I
Pienoinen kainalossa - ihana aamu
Oli ihana herätä lauantaiaamuna.
Sanni tuli mamman ja oopan luo perjantaina yökylään, ja kaikesta touhustaan nukahti illalla kuin seinään kello kahdeksan. Leikit, iltapuuro, pesut, ja vain kolme säkeistöä ikiomasta nukkumatti-laulustani, ja syvä uni vei lapsen. Aamulla puoli seitsemältä heräsin tytön kierähtäessä lastenvuoteesta suoraan päälleni ja viereeni. Sitten käperryttiin hetkeksi aikaa kippuraan peiton alle, kunnes Sanni puhalsi nenälleni. Leikin vain nukkuvani. Alkoi hieroa nenänpäitämme yhteen. Leikin edelleen nukkuvani. Lopuksi alkoi matkia kuorsausta - ja silloin retkahdin nauruun sydämestäni.
- Että kaksivuotias keksiikin - viime syksynä kun velipoikien kanssa leikkivät sitä.
Siinä ensin Sannin kanssa hetki kieritttin ja halittiin, sitten mentiin alakertaan, jossa oopa ja aamupuuro jo odottivat. Alkoivat päivän toimet.
II
Pekka-Töpöhäntä lasten esittämänä
oli sunnuntaina Nummenmäen Työväen Näyttämön ohjelmistossa - ja edelleen kaikki näytännöt koko kevään kin loppuunmyytyinä.
Numeroituja paikkoja ei ollut, mutta kolme tuolia keskeltä aika edestä löytyi.
Siis mamma ja pojat sinne, poikien isä sai jäädä taaemmas.
Onni istui vasemmalle kainalooni ja Johannes kiipesi heti syliini, että näkee paremmin.
Ennen kuin näytäntö ehti alkaa, oli Onnilla tärkeää asiaa, jonka kuiskasi minulle: " Mamma, mun huone on nyt huippu hienossa kunnossa, siivosin sen ihan itse, et usko kuinka fiksua siellä on..." - huomenna kun on Johanneksen synttärit.
Onnikin oli näin kantanut kortensa kekoon ja tehnyt omasta huoneestaan varsin hienon ja pannut järjestystä tavaroihin.
Näytelmä vei pojat mukanaa, kunnes jossain kohdassa intoutui Onni julistamaan: "mamma, mä tiiän mitä tossa kohdassa pian tapahtuu"...kun Monnin järjestämä tietokilpailu oli alkamassa..
..että kysymykset olivat aivan epäreiluja Pekalle...ja se oli epäreilua!
Jopa ihan epärehellistä kieroilua!
Illalla varsinkin Johannes oli kotona ollut aivan haltioissaan koko näytelmästä. Tämä oli pojalle ensimmäinen teatterielämys. Sopi hyvin kuin synttäriteatterijuhlaksi. Pian tulee 4 vuotta täyteen.
III
Keskiluokkaa kosiskellaan taas tänäkin vuonna ...
Noin antaa viimeisin puolueiden kannatusgalluppi aiheen aanata.
Vaikka eihän siinä mitään uutta ole! Vanha kaava toistuu!
Mutta taasko samalla tavalla kuin taannoinen työväen presidentti....tai naispalkkojen korotusta luvannut puolue...tai ne puolueet jotka lupasivat taitetun indeksinkin korjaamista mutta unohtivat sen jo...tai lupasivat huolehtia vanhustenhuollosta ja vaikka mistä.
Tähän kaikkeen vannotaan vuodesta toiseen, ja varsinkin ns.keskiluokkaa kosiskellaan samoin vuodesta toiseen.
Mutta mitä keskiluokkaa?
Eikö olekaan niin, että myös keskiluokkaiset ihmiset pääasiassa elättävät itsensä työn teolla - olkoon se sitten fyyistsä tai henkistä, suuressa firmassa tai pikkuyrityksessä.
Tai vaikka yrittäjänä ja ammatinharjoittajana. Omasta niskasta se tulos revitään vaikka parturikampaajana.
Ymmärrän kuitenki niin, että niin kauan kun ei omista tuotantovälineitä, tai ei elätä itseään pääomatuloilla, keinottelulla, verottomilla osaketuloilla, korkotuloilla Sveitsin pankin salaisilla tileillä olevilta talletuksilla.....kaikella, millä nykyajan kvartaalikapitalismissa voi ihmistä riistää ja alistaa, niin kauan ei kuulu siihen omistavaan luokkaan, siihen, jonka etuja erityisesti kokoomus ajaa. Niin menneinä vuosian kun tulevinakin, se ei muutu.
Ymmärrän asian niin, että niin kauan, kuin elättää itsensä työllä, ei ole asemaltaan yhteiskunnassa muuta kuin työtätekevä, valtaosaltaan meistä useimmat myös työväenluokasta lähtöisin. Mistä siis yhtäkkinen hyppäys jonnekin muualle, vaikka työ olisi kuinka otsa hiessä todellista fyysistä raadantaa...
Mutta jokainen tietysti seurustelee itsensä kanssa ja yrittää hahmottaa oman tilansa.
Siitä kai kannattaa aloittaa?
Mutta miten monet kokevat elämänsä ja asemansa?
Jos vauhti sokaisee ja on saatunut löytämään hyvätuloisen ammatin, erehtyy helposti asemastaan, vaikka ansiotulot olisivatkin kaiken pohja. Silloin ymmärrys luokkarajoista on kaukana, ja koulussa ja mediassa toistetut mandrat alkavat elää omaa elämäänsä.
Silloin
* uskotaan, että kokoomus on työväen puolue....
* uskotaan, että kepu puolustaa ammattiyhdistyväkeä ja järjestäytymistä ja ammattiliittojen roolia kaikkiaan....
* uskotaan, että vihreät ovat niitä jotka puolustavat ympärsitöarvoja viimeiseen asti...
* uskotaan, että demarit ja vas. ovat duunarien ja eläkeläisten etujen puolustajia....
ja lopulta
* uskotaan mitä tahansa, kunhan sitä vain kaikkialla toistetaan ja uskotellaan meille täytenä totena...
Mutta arki ja elämä eivät ole uskon asioita...kyllä ne ovat järjen juttuja!
Tai jotain niin konkreettista, että ymmärtää, oliko lupaus todellakaan totta, kun katsoo kukkaroonsa, aamuruuhkaan, potilasjonoihin, koulukatkoihin.... mihin vain!
Pettikö kokoomus naispalkka-asian... entä mikä onkaan kepun työreformi.... tai mitä merkitsee vihreiden kanta ydinvoimassa ja kestävässä kehityksessä.....entä ovatko demarit ja vas. ajaneet tinkimättä ja tosissaan duunarien ja kaikkien pienituloisten asiaa maassamme??
Jos nyt kaikki keskiluokkaan itsensä luokittelevat edelleen uskovat edellä olleiden puolueiden viattomiin lupauksiin, niin siitä vaan!!
Sopii sitä pettyä kerta toisensa jälkeen, jos haluaa itselleen mahahaavaa!
Vai olisiko keskiluokkaisten ihmistenkin uskallettava olla rehellisiä ellei itselleen - niin edes lastensa tähden.
Vai onko sittenkin niin, että tuttujen luapusten myötä siinä menossa
- demokratia kunnissa paranee,
- palvelut kohenevat ja
- julkista sektoria vahvistetaan.
- köyhäkin saa silloin palveluja...
- opetusryhmiä pienennetään ja
- resursseja koulujen korjaamiseen ja säilyttämiseen tulee lisäää...
- samoin kuin vahustenhuollosta kannetaan muutakin huolta kuin vanhukset kotiin sijoittamalla ja palauttamalla pois vanhainkodeista...ties kenen tai tuskin kenenkään hoitoon...
Kaikkea tuotako meille on oikeasti ja totisesti tiedossa???
Kyllä nyt niin 'keskiluokkaisten' kuin työväenluokkaisten ihmisten on syytä toistamiseen pysähtyä.
Mietitään, mitä kuplien takana on - mitä ne ovat tähän mennessä sisältäneet!
Tiedän, ettei kaikkia vedetä höplästä. Mutta toistaiseksi on vedetty liian monia!
Mutta miten sinun laitasi on ....eihän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti