perjantai 31. joulukuuta 2010
HÄRKÄÄ SARVISTA - TARTUN KIVINIEMEN HAASTEESEEN
Totta ihmeessä pääministeri haluaa jotain keskustelua. Haluaako puhua lämpimikseen?
Mutta ihmekin olisi, ellei jotain profiilin nostoa tehdä vaalivuoden alkaessa.
Asia erikseen on se, miten kuuntelette keskustelua ja mitä johtopäätöksiä vedätte siitä.
- Mutta tartunpa rouva pääministerin haasteeseen kuin härkää sarvista. Rouva toivoo keskustelua erityisesti väestön ikääntymisestä, taloudesta ja veropolitiikasta. Kylläpä meillä on samanlaiset kiinnostuksen kohteet, nämä teemat! Lienee rouva pääministeri seurannut blogini ja muiden kirjoitusteni aiheita. Koska ko. teemat ovat kuitenkin varsin laajoja, en edes yritä kaikkea mahduttaa tähän yhteen kirjoitukseen, vaan lupaan lähipäivinä jatkaa noista teemoista. Mutta tänään kokoan tiivistettynä ne ajatukset, jotka koskevat veropoltiikkaa. Siitä muuten tullut yksi lempiteemoistani, kumma kyllä.
Kas alla viestini.
Rouva pääministeri!
Kauhulla on seurannut hallituksen suunnitelmia ja sen jo tekemiä talouspoliittisia ratkaisuja veropoltiikan saralla. Ne kaikki ovat siirtäneet verotuksen painopistettä kulutuksen suuntaan, eli rankaisemaan meitä pienkuluttajia rankimmin. Te puhutte kaunokielellä kulutuksen verottamisesta. Ette halua paljastaa mitä sen taakse olette kätkemässä.
Verotus muuttuu toimienne ansiosta tasaveroksi, jossa rikkaan ihmisen tuloista maksetaan entistä vähemmän veroa suhteessa tuloihin, toisin kuin mitä esim. eläkeläinen tai työtön maksaa. Me kaikki maksamme saman hinnan maidosta, leivästä, kaikesta välttämättömästä, mutta rikkaalle jää tuon maitoilitran jälkeen paljon enemmän varoja käyttämättä kuin minulla. Olettekin ratkaisuillanne suosimassa pelkästään rikkaita, jotka saavat verotuksessa paljon muutakin etua, kuin kultalautaselta syöden.
- Olette vapauttaneet suuret omaisuudet veroista. Lisäksi olette jo vuosia sallineet listaamattomien yhtiöiden omistajille oikeuden nostaa vuosittain pääomatuloja 90 000 euroa verottomana - siis paljon enemmän kuin moni edes työstään vuodessa ansaitsee, mutta maksaa siitä silti veroja.
- Kuntaveroa ette ole kansan ja asiantuntijoidenkaan esityksestä huolimatta muuttamassa progressiiviseksi, vaikka sillä saataisiin paljon laajempi pohja kuntien taloudelle.
- Myös pääomatulot teidän tulee liittää mukaan kuntaverotukseen - siis progrressiiviseen sellaiseen samalla kun koko pääomatulojen korotus on paikallaan.
- Sallitte laittoman, harmaan talouden kiertää verotusta maassamme niin, että valtio menettää vuositasolla miljardeja verotuloista. Olette varmaan tietoinen siitä, että jo kansanivälisestikin maatamma pidetään erinomaisena veronkierron ja harmaan talouden maana. Ja hallituksen heikko valvonta asiassa sallii sen edelleen jatkuvan. Tunnette varmaan Markku Hirvosen työryhmän raportin harmaan talouden osuudesta maassamme. Nyt teillä on siinä käyttöönne myös selvä lista toimenpiteistä, joilla on mahdollista saada tämä ongelma kuriin. Näin siis voidaan hankkia verotuloja valtiolle miljardeja. Verot sinne mihin kuuluvat, ja sieltä, mistä niitä on otettava ja otettavaa myös on.
- Taannoin vapautitte työnantajat eläkemaksujen maksamisesta. Taas yksi lahjoitus siihen suuntaan. Nyt olette rahoittamassa näin syntyneen aukon valtionbudjettiin korottamalla energiaveroja!
Se merkitsee asumisen, ruoan, kuljetusten, liikenteen maksujen nousua. Me maksamme ne pienistä tuloistamme - sekö mielestänne on tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Köyhyyden vastainen vuosi on päättymässä, miten olette sen huomioineet verotuksen osalta?
Te rouva pääministeri kollega Kataisen kanssa pelaatte sellaista nollasummapeliä, jossa lopputulos on kaikkea muuta kuin nolla. Tulos kallistaa vaa'an täysin vinoon: varakkaita hellitte verottomalla pörssikaupalla ja sen tuomilla voitoilla. Samaan aikaan maksatatte kuntalaisilla mm. kuntien talousvaikeuksissa palveluhintojen korottamiset vuosittain.
Jos haluatte kuulla niin bloginpitäjän kuin kansalaisten mielipiteitä ja kommentteja haluamastanne keskustelusta lisää, seuratkaa tätä blogia. Paremman toivossa ensi vuotta odottaen.
Mutta ihmekin olisi, ellei jotain profiilin nostoa tehdä vaalivuoden alkaessa.
Asia erikseen on se, miten kuuntelette keskustelua ja mitä johtopäätöksiä vedätte siitä.
- Mutta tartunpa rouva pääministerin haasteeseen kuin härkää sarvista. Rouva toivoo keskustelua erityisesti väestön ikääntymisestä, taloudesta ja veropolitiikasta. Kylläpä meillä on samanlaiset kiinnostuksen kohteet, nämä teemat! Lienee rouva pääministeri seurannut blogini ja muiden kirjoitusteni aiheita. Koska ko. teemat ovat kuitenkin varsin laajoja, en edes yritä kaikkea mahduttaa tähän yhteen kirjoitukseen, vaan lupaan lähipäivinä jatkaa noista teemoista. Mutta tänään kokoan tiivistettynä ne ajatukset, jotka koskevat veropoltiikkaa. Siitä muuten tullut yksi lempiteemoistani, kumma kyllä.
Kas alla viestini.
Rouva pääministeri!
Kauhulla on seurannut hallituksen suunnitelmia ja sen jo tekemiä talouspoliittisia ratkaisuja veropoltiikan saralla. Ne kaikki ovat siirtäneet verotuksen painopistettä kulutuksen suuntaan, eli rankaisemaan meitä pienkuluttajia rankimmin. Te puhutte kaunokielellä kulutuksen verottamisesta. Ette halua paljastaa mitä sen taakse olette kätkemässä.
Verotus muuttuu toimienne ansiosta tasaveroksi, jossa rikkaan ihmisen tuloista maksetaan entistä vähemmän veroa suhteessa tuloihin, toisin kuin mitä esim. eläkeläinen tai työtön maksaa. Me kaikki maksamme saman hinnan maidosta, leivästä, kaikesta välttämättömästä, mutta rikkaalle jää tuon maitoilitran jälkeen paljon enemmän varoja käyttämättä kuin minulla. Olettekin ratkaisuillanne suosimassa pelkästään rikkaita, jotka saavat verotuksessa paljon muutakin etua, kuin kultalautaselta syöden.
- Olette vapauttaneet suuret omaisuudet veroista. Lisäksi olette jo vuosia sallineet listaamattomien yhtiöiden omistajille oikeuden nostaa vuosittain pääomatuloja 90 000 euroa verottomana - siis paljon enemmän kuin moni edes työstään vuodessa ansaitsee, mutta maksaa siitä silti veroja.
- Kuntaveroa ette ole kansan ja asiantuntijoidenkaan esityksestä huolimatta muuttamassa progressiiviseksi, vaikka sillä saataisiin paljon laajempi pohja kuntien taloudelle.
- Myös pääomatulot teidän tulee liittää mukaan kuntaverotukseen - siis progrressiiviseen sellaiseen samalla kun koko pääomatulojen korotus on paikallaan.
- Sallitte laittoman, harmaan talouden kiertää verotusta maassamme niin, että valtio menettää vuositasolla miljardeja verotuloista. Olette varmaan tietoinen siitä, että jo kansanivälisestikin maatamma pidetään erinomaisena veronkierron ja harmaan talouden maana. Ja hallituksen heikko valvonta asiassa sallii sen edelleen jatkuvan. Tunnette varmaan Markku Hirvosen työryhmän raportin harmaan talouden osuudesta maassamme. Nyt teillä on siinä käyttöönne myös selvä lista toimenpiteistä, joilla on mahdollista saada tämä ongelma kuriin. Näin siis voidaan hankkia verotuloja valtiolle miljardeja. Verot sinne mihin kuuluvat, ja sieltä, mistä niitä on otettava ja otettavaa myös on.
- Taannoin vapautitte työnantajat eläkemaksujen maksamisesta. Taas yksi lahjoitus siihen suuntaan. Nyt olette rahoittamassa näin syntyneen aukon valtionbudjettiin korottamalla energiaveroja!
Se merkitsee asumisen, ruoan, kuljetusten, liikenteen maksujen nousua. Me maksamme ne pienistä tuloistamme - sekö mielestänne on tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Köyhyyden vastainen vuosi on päättymässä, miten olette sen huomioineet verotuksen osalta?
Te rouva pääministeri kollega Kataisen kanssa pelaatte sellaista nollasummapeliä, jossa lopputulos on kaikkea muuta kuin nolla. Tulos kallistaa vaa'an täysin vinoon: varakkaita hellitte verottomalla pörssikaupalla ja sen tuomilla voitoilla. Samaan aikaan maksatatte kuntalaisilla mm. kuntien talousvaikeuksissa palveluhintojen korottamiset vuosittain.
Jos haluatte kuulla niin bloginpitäjän kuin kansalaisten mielipiteitä ja kommentteja haluamastanne keskustelusta lisää, seuratkaa tätä blogia. Paremman toivossa ensi vuotta odottaen.
torstai 30. joulukuuta 2010
NAISTEN terveiden vuosien ELINIKÄ SUOMESSA LASKENUT
Kansalaiset ovat jo vuosia kantaneet huolta jatkuvien leikkausten vaikutuksista ihmisten arkeen.
Leikkaukset julkisella sektorilla, sosiaali- ja terveydenhuollossa vaikuttavat eläkeläisten suuren joukon köyhyydessä sinnittelyyn arjen monissa asioissa. Joudutaan tinkimään ravitsemuksessa, terveyspalvelujen käytössä, asumisen tasossa ja hygieniassa, lääkkeiden hankkimisessa.
Samalla vanhuksen arki kapenee, sosiaaliset yhteydet vähenevät, liikumiseen ja osallistumiseen ei ole varoja eikä terveyttä. Vähitelleen osattomuuden seuralaiseksi hiipivät masennus ja yksinäisyys.
Lopputulemana ovat liian usein elämän romahtaminen, jota seuraavat vanhusten itsemurhat.
Niistä tiedetään, ja ne ovat paljon yleisempiä kuin puhutaan. Niistä puhutaan liian vähän. Päättäjät ja virkamiehet ovat sokeita ja kuuroja. He eivät uskalla eivätkä halua tunnustaa tosiasioita.
Helsingin Pro Kuntapalvelut-verkoston sivulta löysin linkin HappyYears64+ ja siellä olleeseen laajaan artikkeliin. Seuraava sitaatti on vain pieni osa kokonaisuudesta.
....." Budjettileikkaukset rikkovat ihmisoikeuksia. Sen lisäksi ne aiheuttavat pitkällä tähtäimellä kasvavia kuluja. Kvartaalilogiikalla ei voi ratkaista kestävyysongelmia. Kulut kasvavat kun ikääntyvät päästetään huonoon kuntoon. Hoito- ja palvelujen tarpeessa olevien tarve kasvaa. Yksityissektoria huudetaan avuksi, mutta taloustehokkuuden logiikka luo vain lisäongelmia. Maailman Pankin julkaiseman Maailman Kehitysraportin (2004) mukaan yksityistäminen ei ole mikään tehokkuus- eikä laatuautomaatti.
Budjetista saa tehokkaasti selville sen, kulkevatko päättäjien vaalilupaukset ja budjettiteot samaan tahtiin. Budjetti näyttää missä prioriteetit ovat. YK ja EU:kin korostavat sitä, että ihmisoikeuksien ja perustuslaillisen yhdenvertaisuuden toteutumisen tulee näkyä budjeteissa. Lamaankaan ei voi vedota, sillä ihmisoikeudet eivät ole taloussuhdanteiden aikojen sesonkitavaraa.
Palvelujen priorisointia säätelevät kuntatalouden omat talousnäkökohdat, eivät ikääntyneiden tarpeet eikä ihmisoikeuksien toteutuminen. Ikääntyneiden tarpeet nähdään hyvin kapeasti ja jatkuva aliresursointi vaivaa. Tutkijat (Jyrki Jyrkämä ja Pirjo Nikander) kysyvätkin, miten tällaisessa tilanteessa toteutuvat tavoitteet hyvästä täydestä elämästä. Eduskunnan oikeusasiamies puolestaan huomauttaa, että perusoikeuksien toteutuminen ei ole kustannus vaan investointi. Perusoikeuksien toteutumisen tulee apulaisoikeuskanslerin mukaan ohjata sosiaalisen ja julkisen talouden kestävyyden arviointeja, erityisesti taantuman aikana. Perusoikeuksien tulee toteutua myös lainvalmistelussa sekä Valtion tulo- ja menoarvioiden laadinnassa ja toiminnan tarkastuksessa. Valvontaa on myös tehostettava. (Puumalainen HeSa 3.9.2009) ..."
Koko artikkeli on varsin laaja ja käsittelee monipuolisesti vanhuksiin kohdistuvia ihmisoikeusrikkomuksia.
Kyse on asioista, joista eri yhteyksissä on tämän blogin pitäjä kirjoittanut.
Kyse on asioista joita SKP on ohjelmissaan ja kannanotoissaan osoittanut.
Kyse on asioista, joista monissa seminaareissa ja paneleissa on puhuttu, mutta hallitusta ja kuntapäättäjiä asia ei ole huolettanut.
Jos samat voimat jatkavat maamme seuraavassa eduskunnassa, voi vain kauhulla arvella, mikä onkaan jatkossa vanhusten elämäntilanne.
Leikkaukset julkisella sektorilla, sosiaali- ja terveydenhuollossa vaikuttavat eläkeläisten suuren joukon köyhyydessä sinnittelyyn arjen monissa asioissa. Joudutaan tinkimään ravitsemuksessa, terveyspalvelujen käytössä, asumisen tasossa ja hygieniassa, lääkkeiden hankkimisessa.
Samalla vanhuksen arki kapenee, sosiaaliset yhteydet vähenevät, liikumiseen ja osallistumiseen ei ole varoja eikä terveyttä. Vähitelleen osattomuuden seuralaiseksi hiipivät masennus ja yksinäisyys.
Lopputulemana ovat liian usein elämän romahtaminen, jota seuraavat vanhusten itsemurhat.
Niistä tiedetään, ja ne ovat paljon yleisempiä kuin puhutaan. Niistä puhutaan liian vähän. Päättäjät ja virkamiehet ovat sokeita ja kuuroja. He eivät uskalla eivätkä halua tunnustaa tosiasioita.
Helsingin Pro Kuntapalvelut-verkoston sivulta löysin linkin HappyYears64+ ja siellä olleeseen laajaan artikkeliin. Seuraava sitaatti on vain pieni osa kokonaisuudesta.
Erityisesti hämmästyin lukiessani, miten siinä kerrotaan tarkkaan suomalaisten naisten TERVEEN (huom. tarkennus) eliniän laskeneen yli 5 vuotta vuodesta 1996 alkaen, jolloin kansasninvälisiä vertailuja on systemaattisesti tehty. Siis meillä hyvinvointivaltiossa ollaan Euroopan häntäpäässä ja naisten terve elinikä laskee. Artikkelin perustuu EU:n tekemään seurantaan ja tilastoon asiassa.
Onko todella Suomen maassa hoidettu politiikka ollut oikeaa, jos monenlaisten leikkausten seuraukset ovat todella dramaattiset ja naisilla terveet elinvuodet laskevat!
Onko todella Suomen maassa hoidettu politiikka ollut oikeaa, jos monenlaisten leikkausten seuraukset ovat todella dramaattiset ja naisilla terveet elinvuodet laskevat!
Ja taloudellisislla ratkaisuilla vaikutetaan näihin asioihin:
....." Budjettileikkaukset rikkovat ihmisoikeuksia. Sen lisäksi ne aiheuttavat pitkällä tähtäimellä kasvavia kuluja. Kvartaalilogiikalla ei voi ratkaista kestävyysongelmia. Kulut kasvavat kun ikääntyvät päästetään huonoon kuntoon. Hoito- ja palvelujen tarpeessa olevien tarve kasvaa. Yksityissektoria huudetaan avuksi, mutta taloustehokkuuden logiikka luo vain lisäongelmia. Maailman Pankin julkaiseman Maailman Kehitysraportin (2004) mukaan yksityistäminen ei ole mikään tehokkuus- eikä laatuautomaatti.
Budjetista saa tehokkaasti selville sen, kulkevatko päättäjien vaalilupaukset ja budjettiteot samaan tahtiin. Budjetti näyttää missä prioriteetit ovat. YK ja EU:kin korostavat sitä, että ihmisoikeuksien ja perustuslaillisen yhdenvertaisuuden toteutumisen tulee näkyä budjeteissa. Lamaankaan ei voi vedota, sillä ihmisoikeudet eivät ole taloussuhdanteiden aikojen sesonkitavaraa.
Palvelujen priorisointia säätelevät kuntatalouden omat talousnäkökohdat, eivät ikääntyneiden tarpeet eikä ihmisoikeuksien toteutuminen. Ikääntyneiden tarpeet nähdään hyvin kapeasti ja jatkuva aliresursointi vaivaa. Tutkijat (Jyrki Jyrkämä ja Pirjo Nikander) kysyvätkin, miten tällaisessa tilanteessa toteutuvat tavoitteet hyvästä täydestä elämästä. Eduskunnan oikeusasiamies puolestaan huomauttaa, että perusoikeuksien toteutuminen ei ole kustannus vaan investointi. Perusoikeuksien toteutumisen tulee apulaisoikeuskanslerin mukaan ohjata sosiaalisen ja julkisen talouden kestävyyden arviointeja, erityisesti taantuman aikana. Perusoikeuksien tulee toteutua myös lainvalmistelussa sekä Valtion tulo- ja menoarvioiden laadinnassa ja toiminnan tarkastuksessa. Valvontaa on myös tehostettava. (Puumalainen HeSa 3.9.2009) ..."
Koko artikkeli on varsin laaja ja käsittelee monipuolisesti vanhuksiin kohdistuvia ihmisoikeusrikkomuksia.
Kyse on asioista, joista eri yhteyksissä on tämän blogin pitäjä kirjoittanut.
Kyse on asioista joita SKP on ohjelmissaan ja kannanotoissaan osoittanut.
Kyse on asioista, joista monissa seminaareissa ja paneleissa on puhuttu, mutta hallitusta ja kuntapäättäjiä asia ei ole huolettanut.
Jos samat voimat jatkavat maamme seuraavassa eduskunnassa, voi vain kauhulla arvella, mikä onkaan jatkossa vanhusten elämäntilanne.
keskiviikko 29. joulukuuta 2010
Kommenttilaatikko
Kommenttilaatikko
Keiju hei: Ajatuksena on nähdä, mitkä aiheet tai pikkugadgetit semmosenaan kiinnostaa tai ovat ollee hyviä.
Selvää on, että neljässä vuodessa on paljon asiaa. Mutta ajankohtaisuus on pääasiassa uusissa, toki vanhoissakin löytyy sellaista.
Keiju hei: Ajatuksena on nähdä, mitkä aiheet tai pikkugadgetit semmosenaan kiinnostaa tai ovat ollee hyviä.
Selvää on, että neljässä vuodessa on paljon asiaa. Mutta ajankohtaisuus on pääasiassa uusissa, toki vanhoissakin löytyy sellaista.
AINA YHÄ TODEMPI TUNNUS
Jos haluat muuttaa maailmaa....
....sinun on muutettava se! Jos haluat osoittaa voimasi, järjestäydy! Jos haluat vapautua, tarvitset tovereita! Jos haluat voittaa puolellesi tulevaisuuden, vapaan ihmisen elämän, on sinun taisteltava!"
BLOGINI VAKIINNUTTANUT PAIKKANSA!
Vuoden päätteen saapuessa kerrottakoon joitain tietoja siitä, miten blogisivujani on seurattu ja luettu.
Koska useimmiten vihjaisen fB:n kautta ja muistutan sivuistani, kommentoivat monet lukijat juttujani siinä, siis vinkkini yhteydessä. Keskustelu tapahtuu siis pääsosin fB:n puolella, jossa ehkä useammat myös löytävät sen.
Alla nyt joitain poimintoja tilastosta:
Koko tässä esillä oleva tilastointi on alkanut vasta toukokuussa 2010, kyse siis kaikkiaan 8 kuukaudesta.
Kyseisenä aikana eiliseen joulukuun 28. pvään mennessä on käyntejä ollut yht. 2935.
Blogini sivulla oli aiemmin juokseva lukumäärä kävijoistä, mutta jossain vaiheessa se poistui, ja nyt tää tilastointi on tullut tilalle tässä muodossa siis viime keväänä. Blogini aloitin jo v 2007.
Kävijoitä on kirjautunut eri maista kaikkiaan seuraavasti: Suomesta reilut 2500, Tanskasta 209, USA 124, Ruotsi 14, Saksa 13, Venäjä 11, Britannia 9, Kanada 8, Kroatia 6 ja Senegal 5 ja sitä vähemmän muualta, mm. Brasiliasta.
Tähän asti runsaimmin kävijöitä oli lokakuussa, jolloin niitä oli 666 kpl eli reilu 20 käyntiä päivässä.
Marraskuu lähenteli samaa, 607 käyntiä, eli edelleen n 20 käyntiä päivittäin.
Eilen eli joulun jälkeen ensimmäisenä arkena oli 26 käyntiä yhteensä.
Koko 8 kkn kaudelta on kiinnostavin tai ainakin käydyin sivu ollut keväällä ollut kirjoitus SIWAT AUKI 24 h /vrk, myyjät jo kauhuissaan.
Kävijöitä oli 88 kertaa, ja tiedän viime toukokuulta tavattuani Tradekan luottamushenkiköitä, että juttuani on todella seurattua. Siis naisten yötyö, työn ja perhe-elämän yhteensopimattomuus, osa-aikatyöt ja pätkätyöt - ne puhuttavat yötyöhön liittyen.
Ay-liikkeeseen liittyi myös seuraavaksi eniten luettu juttu nimellä PAM, PAM, PAM!
Luku oli 70! Huhtikuussa olleessa jutussa käsittelin erityisesti kaupan alan ja siivoojien työtaistelua. Jos kohta kaupan alalla tuli voimaan mahdollisuus laajentaa yötyöhön, saivat siivoojat palkankorotuksen ja sitä tavoittelivat myös kaupan alan ihmiset.
Tämä näytti olevan aihe, joka sai ihmiset seuraamaan asiaa ja sitä, miten kirjoitin siitä.
Sirkka-Liisa Kivelän kanssa lokakuussa 2010 samassa paneelissa käyty keskustelu - jota vaalipaneelia itse asiassa Kivelä opponeerasi ja kommentoi ehdokkaiden puheenvuoroja, kiinnosti 36 ihmistä.
Myös Turun vammaisneuvoston kokouksessa oltuani kirjoitin kotikuntalain tulevasta muutoksesta, ja sekin tavoitti 26 kävijää.
Toki myös muita aiheita on käyty katsomassa kymmeniä kertoja, mutta näyttää työelämä ja sosiaalipolitiikka olevan kiinnostuksen kohteita, joita lukijapiirissaäni on suosittu.
Lienee osin kirjoittajan kapea-alaisuutta, vaikka toki joukossa löytyy muutakin aihepiiriä joulutarinaa myöden.
Toivon tavoittavani kirjoituksillani yhä uusia lukijoita.
Aiheet nousevat arjesta, mistäpä muustakaan.
Mutta arjessa me elämme ja sen suhteen on maassamme useimmilla toivottavana parempaa uudelta vuodelta.
Oletan näinä vuoden viimeisinä päivinä kävijöitä tulevan sen verran, että vuodenvaihteeseen mennessä menee 3000 kävijän raja rikki.
Tehdään se kaikki yhdessä!
Lupaan osaltani tehdä asian hyväksi parhaani!
Koska useimmiten vihjaisen fB:n kautta ja muistutan sivuistani, kommentoivat monet lukijat juttujani siinä, siis vinkkini yhteydessä. Keskustelu tapahtuu siis pääsosin fB:n puolella, jossa ehkä useammat myös löytävät sen.
Alla nyt joitain poimintoja tilastosta:
Koko tässä esillä oleva tilastointi on alkanut vasta toukokuussa 2010, kyse siis kaikkiaan 8 kuukaudesta.
Kyseisenä aikana eiliseen joulukuun 28. pvään mennessä on käyntejä ollut yht. 2935.
Blogini sivulla oli aiemmin juokseva lukumäärä kävijoistä, mutta jossain vaiheessa se poistui, ja nyt tää tilastointi on tullut tilalle tässä muodossa siis viime keväänä. Blogini aloitin jo v 2007.
Kävijoitä on kirjautunut eri maista kaikkiaan seuraavasti: Suomesta reilut 2500, Tanskasta 209, USA 124, Ruotsi 14, Saksa 13, Venäjä 11, Britannia 9, Kanada 8, Kroatia 6 ja Senegal 5 ja sitä vähemmän muualta, mm. Brasiliasta.
Tähän asti runsaimmin kävijöitä oli lokakuussa, jolloin niitä oli 666 kpl eli reilu 20 käyntiä päivässä.
Marraskuu lähenteli samaa, 607 käyntiä, eli edelleen n 20 käyntiä päivittäin.
Eilen eli joulun jälkeen ensimmäisenä arkena oli 26 käyntiä yhteensä.
Koko 8 kkn kaudelta on kiinnostavin tai ainakin käydyin sivu ollut keväällä ollut kirjoitus SIWAT AUKI 24 h /vrk, myyjät jo kauhuissaan.
Kävijöitä oli 88 kertaa, ja tiedän viime toukokuulta tavattuani Tradekan luottamushenkiköitä, että juttuani on todella seurattua. Siis naisten yötyö, työn ja perhe-elämän yhteensopimattomuus, osa-aikatyöt ja pätkätyöt - ne puhuttavat yötyöhön liittyen.
Ay-liikkeeseen liittyi myös seuraavaksi eniten luettu juttu nimellä PAM, PAM, PAM!
Luku oli 70! Huhtikuussa olleessa jutussa käsittelin erityisesti kaupan alan ja siivoojien työtaistelua. Jos kohta kaupan alalla tuli voimaan mahdollisuus laajentaa yötyöhön, saivat siivoojat palkankorotuksen ja sitä tavoittelivat myös kaupan alan ihmiset.
Tämä näytti olevan aihe, joka sai ihmiset seuraamaan asiaa ja sitä, miten kirjoitin siitä.
Sirkka-Liisa Kivelän kanssa lokakuussa 2010 samassa paneelissa käyty keskustelu - jota vaalipaneelia itse asiassa Kivelä opponeerasi ja kommentoi ehdokkaiden puheenvuoroja, kiinnosti 36 ihmistä.
Myös Turun vammaisneuvoston kokouksessa oltuani kirjoitin kotikuntalain tulevasta muutoksesta, ja sekin tavoitti 26 kävijää.
Toki myös muita aiheita on käyty katsomassa kymmeniä kertoja, mutta näyttää työelämä ja sosiaalipolitiikka olevan kiinnostuksen kohteita, joita lukijapiirissaäni on suosittu.
Lienee osin kirjoittajan kapea-alaisuutta, vaikka toki joukossa löytyy muutakin aihepiiriä joulutarinaa myöden.
Toivon tavoittavani kirjoituksillani yhä uusia lukijoita.
Aiheet nousevat arjesta, mistäpä muustakaan.
Mutta arjessa me elämme ja sen suhteen on maassamme useimmilla toivottavana parempaa uudelta vuodelta.
Siksi haluan kiittää nyt kuluneen vuoden tapaamisista.
Kommentoikaa täällä tai fB:ssa, ja antakaa viestin sivuistani kiertää edelleen.
Voin luvata vilpittömästi, että kevät tulee vaalikamppailun aikana nostamaan yhä uusia näkökulmia, joita syntyy tapaamisissa kaikenlaisten ihmisten kanssa: naisten, miesten, nuorten, vanhojen, töissä olevien, työttömien, sairaiden, vammaisten ja myös terveiden kanssa. Yksinäisten ja perheellisten, kuten tähän mennessäkin, tulen taas tapaamaan.
Oletan näinä vuoden viimeisinä päivinä kävijöitä tulevan sen verran, että vuodenvaihteeseen mennessä menee 3000 kävijän raja rikki.
Tehdään se kaikki yhdessä!
Lupaan osaltani tehdä asian hyväksi parhaani!
MUUTEN, käyhän joskus rullaamalla sivua niin alas, että tulee runsaasti ns. gadgetteja, kuvitettuja pikkujuttuja vuodesta 2007 alkaen, jolloin avasin blogini.
Sen ensimmäinen varsinainen juttu on muuten ihan mukava joulujuttu, jossa tonttuina häärivät vanhaset, ahot ja sailakset. Nyt sopivasti loppiaiseen mennessä voit käydä silmäilemässä historiaa. Siellä on paljon muutakin aivan nappiin osunutta, edelleen täysin pätevää juttua, joita uskallan suositella.
Sen ensimmäinen varsinainen juttu on muuten ihan mukava joulujuttu, jossa tonttuina häärivät vanhaset, ahot ja sailakset. Nyt sopivasti loppiaiseen mennessä voit käydä silmäilemässä historiaa. Siellä on paljon muutakin aivan nappiin osunutta, edelleen täysin pätevää juttua, joita uskallan suositella.
LÖYDÄ MIELEISESI ja kerro, mistä pidit erityisesti. Siis mukaanlukien kaikki aika, myös jo ennen viime toukokuun tilastoja. Mikä juttu maistui!? Ota kantaa ja arvioi tammikuun aikana!
Kerro siitä joko fB:ssa tai täällä, tai suoraan sähköpostiini joka on kaija.kiessling@hotmail.com
Mielipiteen voit mainita lyhyesti tai kertoa perustellummin, miten haluat.
Kerro siitä joko fB:ssa tai täällä, tai suoraan sähköpostiini joka on kaija.kiessling@hotmail.com
Mielipiteen voit mainita lyhyesti tai kertoa perustellummin, miten haluat.
Kaikille arvioitsijoille tarjoan kevään kuluessa hyvät kahvit ainakin Turussa - ja jos jossain muullakin paikakunnalla on paljon osallistujia, miksei sielläkin! Tavataan ja jutellaan!
tiistai 28. joulukuuta 2010
SYYLLINEN - ELI SITÄ SAA MITÄ TILAA???
Eilen uutisoitiin galluppia taas kerran siitä, miten kansalaiset suhtautuvat veronkorotuksiin. Ja kaiken vakuudeksi oli veronmaksajain keskusliiton johtaja taas haettu kommentoimaan vastauksia.
Mutta mitä kysyttiin?
Oliko tarkoituskaan selvittää, miten maahan voitaisiin rakentaa toisenlainen ja oikeudenmukaisempi verotus? Ei varmasti, sillä vaihtoehdot oli annettu valmiiksi vastauksista päätellen.
Siis vaihtoehdot eri verotyypeistä.
No, kansalaiset olivat valinneet listansa.
Selvimmin saa sen mielestä korottaa alkoholijuomia ja tupakkaa, toiseksi pääomaveroja, kolmanneksi virvoitusjuomia ja makeisia ( josta ymmärtääkseni toista mieltä on Elintarviketyöläisten liitto) . Sen sijaan mm. kiinteistöveron ja alv:n korotusta vastustettiin. Nämä aivan ymmärrettävistä syistä.
Mutta oliko vastausvaihtoehtojen joukossa lainkaan keinoja, joilla aivan toisella tasolla voitaisiin parantaa niin valtion kuin kuntien verotuloja. Näistä haluan tähän luetella muutamia, joista on selviä laskelmiakin olemassa:
- kuntaveron muuttaminen progressiiviseksi
- pääomatulot myös kuntaveron piiriin
- suurten omaisuuksien saattamien verotuksen piiriin
- listaamattomien yhtiöiden osakkeenomistajilta pois oikeus nostaa 90 000 €/v verottomana!
- Helsingin pörssin kaupankäynti verolle kuten useimmissa erooppalaisissa pärsseissä
- palautetaan se työnantajilta vastikää poistettu eläkemaksu, jonka kompensointiin piti korottaa huimasti energiaveroja!
Luku erikseen Markku Hirvosen ja työryhmän osoittamat harmaan talouden verolle pano ja asian todellinen turkinta ja seuranta, joka maksaa itsensä pian takaisin. Hirvosen raportissa, jonka valtioneuvosto tilasi, todetaan yksiselitteisesti, että Suomesta on tullut veronkiertäjien ja harmaan talouden todellinen veroparatiis kansainvälisessä mitassa. Ja mies tietää mitä puhuu.
MUTTA
- olikohan yksikään uusista vaihtoehdoista esillä, kun taloustutkimus teki galluppiaan. Ei pidä tuijottaa vain nykyisiin vaihtoehtoihin, joista ei apua, vaan otettava uudet keinot käyttöön. Ihmiset eivät osaa eivätkä voi valita niitä, ellei niitä.edes tarjota vaihtoehdoksi talouden korjaamiseen.
Aina kuullaan vaan väitteet miten maan talous ei kestä.
Ei kestäkään näillä päättäjillä ja nykyisillä päätöksillä.
Vai mitä tuumaat SINÄ?
Mutta mitä kysyttiin?
Oliko tarkoituskaan selvittää, miten maahan voitaisiin rakentaa toisenlainen ja oikeudenmukaisempi verotus? Ei varmasti, sillä vaihtoehdot oli annettu valmiiksi vastauksista päätellen.
Siis vaihtoehdot eri verotyypeistä.
No, kansalaiset olivat valinneet listansa.
Selvimmin saa sen mielestä korottaa alkoholijuomia ja tupakkaa, toiseksi pääomaveroja, kolmanneksi virvoitusjuomia ja makeisia ( josta ymmärtääkseni toista mieltä on Elintarviketyöläisten liitto) . Sen sijaan mm. kiinteistöveron ja alv:n korotusta vastustettiin. Nämä aivan ymmärrettävistä syistä.
Mutta oliko vastausvaihtoehtojen joukossa lainkaan keinoja, joilla aivan toisella tasolla voitaisiin parantaa niin valtion kuin kuntien verotuloja. Näistä haluan tähän luetella muutamia, joista on selviä laskelmiakin olemassa:
- kuntaveron muuttaminen progressiiviseksi
- pääomatulot myös kuntaveron piiriin
- suurten omaisuuksien saattamien verotuksen piiriin
- listaamattomien yhtiöiden osakkeenomistajilta pois oikeus nostaa 90 000 €/v verottomana!
- Helsingin pörssin kaupankäynti verolle kuten useimmissa erooppalaisissa pärsseissä
- palautetaan se työnantajilta vastikää poistettu eläkemaksu, jonka kompensointiin piti korottaa huimasti energiaveroja!
Luku erikseen Markku Hirvosen ja työryhmän osoittamat harmaan talouden verolle pano ja asian todellinen turkinta ja seuranta, joka maksaa itsensä pian takaisin. Hirvosen raportissa, jonka valtioneuvosto tilasi, todetaan yksiselitteisesti, että Suomesta on tullut veronkiertäjien ja harmaan talouden todellinen veroparatiis kansainvälisessä mitassa. Ja mies tietää mitä puhuu.
MUTTA
- olikohan yksikään uusista vaihtoehdoista esillä, kun taloustutkimus teki galluppiaan. Ei pidä tuijottaa vain nykyisiin vaihtoehtoihin, joista ei apua, vaan otettava uudet keinot käyttöön. Ihmiset eivät osaa eivätkä voi valita niitä, ellei niitä.edes tarjota vaihtoehdoksi talouden korjaamiseen.
Aina kuullaan vaan väitteet miten maan talous ei kestä.
Ei kestäkään näillä päättäjillä ja nykyisillä päätöksillä.
Vai mitä tuumaat SINÄ?
sunnuntai 26. joulukuuta 2010
KAIKKI TURUN SUUNNALTA TÄNNE! Kulttuuria, kuvia, solidaarisuutta...
Kuvia Kuubasta- valokuvanäyttely
Nummen kirjasto ti.11.1 – la.5.2.2011
osoite: Töykkälänkatu 22 Turku
Kuvat esillä kirjaston aukioloaikoina
ma klo 10-19, ti- pe klo 10- 19, la klo 10-15
Näyttelyn avajaispäivänä tiistaina 11.1.2011 klo 17
avajaisten yhteydessä keskustelutilaisuus Kuubasta
Näyttelyn avaa Kuuban suurlähettiläs Sergio Gonzalez
Näyttelyn esittelee Toivo Koivisto
Koivisto on kuvannut Kuubalaisen arkipäivää joulukuussa 2009.
Kuvien välityksellä katsojalle avautuu jokapäiväinen arkinen aherrus niin lapsilla koulussa, kuin vanhempien työnteko kasvitarhalla. Rakentaminen lepohetkineen. Joukkoliikenteen ongelmiin on löytynyt monia parannuksia. Ja salsa soi!
Kuuba on selvinnyt maailmaa myllertävistä talous ja järjestelmien romahduksista huolimatta varsin hyvin rakentaen verkkaiseen tahtiin parempaa huomista.
************************************
Toivo Koivisto:Kuvia Kuubasta näyttely
On ollut aiemmin esillä Helsingissä Arabianrannan kirjastossa helmikuussa 2010. Kotkassa näyttely oli toukokuussa, Karkkilassa elokuussa, Hyvinkäällä syyskuussa. Joensuussa ja Tampereella lokakuun 2010.
Näyttelyä on tukenut Demokraattinen Sivistysliitto
Koivistolle on myönnetty näyttelyä varten Rakennusliiton kulttuuriapuraha.
Nummen kirjasto ti.11.1 – la.5.2.2011
osoite: Töykkälänkatu 22 Turku
Kuvat esillä kirjaston aukioloaikoina
ma klo 10-19, ti- pe klo 10- 19, la klo 10-15
Näyttelyn avajaispäivänä tiistaina 11.1.2011 klo 17
avajaisten yhteydessä keskustelutilaisuus Kuubasta
Näyttelyn avaa Kuuban suurlähettiläs Sergio Gonzalez
Näyttelyn esittelee Toivo Koivisto
Koivisto on kuvannut Kuubalaisen arkipäivää joulukuussa 2009.
Kuvien välityksellä katsojalle avautuu jokapäiväinen arkinen aherrus niin lapsilla koulussa, kuin vanhempien työnteko kasvitarhalla. Rakentaminen lepohetkineen. Joukkoliikenteen ongelmiin on löytynyt monia parannuksia. Ja salsa soi!
Kuuba on selvinnyt maailmaa myllertävistä talous ja järjestelmien romahduksista huolimatta varsin hyvin rakentaen verkkaiseen tahtiin parempaa huomista.
************************************
Toivo Koivisto:Kuvia Kuubasta näyttely
On ollut aiemmin esillä Helsingissä Arabianrannan kirjastossa helmikuussa 2010. Kotkassa näyttely oli toukokuussa, Karkkilassa elokuussa, Hyvinkäällä syyskuussa. Joensuussa ja Tampereella lokakuun 2010.
Näyttelyä on tukenut Demokraattinen Sivistysliitto
Koivistolle on myönnetty näyttelyä varten Rakennusliiton kulttuuriapuraha.
perjantai 24. joulukuuta 2010
JOULURAUHAA!
Tänään haluan toivottaa kaikille ystäville, tovereille, enemmän tai vähemmän tutille - ja vaikka vihamiehillenikin JOULURAUHAA, oikein lämmintä ja rauhallista aikaa pyhinä!
Pakkasista huolimatta, ja varsinkin sen vuoksi!
Toivon kaikille maukasta joulupuuroa päytään - ja vaikka oikein hyvä kirja käteen!
Ja jos keli sallii, välillä nenä ulos!
Nautitaan kauniista talviluonnosta kaikin siemauksin!
sunnuntai 19. joulukuuta 2010
Pisa-tutkimuksen ykköstila meni muille
Pisa-tutkimuksen ykköstila meni muille
Ymmärrän tilanteen näin:
Tässä tuloksia vuodesta toiseen jatkuneesta säästöpolitiikasta, lähikoulujen lakkautuksesta, oppilaanhuoltotyön resurssien supistamisista (tukiopetus, kuraattorit, opot, psykologir, terkkarit), huonotasoisesta koulun työympäristöstä lukemattomissa homekouluissa, joissa oppilaat ja opettajat oireilee ja väsyy...
Tässä tuloksia yhä suuremmista kouluista, yhä hälisevämmistä opetusryhmistä, yhä runsaammasta määrästä pahoinvoivia lapsia, yli 10 % köyhyydessä elävistä lapsista...
Tässä tuloksia siitä, että koulumatkat pitenevät, riskit matkoilla lisääntyvät, koko ympärillä oleva arki on yhä hektisempää ja kovempaa...aina on kaikessa kilpailtava, ei rauhaa keskittyä asioihin, ei rauhaa oppia kunnolla tai uskaltaa kysyä ellei ymmärrä!!!
Onko tämän ajan koulutuspoltiikan suunnalta muuta odotettavaa?
Rikkaiden lapset eliittikouluista rahan voimalla suoraan eliittiyliopistoon - on nykypoltiikan suunta!
Ymmärrän tilanteen näin:
Tässä tuloksia vuodesta toiseen jatkuneesta säästöpolitiikasta, lähikoulujen lakkautuksesta, oppilaanhuoltotyön resurssien supistamisista (tukiopetus, kuraattorit, opot, psykologir, terkkarit), huonotasoisesta koulun työympäristöstä lukemattomissa homekouluissa, joissa oppilaat ja opettajat oireilee ja väsyy...
Tässä tuloksia yhä suuremmista kouluista, yhä hälisevämmistä opetusryhmistä, yhä runsaammasta määrästä pahoinvoivia lapsia, yli 10 % köyhyydessä elävistä lapsista...
Tässä tuloksia siitä, että koulumatkat pitenevät, riskit matkoilla lisääntyvät, koko ympärillä oleva arki on yhä hektisempää ja kovempaa...aina on kaikessa kilpailtava, ei rauhaa keskittyä asioihin, ei rauhaa oppia kunnolla tai uskaltaa kysyä ellei ymmärrä!!!
Onko tämän ajan koulutuspoltiikan suunnalta muuta odotettavaa?
Rikkaiden lapset eliittikouluista rahan voimalla suoraan eliittiyliopistoon - on nykypoltiikan suunta!
ONKS TÄÄ OIKEIN?
Olen usein törmännyt keskusteluissa siihen, etteivät ihmiset edes tiedä miten eduskunta on säästiöimässä itsensä nykymuotoon.
Kysymys on mm. siitä, että se päätti jakaa itselleen eli puolueilleen erillistä vaalirahaa nyt, kun suurimmat kuprut lahjusrahoista ja rahoittajista on paljastunut.
Silti istuvien kansanedustajien budjetit ovat huikeita:
Mm. Päivi Räsänen on sitoutunut olemaan käyttämättä yli 30 000 euroa vaalikampanjaansa! Meikäläisen kahden vuoden eläke tuskin riittäis...
No lisäksi eduskunta on ratkaisemassa vaaliliittoasiat niin, että jatkossa ne kielletään. Edelleen ollaan säätämässä niin korkea äänikynnys, ettei nykyisistä puolueista aikanaan olis päässeet edes vihreät eikä PS läpi eduskuntaan.
Nyt tuo kynnys rakennetaan siis uusille eduskuntaan pyrkiville puolueille.
Samoin puolueet ovat naisjärjestöjensä vallan valtakunnallisesti keskittäneet niin, että puolueiden naisjärjestöistä NYTKIksen jäseneksi pääsevät vain eduskuntapuolueiden naisjärjestöt!
- Joille siis myös jaetaan taas rahaa!!! Jotka jakavat siis rahaa ehdokkailleen vaalikampanajaa varten, kuten vasemmistonaiset vastikää kertoi tehneensä.
Meneeks tää ihan oikein! Sano se!
Kysymys on mm. siitä, että se päätti jakaa itselleen eli puolueilleen erillistä vaalirahaa nyt, kun suurimmat kuprut lahjusrahoista ja rahoittajista on paljastunut.
Silti istuvien kansanedustajien budjetit ovat huikeita:
Mm. Päivi Räsänen on sitoutunut olemaan käyttämättä yli 30 000 euroa vaalikampanjaansa! Meikäläisen kahden vuoden eläke tuskin riittäis...
No lisäksi eduskunta on ratkaisemassa vaaliliittoasiat niin, että jatkossa ne kielletään. Edelleen ollaan säätämässä niin korkea äänikynnys, ettei nykyisistä puolueista aikanaan olis päässeet edes vihreät eikä PS läpi eduskuntaan.
Nyt tuo kynnys rakennetaan siis uusille eduskuntaan pyrkiville puolueille.
Samoin puolueet ovat naisjärjestöjensä vallan valtakunnallisesti keskittäneet niin, että puolueiden naisjärjestöistä NYTKIksen jäseneksi pääsevät vain eduskuntapuolueiden naisjärjestöt!
- Joille siis myös jaetaan taas rahaa!!! Jotka jakavat siis rahaa ehdokkailleen vaalikampanajaa varten, kuten vasemmistonaiset vastikää kertoi tehneensä.
Meneeks tää ihan oikein! Sano se!
'TUEN PUDOTTAMINEN ON NUORTEN ETU!' (Sirpa Asko-Seljavaara, kok.)
HALLITUS LEIKKAA NUORILTA
Hallitus on lukemattomisssa tilanteissa kehunut toimivna mm. nurten ihmisten parhaaksi.Myös siis vihreät, joita kokoomuksen puisto-osastoksi kehutaan. Heidätkin on siis muistettava!
EU:n köyhyyden vastaisen toiminnan vuosi on lopussaan.
Mitä on maamme hallitus saanut nuorten ihmisten osalta aikaiseksi?
Suoranainen munaus oli, ettei syksyllä opintorahaa sidottu lainkaan indeksiin.
Eläkeläisillä se sentään on se kuuluisa taitettu indeksi, joka on varsinanen köyhyysautomaatti sekin.
Nyt eduskunnassa käsiteltiin merkittävää huononnusta nuoria koskien.
Nuorten työttömien toimeentulotukea leikataan 20- 40 %:lla.
Asiasta oli kuitenkin nuoristo- ja opiskelijajärjestöjen laajapohjainen mielenosoitus eduskunnann edessä. Mutta eihän sitä kuultu!
Kaiken huippuna Sirpa Asko-Seljavaara tv:ssä ratkaisua perustellessaan moitti, että nuoretkin olivat vasta tänään asiassa heränneet kun asiasta jo päätettiin!
' - Kun ei tullut niitä lausuntojakaan pyydettyä nuoriso- ja opiskelijajärjestöiltä' - pohti tämä punapäinen sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapj (kok), jonka olisi kuulunut valvoa asiaa.
Mutta ei.
Asko-Seljavaara vakuuttu huuli pyöreänä, että ' ratkaisu on varmastikin nuorten etu, koska nyt löydetään ne nuoret, jotka ovat jäämässä syrjään. Tämä ratkaisu eli tuen pudottaminen on hänen mielestään nuorille vain ja ainoastaan pelastus!
Mutta kun tämä vihreiden Osmo Soininvaaran nimeä kantava LEX Soininvaara hyväksyttiin eduskunnassa, merkitsee se entistä kovempi aikoja työttömille nuorille. Kaikki kun eivät saa heti koulun päättymisen jälkeen minkäänlaista työtä...tai jos lähtee suoraan pätkä-osa-aikaduuniin jollekin aivan muulle alalle, on sen jälkeen oman tutkinnon alaista työtä yhä vaikeampi saada.
Työnantajat ottavat palvelukseensa mieluummin halpatyövoimaa muista EU-maista tai teettävät toiseen maahan rekisteröidyllä reppufirmalla työt niin, ettei minkäänlaiset verotulot jää tänne. Vain reppufirman omistajan lompakko kasvaa, ei nuorten työttömien leipäannos!
Paljon on maassa mätää. Ei vain lasten eikä vanhusten osalta.
Jos joku väittää, että 417 eurolla elää, asuu ja syö edes, niin kumma tapaus.
Puhumattakaan edelleen leikatulla tuella!
Toivottavasti tämä toivoton tilanne muistuttaa kaikkia näitä tässä yhteydessä putoavia nuoria tulevissa vaaleissa, ettei auta ehdokas Soininvaara eikä kokoomuksen kuuro korvakaan - siitä kun ei tule kuulevaa kuulolaitteellakan. Toivoa ei ole ollut enää aikoihin. Päinvastoin on uskallettava ottaa ulkoparlamentaarinen voima käyttöön ja tehtävä siitä osa parlamentaarista voimaa, joka ajaaa kaikkien syrjäytettyjen asiaa.
Nyt valtakunta syytää miljardit kansainvälisten pankkien pönkittämiseen, viimeksi Irlantiin. Toivoo voivansa pelastaa kapitalimsin sillä!!
Ei onnistu loputtomiin, sanon minä.
Se näkee ken elää!
VANHUKSET JA HINTA?
VANHUSTEN KOTIHOIDON OIKEA HINTA
18.12.2010
Luin TS:sta seuraavan uutisen:Vanhusten kotihoito ei ole välttämättä laitoshoitoa edullisempi tai inhimillisempi tapa hoitaa. Näin toteaa Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV). Tarkastuskertomuksen mukaan sen paremmin sosiaali- ja terveysministeriöllä kuin kunnillakaan ei ole kunnollista käsitystä, mitä vanhusten kotihoito kokonaisuudessaan maksaa.
Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan kunnissa määritellään hyvin eri tavoin, mitä tarkoittaa vanhusten säännöllinen kotihoito. Koska käsitteet vaihtelevat, vanhukset saavat eri alueilla eritasoista palvelua. Myös hinnoittelu on kirjavaa.
VTV vaatii sosiaali- ja terveysministeriötä määrittelemään täsmällisesti, mitä säännöllinen kotihoito tarkoittaa. Ministeriö ei ole myöskään ottanut virallista kantaa siihen, missä vaiheessa kotona hoitaminen ei ole enää inhimillistä eikä halvempaa kuin laitoshoito.
Tarkastuskertomuksen mukaan vanhuksen luona voidaan käydä jopa 140 verran kuukaudessa, muitta käynnit ovat lyhyitä. Niin lyhyiden käyntien aikana vanhusta ei voida kuntouttaa.
Vaikka kotihoidon henkilöstömäärää on lisätty, työntekijöitä ei ole edelleenkään riittävästi.
MITÄ MIELTÄ ASIASTA?
Olen jo vuosia kirjoittanut ja puhunut siitä, että ensinnäkään ei vanhusten kotihoitoon ole missään vaiheessa osoitettu riittävää määrää resursseja. Kun 1980/90-luvuilla suunnattiin läänin järjestämässä tiedotustilaisuudessa vanhustenhuollon sisältöä kotipalvelun varaan 2000 - luvulle, ei missään vaiheessa puhutta millä eväillä hoito tehdään. Puhuttiin vain inhimillisemmästä hoidosta.
Mutta olen myös kysynyt ja kyseenalaistanut, mikä on vanhukselle inhimillistä. Onko inhimillistä, ettei vanhus kotiseinien sisäpuolella hallitse enää omaa elämäänsä. Parhaassa tapauksessa käy kodinhoitaja, kotisairaanhoitaja, aterian tuoja. Joskus joku voi tulla suuremmat siivot putsaamaan. Ihmistä ihmisen perään, mutta yhtään IHMISTÄ EI VANHUS KOHTAA. Hänen luonaan kävijät suorittavat käyntejä, ne kuitatan tilastoihin, tunnit laskutetaan ja rumba jatkuu.
Nyt ministeriö vaatii määrittämään mitä on säännöllinen kotihoito. Hyvä niin. Mutta kun parhaillaan kunnat lakkauttavat vanhainkoteja, joissa vanhukset huonokuntoisina voisivat olla ja elää, ei ole kunnilla enää paikkoja. Yksityinen palvelujentuottaja (= lue bisnesmies) on tietysti haistanut tässä rahan. Myydään kunalle hoitopaikkoja, hoivapaikkoja ja vaikka mitä. Tehdään kauppaa vaikka mummoista - kuten nyt tehdäänkin.
HINNOISTA ON MYÖS TIETOA
Hinnoista puhuttaessa ollut jo tähänkin asti tiedossa, että silloin vanhuksen kotona hoito tulee kalliimmaksi kuin vanhainkodissa, jos hänen luonaan käydään kolmesti tai useammin päivässä.
Samaan aikaan on valtakunnallisissa suosituksissa pyritty pääsemään aina pienempään viikkotuntimäärään. Kunnassa asetetaan tavoitteeita miten alas tuossa kotihoidon tuntimäärässä per asiakas per viikko on päästävä. On päästävä aina pienemmälle tuntimäärälle.
MIELESTÄNI KOTIHOIDOSSA OLEVALLA VANHUKSELLA ON..
* oltava aistit kohtuullisessa kunnossa,
* ei muistisairauksia,
* liikkumisen ainakin sisätiloissa oltava turvallista ja kohtuullista.
* oltava keinot ja edellytykset miten henkilökohtainen ja kodin hygienia hoidetaan
* keinot miten ravinto ja ruokailu ovat järjestyksessä.
Jos nuo kriteerit täyttyv't inhimillisesti, voidaan ajatella hänen selviytyvän kotona erilaisten palvelujen turvin: Kauppaostokset, apu siivouksessa ja kylvetyksessä, pyykinpesussa, liinavaatteiden/vuodevaatteiden vaihdossa, mahdollisesti lääkkeiden annostuksessa dosetteihin esim. viikoksi kerrallaan. Samoin tarpeen mukaan saatava haavahoidot ja muu vastaava ongelmitta kotisairaanhoidon taholta, samoin reseptien uusinnat.
Kun ylläolevat edellytykset täyttyvät, nousevat yksinäisen vanhuksen kotihoidon kustannukset kuitenkin usein jo sille tasolle, että kunnalla olisi taloudellisesti edullisempaa pitää yllä hyvin järjestettyjä vanhainkoteja.
Harvoin kotihoitoon päädytään oikeasti hyväkuntoisen vanhuksen osalta, vaan todella jo monenlaista apua tarvitsevien kohdalla. Ja silloin ollaan tekemisessä arjen ongelmien kanssa.
MUTTA VANHUSTEN HOIDOSSA ei pitäisi ratkaisun perustua sen hintaan tai taloudellisuuteen, vaan siihen, mitä vanhus oikeasti tarvitsee.
VANHUKSELLAKIN ON OLTAVA OIKEUS INHIMILLISEEN ELÄMÄÄN.
vai mitä?
maanantai 13. joulukuuta 2010
JOULUN ODOTUSTA...eli aikuisten joulutarina, jonka sanotaan olevan totta.
Joulukertomus tiinun taikinasta ja miten se siivottiin
Joulumuori totesi tässä päivänä muutamana ennen joulua, että on aika leipoa jouleipää.
Vaan surullista kyllä, hän huomasi tuota pikaa, että olipa kaiken kiireen keskellä hukannut vuosien ikäisen kunnon leipäreseptin.
Niinpä hän katseli ympärilleen ja arveli, että eiköhän noista ympärillä näkyvistä pussukoissa ja pusseissa olevista tarvikkeistakin jotain synny.
Niinpä alkoi muori alustaa taikinaa.
Hän otti tarpeeksi suuren tiinun. Sinne hän laski pohjalle liemeksi hapanta piimää, riittävästi hiivaa ja ripaus karkeaa suolaa. Kädenlämpöiseen liemeen muori sekoitti monenlaista, mitä sattui pöydänkulmalta pussikaupalla löytämään. Sieltä hän sekoitti monenlaista katsomatta sen tarkemmin mitä niissä oli: siinä meni pussillinen soinin sanoja, puheita ja muuta retoriikkaa sekä runsaasti, jopa kokonainen pussillinen höystettä ilman ajatustakaan.
- Mausteeksi hän löysi toisesta pussista outoja ajatuksia vapauspuolueelta ja muilta ääriaineksilta, mutta näitäkin tuntui olevan tuvan nurkassa pussikaupalla. Taikinan pohjustuksen ollessa valmis heitti muori sen päällä vielä pari kouralllista erikseen sihtiseulottuja Halla-Ahon vihatekstejä. Sen jälkeen hän uskoi taikinan olevan sopivan paksua.
Muori jätti taikinan nousemaan liinan alle, kunnes puheet ja kirjoitukset alkoivat turvota, paisua, kasvaa, kunnes valuivat tiinun reunoista alas lattialle asti.
Mutta voi voi voi voi!
- Lattialta tuo merkillinen, perin kummallinen taikinainen massa takertuikin kaikkien leipuritonttujen jalkoihin niin, etteivät saaneet millään heti töppösiään puhtaaksi, vaan joutuvat ne jaloissaan töppöstelemään talosta taloon. Tahtomattaan joutuivat he noin kuljettamaan noita taikinaisia juttuja yhä kauemmas ihmisten ilmoille, vaikka eivät ilmoisna ikinä olisi moisilla teksteillä halunneet pilata ihmisten jouluiloa.
Mutta koska maassa oli lähes miljoona köyhää, joiden pukinkontissa ei ollut lahjoja eikä lahjuksia, jäivät jäljelle nuo töppösissä tulleet taikinanjäljet. Paremman puutteessa ja nälissään alkoivat ihmiset niitä tutkia, ja pian uskoivat noihin sanoihin kuin jouluevankeliumiin konsanaan noina pyhien aikoina. Täten oli viruksen tavoin levinnyt tuvasta tupaan tuo syyttävä teksti, jossa kerrottiin ja julistettiin ihmisille sanomaa siitä, kuka heidän leipänsä syö ja kuka heidän avustusrahansa saa.
Siihen kaikkeen ihmiset ottivat ja uskoivat silmälasit huurussa. Ajattelivat, että tottahan tuo kaikki olisi.
Mutta Tonttu Tomera otti ja aloittu uuden vuoden aikaan jälkien siivoamisen.
Kun joulun jäljet kodeistakin siivottiin, ihmiset totesivat sen olleen käyhemmän kuin koskaan.
Kun tuli talvipäivän seisaus, alkoivat kuin ihmeen kaupalla jälleen ihmisten silmälasit ja silmät kirkastua ja korvatkin paremmin kuulla.
He alkoivatkin kuulla ja nähdä, että maahan muista maista muuttaneet ihmiset eivät olleetkaan syyllisiä heidän köyhyteensä ja osattomuuteensa, vaan syyllisiä olikin koko se luokka ihmisiä, joka väitti vastakkainasettelun ajan olevan ohi. Hepäs olivatkin kaikessa julmuudessaan tehneet päätöksiä, jonka vuoksi köyhien köyhyys vain syveni samalla kun rikkaiden rahakammiot täyttyivät kullalla ja mirhamilla.
Nuo tiinussa paisuneet sanat ja lauseet höysteineen ja mausteineen osoittautuivatkin ennen pitkää pahentuneiksi, pahanmakuisiksi ja turhia tuskia ja kipuja aiheuttaviksi ajatuksiksi teksteiksi.
Jotta kansan terveys saataisiin pelastettua, päätettiin lopulta ajaa kaikki tuo tiinun sisältö ja sieltä levinnyt soopa ongelmajätelaitokselle. Siellä se hävitetäänkin ikuisisiksi ajoiksi pois aiheuttamasta mielipahaa ihmisten keskuuteen - varsinkin köyhien, työttömien ja monin tavoin osattomien keskuuteen, kuten nyt oli tapahtunut.
Sen jälkeen ei kansan keskuudessa enää oikeasti ollut miljoonaa köyhää, joiden tilanteen aiheuttaisivat muka muutama kymmenentuhatta maahanmuuttajaa, vaan oli ihmisiä, jotka oppivat kevään aikana tuntemaan toisensa. He päättivätkin yhdessä tuumin hävittää graniittilinnoista kaikki valheiden ja pahojen ajatusten puhujat ja vihan kylväjät. Seuraavaa joulua he alkoivatkin innolla odotella paremman toivossa, sillä köyhyys oli lakaistu historiaan suurella luudella.
Sen pituinen se.
Tämän tarinan kuuli Kaija kaikilla korvillaan, ja tarina on totta.
Joulumuori totesi tässä päivänä muutamana ennen joulua, että on aika leipoa jouleipää.
Vaan surullista kyllä, hän huomasi tuota pikaa, että olipa kaiken kiireen keskellä hukannut vuosien ikäisen kunnon leipäreseptin.
