita klassikkojen kirjojakin esillle hyllystä, kunhan ensin kahlaan tuon Kolben ja Järvisen luokkaretki- kirjan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti