sunnuntai 2. maaliskuuta 2008

Teräsbetonia ja Hollywoodin sotakonetta....entä sitten?

Uteliaisuuteni pisti lukemaan tämän vuoden euroviisuvoittaja-laulun sanat.

Kun uutisissa kerrottiin voittajaksi Teräsbetoni - niminen yhtye, josta jossain oli näytetty pätkiä, tuli mieleeni, että machoilu ja hirviökulttuuri tuntuvat olevan meillä vallalla - vai ymmärränkö kenties vallan väärin.
Kummakseni - vaiko kuuluuko aikaamme - löytyy laulun sanoissa mielestäni huh- hah-haa - riimittelynä macho-rambo-ihannointia, jossa ..." ...miehet ratsastaa, olkoon edessä tuhoa...on miehellä velvollisuus muistaa usrhoollisuus....ja missä miehet ratsastaa siellä lampaat ei voi vaeltaa..."

Kyllä omassa mielessäni koen sen väkivaltaa ihannoivana riimittelyä...esityksestä en tiedä mitään, koska itse lauantai-illan kilpailua en todella katsonut. Sen sijaan luin iltasatuja ja laulelin Sannille (2 v.) nukkumatti-lauluja.

Mutta mitä maailmalla!
Ylen kultakuumeessa käsiteltiin Petri Stenmannin vasta suomentamaa ja ilmestynyttä kirjaa Hollywoodin sotakone. Kyse on teoksesta, jonka takaa löytyy kaksi yhdysvaltalaista yhteiskuntatieteilijää, herrat professorit Carl Boggs ja Tom Pollard.

Heidän laaja tutkimuksensa osoittaa, miten "hyvä sota" on palannut päivitettynä amerikkalaisiin elokuviin.

Kyse on edelleenkin Pentagonin intresseillä rahoitetusta, avustamasta ja muutoinkin sponsoroimasta tuotannosta, jonka sisältöön se pääsee myös peukaloimaan, kuten tutkijat osoittavat.
He luonnehtivat näiden nykyelokuvien olevan voimakkaasti isänmaallisia, joissa amerikkalaisten ylemmyydentunne muita kohtaan tulee vahvasti esille, ja joissa myös kaikki Vietnamin sodan aikainen sodanvastaisuus on hävinnyt.
Tilalle ovat nousseet elokuvat Vietnamin sodasta ramboilemalla.
USA:n sotilas onkin Vietnamissa äkkiä Rambo-sankari.

Monin tavoin väkivaltaa ja machoilua korostava elokuvakulttuuri on siis pinnalla USA:ssa.

Kuvaako Suomen euroviisun valinta sitä, että suomalaiset menevät taas heti kakkosvaunussa perässä ja ovat valmiit samaan vahvaan urhoollisuuden ja machoilun ihannointiin.

Kirjan Hollywoodin sotakone suomentaja toteaakin, että kylmän sodan päätyttyä aukesi USA:lle mahdollisuus tehdä maailmasta yksinapainen, ja rakentaa tilanne, jossa se hallitsee maailmaa yksin.
Ja sen sauraukista maailman lukuisat kansat kärsivät kaiken aikaa.

Mutta miten se liittyy meidän euroviisuvalintaamme!
Eikö siinäkin ratsasteta urhollisesti päin tuhoa...
Ei vain voi välttyä ajatukseltani, kun kirja ja biisin valinta osuivat ajallisesti näin yksiin!

2 kommenttia:

Ylläpitäjä: kirjoitti...

Hei,

Ohi sinänsä ajankohtaisen kirjoituksesi aiheen, tuli mieleeni seuraava kysymys:

Mitä mieltä siellä Lounais-Suomessa ollaan kommunistien ja muiden samat arvot jakavien vasemmistolaisten pirstoutumisesta 3 eri pienpuolueeseen ja todellisen yhteistyön puuttumisesta näiden voimien kesken?

http://arsi70.blogspot.com

kaija kirjoitti...

Mikäli edelleen tunnen tilanteen oikein, on tilanne sen suhteen ennallaan:
- ei meillä koskaan olla haettu tavoitteeksi työväenliikkeen hajanaisuutta, vaan päinvastoin;
- asia erikseen on, että jos jonkin puolueen osalta keskuselimet päättävät kielteisesti SKP:n tarjoukseen vaaliliitosta, ei SKP:n piirissä ole voitu asiaa muuttaa... - emmekä myöskään ole ymmärtäneet voivamme toimia yhdessä sellaisten kanssa, jotka ovat liittoutuneet äärioikeistolaisen Olavi Mäenpään ryhmän kanssa...
- Siis ilman muuta kaikkien voitto olisi voimien yhdistäminen, jota piirissämme on kannatettu, mutta ei ole ollut meistä kiinni;
(esim. vuosi sitten Salon suunnalla olisi ollut kentällä valmiutta, mutta KTP esti kentän tarpeet ja järjen...ja niin oltiin taas eri listoilla... )
PS. Pienpuolue on tietysti yksi nimi, mutta miten mitataan?
- esim. viime valeissa SKP paini aivan omassa sarjassaan mm. ehdokasmäärän suhteen kattaessaan koko maan: se ohitti näin mm. muutaman eduskuntapuolueen ja kirkkaasti muut. ns. pienpuolueet.