Niinpä hän katseli ympärilleen ja arveli, että eiköhän noista ympärillä näkyvistä pussukoissa ja pusseissa olevista tarvikkeistakin jotain synny.
Niinpä alkoi muori alustaa taikinaa.
Hän otti tarpeeksi suuren tiinun. Sinne hän laski pohjalle liemeksi hapanta piimää, riittävästi hiivaa ja ripaus karkeaa suolaa. Kädenlämpöiseen liemeen muori sekoitti monenlaista, mitä sattui pöydänkulmalta pussikaupalla löytämään. Sieltä hän sekoitti monenlaista katsomatta sen tarkemmin mitä niissä oli: siinä meni pussillinen soinin sanoja, puheita ja muuta retoriikkaa sekä runsaasti, jopa kokonainen pussillinen höystettä ilman ajatustakaan.
- Mausteeksi hän löysi toisesta pussista outoja ajatuksia vapauspuolueelta ja muilta ääriaineksilta, mutta näitäkin tuntui olevan tuvan nurkassa pussikaupalla. Taikinan pohjustuksen ollessa valmis heitti muori sen päällä vielä pari kouralllista erikseen sihtiseulottuja Halla-Ahon vihatekstejä. Sen jälkeen hän uskoi taikinan olevan sopivan paksua.
Muori jätti taikinan nousemaan liinan alle, kunnes puheet ja kirjoitukset alkoivat turvota, paisua, kasvaa, kunnes valuivat tiinun reunoista alas lattialle asti.
Mutta voi voi voi voi!
- Lattialta tuo merkillinen, perin kummallinen taikinainen massa takertuikin kaikkien leipuritonttujen jalkoihin niin, etteivät saaneet millään heti töppösiään puhtaaksi, vaan joutuvat ne jaloissaan töppöstelemään talosta taloon. Tahtomattaan joutuivat he noin kuljettamaan noita taikinaisia juttuja yhä kauemmas ihmisten ilmoille, vaikka eivät ilmoisna ikinä olisi moisilla teksteillä halunneet pilata ihmisten jouluiloa.
Mutta koska maassa oli lähes miljoona köyhää, joiden pukinkontissa ei ollut lahjoja eikä lahjuksia, jäivät jäljelle nuo töppösissä tulleet taikinanjäljet. Paremman puutteessa ja nälissään alkoivat ihmiset niitä tutkia, ja pian uskoivat noihin sanoihin kuin jouluevankeliumiin konsanaan noina pyhien aikoina. Täten oli viruksen tavoin levinnyt tuvasta tupaan tuo syyttävä teksti, jossa kerrottiin ja julistettiin ihmisille sanomaa siitä, kuka heidän leipänsä syö ja kuka heidän avustusrahansa saa.
Siihen kaikkeen ihmiset ottivat ja uskoivat silmälasit huurussa. Ajattelivat, että tottahan tuo kaikki olisi.
Mutta Tonttu Tomera otti ja aloittu uuden vuoden aikaan jälkien siivoamisen.
Kun joulun jäljet kodeistakin siivottiin, ihmiset totesivat sen olleen käyhemmän kuin koskaan.
Kun tuli talvipäivän seisaus, alkoivat kuin ihmeen kaupalla jälleen ihmisten silmälasit ja silmät kirkastua ja korvatkin paremmin kuulla.
He alkoivatkin kuulla ja nähdä, että maahan muista maista muuttaneet ihmiset eivät olleetkaan syyllisiä heidän köyhyteensä ja osattomuuteensa, vaan syyllisiä olikin koko se luokka ihmisiä, joka väitti vastakkainasettelun ajan olevan ohi. Hepäs olivatkin kaikessa julmuudessaan tehneet päätöksiä, jonka vuoksi köyhien köyhyys vain syveni samalla kun rikkaiden rahakammiot täyttyivät kullalla ja mirhamilla.
Nuo tiinussa paisuneet sanat ja lauseet höysteineen ja mausteineen osoittautuivatkin ennen pitkää pahentuneiksi, pahanmakuisiksi ja turhia tuskia ja kipuja aiheuttaviksi ajatuksiksi teksteiksi.
Jotta kansan terveys saataisiin pelastettua, päätettiin lopulta ajaa kaikki tuo tiinun sisältö ja sieltä levinnyt soopa ongelmajätelaitokselle. Siellä se hävitetäänkin ikuisisiksi ajoiksi pois aiheuttamasta mielipahaa ihmisten keskuuteen - varsinkin köyhien, työttömien ja monin tavoin osattomien keskuuteen, kuten nyt oli tapahtunut.
Sen jälkeen ei kansan keskuudessa enää oikeasti ollut miljoonaa köyhää, joiden tilanteen aiheuttaisivat muka muutama kymmenentuhatta maahanmuuttajaa, vaan oli ihmisiä, jotka oppivat kevään aikana tuntemaan toisensa. He päättivätkin yhdessä tuumin hävittää graniittilinnoista kaikki valheiden ja pahojen ajatusten puhujat ja vihan kylväjät. Seuraavaa joulua he alkoivatkin innolla odotella paremman toivossa, sillä köyhyys oli lakaistu historiaan suurella luudella.
Sen pituinen se.
Tämän tarinan kuuli Kaija kaikilla korvillaan, ja tarina on totta.
lauantai 11. joulukuuta 2010
MIELENTERVEYSLAKIIN TARVITAAN UUDISTUS - vaan mitä vastaa kysymykseen ministeri Risikko!
Sain taannoin postia hyvältä tutulta ja ystävältä, joka toimii aktiivisesti mielenterveyden kuntoutujien saralla, tiedottaa, kouluttaa, tekee myös taidetta.
Sain vetoomuksen, joka oli osoitettu myös joukolle istuvia kansanedustajia ja muutamille turkulaispäättäjille.
Kyse oli vetoomuksesta, jossa kannetaan huolta mielenterveyspalvelujen ja asiaa säätelevän lain sisällöstä. Se on laki, joka on lähinna psykiatrista hoitoa käsittelevä ja on mm. lähinnä vain pakkohoidosta säätävä laki.
- Päinvastoin ei laki edellytä resursseja ennaltaehkäisyys eikä reaaliseen kuntoutumiseen, jota yhä laajempi avohoidossa oleva joukko tarvitsee.
Nyt tiedetään ja tunnetaan - ja pitäisi päättäjienkin osata myös ennakoida seuraukset tästä tilanteesta, miten asiaa nyt hoidetaan.
MTKL aktiivinen asiassa
Liiton aloitteesen perustuen on edustaja Väätäinen (sd) tehnyt asiasta kirjallisen kysymyksen syyskuussa 2009.
- Siis toista vuotta siihen. Kysymyksen sisältö oli se, mitä MTKL aloitteessaan esittää ja kuului seuraavasti:
"...Mielenterveyslaki vaatii kokonaisuudistusta. Mielenterveyspalveluita tulee tarkastella kokonaisuutena ottaen huomioon lääketieteelliset, sosiaaliset ja yhteiskunnalliset ulottuvuudet. Nykyisessä mielenterveyslaissa korostuu psykiatrinen erikoissairaanhoito, ja laki on lääketieteellisesti painottunut. Muilta osin laki on pirstaleinen eikä anna selkeää kuvaa potilaan oikeusturvasta eikä mielenterveyspalveluiden vähimmäisvaatimuksista.
Kuntatalouden kiristyessä on luonnollista, että kunnat lähtevät säästämään mielenterveyspalveluissa niiltä osin kuin laki antaa myöten. Lain ollessa pirstaleinen ja hajanainen, kuten nyt, kunnille syntyy motiivi liikkua sen rajoilla tai jopa rikkoa sitä. Mielenterveyden keskusliitto huomauttaakin (tiedotteessa 4.9.2009) palveluiden käyttäjien kokevan palveluiden yksipuolistuneen ja niiden saatavuuden heikenneen. Potilaat ovat myös kokeneet oikeusturvansa hataraksi. Eheä ja selkeä lakikokonaisuus auttaisi asiaa.
Mielenterveyspalvelut eivät voi alkaa lääketieteellisessä hoidossa, vaan lain on otettava huomioon ennalta ehkäisevä työ. On mahdotonta sanoa, kumpi edistää lopulta mielenterveyttä enemmän: ennalta ehkäisevä työ vai lääketieteellinen hoito. Selvää on kuitenkin, että ennalta ehkäisevä työ on vaikutukseltaan merkittävää ja säästää niin inhimillistä kärsimystä kuin taloudellisia kustannuksiakin. Nyt ennalta ehkäisevän työn asema osana laajaa hoitoketjua lainsäädännössä on epäselvä. Tästä syystä kokonaisuudistuksen yhtenä osana on oltava hoitoketjun eri tekijöiden selkeyttäminen: lain on määriteltävä vähimmäistaso palveluille ennaltaehkäisystä lääkehoitoon sekä määriteltävä laajan hoitoketjun eri elementtien suhteet.
Mielenterveyslain kokonaisuudistusta ovat vaatineet esimerkiksi Valtiontalouden tarkastusvirasto ja Mielenterveyden keskusliitto. Näiden asiantuntijatahojen kritiikki korostaa asian vakavuutta.
Näistä syistä mielenterveyslaki tulee uudistaa kokonaisuudessaan. Laki on uudistettava ottamaan huomioon mielenterveyteen liittyvät yhteiskunnalliset ja sosiaaliset seikat. Lisäksi palveluiden vähimmäissisältö ja vastuu hoitoketjusta on määriteltävä nykyistä selkeämmin...."
Risikon uskomaton vastaus
Toisin kuin kirjallinen kysymys, joka oli tarkka ja konkreettinen perusteluineen kaikkineen, tyytyy ministeri luettelemaan olemassaolevaa tilannetta.
Lopun edestä ministeri kuittaa aiheen tulevalla uudella th-lailla puhumatta sanaakaan itse kysymyksestä uuden Mielenterveyslain aikaansaamiseksi.
Ohessa ministeri vastaus:
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Tuula Väätäisen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 785/2009 vp:
Millaisiin toimiin hallitus ryhtyy mielenterveyslain kokonaisvaltaiseksi uudistamiseksi?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Mielenterveyslaki (1116/1990) sisältää mielenterveystyön määritelmän. Mielenterveystyöllä tarkoitetaan mielenterveyslaissa yksilön psyykkisen hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja persoonallisuuden kasvun edistämistä sekä mielisairauksien ja muiden mielenterveydenhäiriöiden ehkäisemistä, parantamista ja lievittämistä. Mielenterveydenhäiriöiden syntyä ehkäisevä työ on keskeinen osa mielenterveystyötä.
Kunnat järjestävät mielenterveyspalveluja osana kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Kuntien velvoitteesta järjestää näitä palveluja säädetään kansanterveyslaissa (66/1972), erikoissairaanhoitolaissa (1062/1989) ja sosiaalihuoltolaissa (710/1982). Mielenterveyspalvelujen sisältöä ja yhteensovittamista koskevat yleiset periaatteet sisältyvät mielenterveyslakiin, samoin tahdosta riippumattoman hoidon toteuttamisen edellytyksiä koskevat säännökset.
Väestön psyykkisen hyvinvoinnin edistäminen toteutuu eri viranomaisten tehtävissä. Kansanterveyslaissa se määritellään myös osaksi kansanterveystyötä. Kunnan on huolehdittava väestön elinolosuhteiden kehittämisestä siten, että elinolosuhteet edistettävät yksilön psyykkisen hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja persoonallisuuden kasvua ja ehkäisevät ennalta mielenterveydenhäiriöiden syntyä.
Mielenterveyspalvelut voivat olla ennaltaehkäiseviä, jolloin ne kohdistuvat mielisairauksien ja muiden mielenterveydenhäiriöiden ehkäisemiseen ja riskiryhmille tai lievästi oireileville tarjottuun varhaiseen tukeen. Myös yksilön ja yhteisön psykososiaalinen tuki poikkeuksellisissa kriisitilanteissa on ennaltaehkäisevää palvelua. Nämä ennaltaehkäisevät mielenterveyspalvelut ovat luonteeltaan perusterveydenhuoltoon ja sosiaalihuoltoon, sekä jossain määrin myös muihin toimiin liittyviä tehtäviä, joiden suorittaminen on verkostoitunutta ja moniammatillista, usein muihin sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviin kytkeytyneitä. Tästä on esimerkkinä kouluterveydenhoitajan työ.
Mielenterveyspalveluita ovat myös mielisairauksien ja muiden mielenterveydenhäiriöiden tutkimiseen, parantamiseen, lievittämiseen ja kuntouttamiseen tähtäävät palvelut, joita toteutetaan julkisella sektorilla lähinnä sosiaalitoimessa, perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa. Mielenterveyspalvelut on järjestettävä sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisiksi kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Tiedämme, että osalle kuntia väestön tarvitsemien sosiaali- ja terveyspalvelujen mukaan lukien ehkäisevän työn järjestäminen on nykyisessä taloudellisessa tilanteessa vaikeaa. Tavoitteena onkin etsiä keinoja, joiden avulla kunnat voisivat järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut nykyistä laajemmalla väestöpohjalla. Riittävät väestöpohjat mahdollistavat palvelutarpeeseen vastaamisen nykyistä yhdenmukaisemmin koko maassa. Yksityiskohtaisia sisällölliseen laatuun liittyviä kysymyksiä on tarkoituksenmukaista ohjata ohjein ja suosituksin, jotta nopeasti kehittyvää psykiatrista tietoa voidaan tehokkaasti käyttää toiminnan sisällölliseen kehittämiseen.
Mielenterveyspalvelujen järjestäminen edellyttää moniammatillisen ja monialaisen, verkostomaisen työskentelyn mahdollistamissa, jossa palveluiden käyttäjän läheiset, omaiset ja arkiympäristö huomioidaan. Sen vuoksi tarvitaan laaja lainsäädäntöuudistus, jolla mahdollistetaan tällainen laaja-alainen toiminta. Tämä toteutuu valmisteltavana olevassa sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöuudistuksessa, jossa tullaan kiinnittämään nykyistä enemmän huomiota muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä koulun yhteistyövelvoitteeseen palvelujen järjestämiseksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Uuden terveydenhuoltolain eräänä tavoitteena on ennaltaehkäisevän työn korostaminen.
Helsingissä 20 päivänä lokakuuta 2009
Peruspalveluministeri Paula Risikko
Selvästi tuntuu siltä, että joko Risikko ei ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää kysmystä - tai ei ainakaan halunnut vastata siihen.
Kokoomusministerin kuten koko hallituksenkin - ja lukuisten edellistenkin hallitusten - terveyspoliittinen linja on ollut kaikessa supistaminen, säästäminen, ulkoistaminen ja unohtaminen. Väestöpohjia laajennetaan, organisatioita uudistetaan, asiakasmaksuja korotetaan...vaan ihminen unohdetaan.
Kun ministeri puhuu uudesta terveydenhuoltolaista tai koulun ja terveydenhuollon yhteistyöverkoston kehittämisestä, jättää hän vastaamatta siihen, miten oikeasti käynnistetään uuden Mielenterveyslain uudistaminen.
Olen seurannut myös tämän jutun alussa mainitsemieni kansanedustajien vastauksia asiassa.
- Huolta kannetaan.
- Ihmetellään, miten pitkään mt-potilaiden vieteri kestää!
- Useat viittaavaat vaan, että asia pitää huomioida uudessa hallitusohjelmassa (!) - huolimatta siitä, ettei ole vielä lainkaan satavarmaa, kuka edes hallitusohjelmasta on sopimassa.
Mutta sanoilla voidaan leikitellä ja asioita voivotella.
Itse ihmettelen - näin ulkoparlamentaarisena kansalaisaktiivina, terveydenhuollon ammattilaisena ja myös kevään vaaleissa olevana ehdokkaana - miksi asia voi oikeasti olla edelleen näin huonolla tolalla. Eduskunnassa istuu lääkäreitä kai lähes joka ryhmässä - hoitajista puhumattakaan. Suurissa ryhmissä jopa useita.
- Mutta mielenterveyspotilaat ja heidän asiansa on kokonaan unohdettu. Kysymys on yhteiskunnassa heikkoon syrjäytettyyn asemaan joutuneista ihmisistä, jotka liian usein ovat liian heikkoja puolustautumaan ja pitämään kiinni oikeuksistaan.
- Kuin myös voimattomia pitämään kiinni oikeudesta oikeanlaiseen hoitoon ja kuntoutukseen - puhumattakaan ennaltaehkäisevään apuun.
Päivän uutiset kertovat myös, että uusia potentiaalisia mt-kuntoutujia on tulossa kaiken aikaa lisää. Opiskelussa ja työssä ihmisestä otetaan kaikki mahdollinen irti - jopa dopingin avulla.
Aivoja piristetään kemiallisesti, dopataan, jotta 70 tuntia viikossa jaksetaan.
- Kunnes ei enää jaksa. Ja romahdus vie mielen ja terveyden ihmiseltä.
Kovien arvojen ja rahan hallitsemassa maailmassa ovat sairaat, mielenterveysongelmaiset, vammmaiset ja vanhukset ulkoistettuja, unohdettuja ja syrjäytettyjä.
Siksi asiaan on aika saada muutos!
Nykyiset päättäjät ovat asiassa kyvyttömyytensä jo vahvasti osoittaneet!
Sain vetoomuksen, joka oli osoitettu myös joukolle istuvia kansanedustajia ja muutamille turkulaispäättäjille.
Kyse oli vetoomuksesta, jossa kannetaan huolta mielenterveyspalvelujen ja asiaa säätelevän lain sisällöstä. Se on laki, joka on lähinna psykiatrista hoitoa käsittelevä ja on mm. lähinnä vain pakkohoidosta säätävä laki.
- Päinvastoin ei laki edellytä resursseja ennaltaehkäisyys eikä reaaliseen kuntoutumiseen, jota yhä laajempi avohoidossa oleva joukko tarvitsee.
Nyt tiedetään ja tunnetaan - ja pitäisi päättäjienkin osata myös ennakoida seuraukset tästä tilanteesta, miten asiaa nyt hoidetaan.
MTKL aktiivinen asiassa
Liiton aloitteesen perustuen on edustaja Väätäinen (sd) tehnyt asiasta kirjallisen kysymyksen syyskuussa 2009.
- Siis toista vuotta siihen. Kysymyksen sisältö oli se, mitä MTKL aloitteessaan esittää ja kuului seuraavasti:
"...Mielenterveyslaki vaatii kokonaisuudistusta. Mielenterveyspalveluita tulee tarkastella kokonaisuutena ottaen huomioon lääketieteelliset, sosiaaliset ja yhteiskunnalliset ulottuvuudet. Nykyisessä mielenterveyslaissa korostuu psykiatrinen erikoissairaanhoito, ja laki on lääketieteellisesti painottunut. Muilta osin laki on pirstaleinen eikä anna selkeää kuvaa potilaan oikeusturvasta eikä mielenterveyspalveluiden vähimmäisvaatimuksista.
Kuntatalouden kiristyessä on luonnollista, että kunnat lähtevät säästämään mielenterveyspalveluissa niiltä osin kuin laki antaa myöten. Lain ollessa pirstaleinen ja hajanainen, kuten nyt, kunnille syntyy motiivi liikkua sen rajoilla tai jopa rikkoa sitä. Mielenterveyden keskusliitto huomauttaakin (tiedotteessa 4.9.2009) palveluiden käyttäjien kokevan palveluiden yksipuolistuneen ja niiden saatavuuden heikenneen. Potilaat ovat myös kokeneet oikeusturvansa hataraksi. Eheä ja selkeä lakikokonaisuus auttaisi asiaa.
Mielenterveyspalvelut eivät voi alkaa lääketieteellisessä hoidossa, vaan lain on otettava huomioon ennalta ehkäisevä työ. On mahdotonta sanoa, kumpi edistää lopulta mielenterveyttä enemmän: ennalta ehkäisevä työ vai lääketieteellinen hoito. Selvää on kuitenkin, että ennalta ehkäisevä työ on vaikutukseltaan merkittävää ja säästää niin inhimillistä kärsimystä kuin taloudellisia kustannuksiakin. Nyt ennalta ehkäisevän työn asema osana laajaa hoitoketjua lainsäädännössä on epäselvä. Tästä syystä kokonaisuudistuksen yhtenä osana on oltava hoitoketjun eri tekijöiden selkeyttäminen: lain on määriteltävä vähimmäistaso palveluille ennaltaehkäisystä lääkehoitoon sekä määriteltävä laajan hoitoketjun eri elementtien suhteet.
Mielenterveyslain kokonaisuudistusta ovat vaatineet esimerkiksi Valtiontalouden tarkastusvirasto ja Mielenterveyden keskusliitto. Näiden asiantuntijatahojen kritiikki korostaa asian vakavuutta.
Näistä syistä mielenterveyslaki tulee uudistaa kokonaisuudessaan. Laki on uudistettava ottamaan huomioon mielenterveyteen liittyvät yhteiskunnalliset ja sosiaaliset seikat. Lisäksi palveluiden vähimmäissisältö ja vastuu hoitoketjusta on määriteltävä nykyistä selkeämmin...."
Risikon uskomaton vastaus
Toisin kuin kirjallinen kysymys, joka oli tarkka ja konkreettinen perusteluineen kaikkineen, tyytyy ministeri luettelemaan olemassaolevaa tilannetta.
Lopun edestä ministeri kuittaa aiheen tulevalla uudella th-lailla puhumatta sanaakaan itse kysymyksestä uuden Mielenterveyslain aikaansaamiseksi.
Ohessa ministeri vastaus:
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Tuula Väätäisen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 785/2009 vp:
Millaisiin toimiin hallitus ryhtyy mielenterveyslain kokonaisvaltaiseksi uudistamiseksi?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Mielenterveyslaki (1116/1990) sisältää mielenterveystyön määritelmän. Mielenterveystyöllä tarkoitetaan mielenterveyslaissa yksilön psyykkisen hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja persoonallisuuden kasvun edistämistä sekä mielisairauksien ja muiden mielenterveydenhäiriöiden ehkäisemistä, parantamista ja lievittämistä. Mielenterveydenhäiriöiden syntyä ehkäisevä työ on keskeinen osa mielenterveystyötä.
Kunnat järjestävät mielenterveyspalveluja osana kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Kuntien velvoitteesta järjestää näitä palveluja säädetään kansanterveyslaissa (66/1972), erikoissairaanhoitolaissa (1062/1989) ja sosiaalihuoltolaissa (710/1982). Mielenterveyspalvelujen sisältöä ja yhteensovittamista koskevat yleiset periaatteet sisältyvät mielenterveyslakiin, samoin tahdosta riippumattoman hoidon toteuttamisen edellytyksiä koskevat säännökset.
Väestön psyykkisen hyvinvoinnin edistäminen toteutuu eri viranomaisten tehtävissä. Kansanterveyslaissa se määritellään myös osaksi kansanterveystyötä. Kunnan on huolehdittava väestön elinolosuhteiden kehittämisestä siten, että elinolosuhteet edistettävät yksilön psyykkisen hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja persoonallisuuden kasvua ja ehkäisevät ennalta mielenterveydenhäiriöiden syntyä.
Mielenterveyspalvelut voivat olla ennaltaehkäiseviä, jolloin ne kohdistuvat mielisairauksien ja muiden mielenterveydenhäiriöiden ehkäisemiseen ja riskiryhmille tai lievästi oireileville tarjottuun varhaiseen tukeen. Myös yksilön ja yhteisön psykososiaalinen tuki poikkeuksellisissa kriisitilanteissa on ennaltaehkäisevää palvelua. Nämä ennaltaehkäisevät mielenterveyspalvelut ovat luonteeltaan perusterveydenhuoltoon ja sosiaalihuoltoon, sekä jossain määrin myös muihin toimiin liittyviä tehtäviä, joiden suorittaminen on verkostoitunutta ja moniammatillista, usein muihin sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviin kytkeytyneitä. Tästä on esimerkkinä kouluterveydenhoitajan työ.
Mielenterveyspalveluita ovat myös mielisairauksien ja muiden mielenterveydenhäiriöiden tutkimiseen, parantamiseen, lievittämiseen ja kuntouttamiseen tähtäävät palvelut, joita toteutetaan julkisella sektorilla lähinnä sosiaalitoimessa, perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa. Mielenterveyspalvelut on järjestettävä sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisiksi kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Tiedämme, että osalle kuntia väestön tarvitsemien sosiaali- ja terveyspalvelujen mukaan lukien ehkäisevän työn järjestäminen on nykyisessä taloudellisessa tilanteessa vaikeaa. Tavoitteena onkin etsiä keinoja, joiden avulla kunnat voisivat järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut nykyistä laajemmalla väestöpohjalla. Riittävät väestöpohjat mahdollistavat palvelutarpeeseen vastaamisen nykyistä yhdenmukaisemmin koko maassa. Yksityiskohtaisia sisällölliseen laatuun liittyviä kysymyksiä on tarkoituksenmukaista ohjata ohjein ja suosituksin, jotta nopeasti kehittyvää psykiatrista tietoa voidaan tehokkaasti käyttää toiminnan sisällölliseen kehittämiseen.
Mielenterveyspalvelujen järjestäminen edellyttää moniammatillisen ja monialaisen, verkostomaisen työskentelyn mahdollistamissa, jossa palveluiden käyttäjän läheiset, omaiset ja arkiympäristö huomioidaan. Sen vuoksi tarvitaan laaja lainsäädäntöuudistus, jolla mahdollistetaan tällainen laaja-alainen toiminta. Tämä toteutuu valmisteltavana olevassa sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöuudistuksessa, jossa tullaan kiinnittämään nykyistä enemmän huomiota muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä koulun yhteistyövelvoitteeseen palvelujen järjestämiseksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Uuden terveydenhuoltolain eräänä tavoitteena on ennaltaehkäisevän työn korostaminen.
Helsingissä 20 päivänä lokakuuta 2009
Peruspalveluministeri Paula Risikko
Selvästi tuntuu siltä, että joko Risikko ei ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää kysmystä - tai ei ainakaan halunnut vastata siihen.
Kokoomusministerin kuten koko hallituksenkin - ja lukuisten edellistenkin hallitusten - terveyspoliittinen linja on ollut kaikessa supistaminen, säästäminen, ulkoistaminen ja unohtaminen. Väestöpohjia laajennetaan, organisatioita uudistetaan, asiakasmaksuja korotetaan...vaan ihminen unohdetaan.
Kun ministeri puhuu uudesta terveydenhuoltolaista tai koulun ja terveydenhuollon yhteistyöverkoston kehittämisestä, jättää hän vastaamatta siihen, miten oikeasti käynnistetään uuden Mielenterveyslain uudistaminen.
Olen seurannut myös tämän jutun alussa mainitsemieni kansanedustajien vastauksia asiassa.
- Huolta kannetaan.
- Ihmetellään, miten pitkään mt-potilaiden vieteri kestää!
- Useat viittaavaat vaan, että asia pitää huomioida uudessa hallitusohjelmassa (!) - huolimatta siitä, ettei ole vielä lainkaan satavarmaa, kuka edes hallitusohjelmasta on sopimassa.
Mutta sanoilla voidaan leikitellä ja asioita voivotella.
Itse ihmettelen - näin ulkoparlamentaarisena kansalaisaktiivina, terveydenhuollon ammattilaisena ja myös kevään vaaleissa olevana ehdokkaana - miksi asia voi oikeasti olla edelleen näin huonolla tolalla. Eduskunnassa istuu lääkäreitä kai lähes joka ryhmässä - hoitajista puhumattakaan. Suurissa ryhmissä jopa useita.
- Mutta mielenterveyspotilaat ja heidän asiansa on kokonaan unohdettu. Kysymys on yhteiskunnassa heikkoon syrjäytettyyn asemaan joutuneista ihmisistä, jotka liian usein ovat liian heikkoja puolustautumaan ja pitämään kiinni oikeuksistaan.
- Kuin myös voimattomia pitämään kiinni oikeudesta oikeanlaiseen hoitoon ja kuntoutukseen - puhumattakaan ennaltaehkäisevään apuun.
Päivän uutiset kertovat myös, että uusia potentiaalisia mt-kuntoutujia on tulossa kaiken aikaa lisää. Opiskelussa ja työssä ihmisestä otetaan kaikki mahdollinen irti - jopa dopingin avulla.
Aivoja piristetään kemiallisesti, dopataan, jotta 70 tuntia viikossa jaksetaan.
- Kunnes ei enää jaksa. Ja romahdus vie mielen ja terveyden ihmiseltä.
Kovien arvojen ja rahan hallitsemassa maailmassa ovat sairaat, mielenterveysongelmaiset, vammmaiset ja vanhukset ulkoistettuja, unohdettuja ja syrjäytettyjä.
Siksi asiaan on aika saada muutos!
Nykyiset päättäjät ovat asiassa kyvyttömyytensä jo vahvasti osoittaneet!
perjantai 10. joulukuuta 2010
KOTIKUNTALAKI MUUTTUU VIHDOIN
Eilen illalla istuin Turun kaupungin vammaisneuvoston kokouksessa.
Illan pääteema oli uusi Kotikuntalaki. Asiaa esitteli sos.virastosta hallintohjohtaja Antti Perälä. Aiemmin päivällä olin jonkin muun asian merkeissä käynyt eduskunnan täysistuntoasiain sivulle, ja todennut siinä listalta, että tämä kotikuntalaki - asia oli juuri eilen ns. isossa salissa.
- Kun Perälä esitteli asiaa, kertoi hän kysyneensä asian etenemistä juuri samana pvnä ministeriön kansaliasta, josta ei oltu osattu ssanoa mitään eksaktia aiktaulusta.
- Tilanne olikin lähinnä hauska, kun kerroin, että juuri iltapäivällähän on asia ollut jo ensimmäisessä käsittelyssä! Perälä katsoi minua ja ihmetteli kuulemaansa tietoa, johon totesi, jaaha, vai niin.
No mikä on muuttumassa ?
Eduskunnan sivulta poimittuna asia esitellään lyhyesti näin:
Kotikuntalain ja sosiaalihuoltolain muutos parantaa erityisesti vammaisten ja vanhusten mahdollisuuksia valita kotikuntansa. Pitkäaikaisen laitoshoidon, asumispalvelujen tai perhehoidon tarpeessa oleva henkilö voi valita uudeksi kotikunnakseen sen kunnan, jonka alueella olevassa toimintayksikössä tai asunnossa hän nykyisin asuu. Kotikuntalain niin sanottu laitosrajoitus ei ole jatkossa enää kotikunnan valinnan este. Valintaoikeuden käyttäminen edellyttää, että hoidon tai asumisen arvioidaan kestävän tai se on kestänyt yli vuoden. Lain lopullinen hyväksyminen vaatii vielä toisen täysistuntokäsittelyn, mutta lain sisältöön siinä ei enää tule muutoksia.
Perälän esittämän pohjalta käytiin lyhyt keskustelu.
Todettava on, että jatkossa on vammaisella ja vanhuksella, joka tarvitsee apua selviytykäseen arjesta, mahdolisuus nyt aiempaa selvemmin itse olla valitsemassa ns. kotikuntaa.
- Tietyin edellytyksin aluksi entinen kotikunta on edelleen maksuvelvollinen, ja uusi asuinkunta on velvollinen täyttämään lain edellyttämän avun asukkaalle. Sen tulee olla uuden kotikunnan tason mukiainen, mutta jonossa ei pääse muiden ohi.
- Ts. jossain tapauksessa voi nykytilanteessa kotikunnan muutto viedä palvelujen ja avun suhteen joko huonompaan tai paremapaan suuntaan. Palvelu koskee niin avohoidossa, kotihoidossa kuin laitoshoidossa olevaa ihmistä.
Ihmisoikeudet
Lain muutosta on pyöritelty yli 10 vuotta. Koko tuon ajan ja sitä ennen ovat ihmisen kotikuntaoikeudet olleet viranomaispäätösten takana.
- Vanhus tai vammainnen ei ole voinut itse valita ja vaikuttaa, mikä on kotikunta. Nyt vuoden alusta tilanne muuttuu. Jäljelle jää vain kuntien kesken tehtävät sopimukset kustannusten ja palvelujen tasaamisesta.
Mutta kaiken edellytys on, että vielä ennen lomaansa eduskuntaan saadaan laki toiseen käsittelyyn.
Sen jälkeen tulee kunnille sovellutusohjeet ja käytäntö alkaa rullata tammikuun lopulla, arveli Perälä.
ILLAN PARAS POINTTI
Kun virallinen osuus loppui, aloin jakaa ihmisille Uusi Invalidi - lehteä, pari päivää sitten omaankin laatikkoon kolahtanutta. Nipun toi mukanaan Kurt, joka oli yhdistyksemme toinen edustaja.
- Yllätyin, miten kaikkiaan neljässä pöydässä istui ihminen, joka sanoi, että kiitti, mutta eilen tuli juuri tämä lehti kotiin. Se merkitsi, että eri vammaisjärjestöjen edustajien joukossa olikin neljä muutakin Turun Sairaus- ja Tapaturmainvalidien jäsentä. Pitkäaikaisia jäseniä, Vähäjärvet käyneitä ja monessa mukana olleita, nyt oman sairautensa/vammansa mukaisessa yhdistyksessä toimivia.
Siitäpä sukeuti yhden pöydän verran tosi kiinnostava juttutuokio, ja sovittiin, miten yhdessä jatketaan vammaisasioissa vaalityötä tehden - 'ukot' nimittäin oikeasti riemastuivat ja innostuivat kuultuaan, että olen SKP:n listalla ensi kevään vaaleissa ehdokkaana.
- Mutta yhteinen tehty suunnitelma onkin jo toinen juttu, eikä siitä tässä muuta.
Näin syntyi kuitenkin taas yksi uusi tukirinki vaalikamppailuun. Vanhusten ja vammaisten asialla tässä yhteydessä.
Joko sinä haluat tulla johonkin tukirinkiini mukaan? Sinun paikkasi on vielä vapaa!
Illan pääteema oli uusi Kotikuntalaki. Asiaa esitteli sos.virastosta hallintohjohtaja Antti Perälä. Aiemmin päivällä olin jonkin muun asian merkeissä käynyt eduskunnan täysistuntoasiain sivulle, ja todennut siinä listalta, että tämä kotikuntalaki - asia oli juuri eilen ns. isossa salissa.
- Kun Perälä esitteli asiaa, kertoi hän kysyneensä asian etenemistä juuri samana pvnä ministeriön kansaliasta, josta ei oltu osattu ssanoa mitään eksaktia aiktaulusta.
- Tilanne olikin lähinnä hauska, kun kerroin, että juuri iltapäivällähän on asia ollut jo ensimmäisessä käsittelyssä! Perälä katsoi minua ja ihmetteli kuulemaansa tietoa, johon totesi, jaaha, vai niin.
No mikä on muuttumassa ?
Eduskunnan sivulta poimittuna asia esitellään lyhyesti näin:
Kotikunnan voi jatkossa valita vapaammin
Eduskunta on hyväksynyt ensimmäisessä käsittelyssä lainmuutoksen, jonka mukaan laitoshoidossa olevat ja asumispalveluja sekä perhehoitoa tarvitsevat voivat valita nykyistä vapaammin kotikuntansa. Lakiehdotuksen sisältö hyväksyttiin hallintovaliokunnan mietinnön (HaVM 27/2010) mukaisena.Kotikuntalain ja sosiaalihuoltolain muutos parantaa erityisesti vammaisten ja vanhusten mahdollisuuksia valita kotikuntansa. Pitkäaikaisen laitoshoidon, asumispalvelujen tai perhehoidon tarpeessa oleva henkilö voi valita uudeksi kotikunnakseen sen kunnan, jonka alueella olevassa toimintayksikössä tai asunnossa hän nykyisin asuu. Kotikuntalain niin sanottu laitosrajoitus ei ole jatkossa enää kotikunnan valinnan este. Valintaoikeuden käyttäminen edellyttää, että hoidon tai asumisen arvioidaan kestävän tai se on kestänyt yli vuoden. Lain lopullinen hyväksyminen vaatii vielä toisen täysistuntokäsittelyn, mutta lain sisältöön siinä ei enää tule muutoksia.
Perälän esittämän pohjalta käytiin lyhyt keskustelu.
Todettava on, että jatkossa on vammaisella ja vanhuksella, joka tarvitsee apua selviytykäseen arjesta, mahdolisuus nyt aiempaa selvemmin itse olla valitsemassa ns. kotikuntaa.
- Tietyin edellytyksin aluksi entinen kotikunta on edelleen maksuvelvollinen, ja uusi asuinkunta on velvollinen täyttämään lain edellyttämän avun asukkaalle. Sen tulee olla uuden kotikunnan tason mukiainen, mutta jonossa ei pääse muiden ohi.
- Ts. jossain tapauksessa voi nykytilanteessa kotikunnan muutto viedä palvelujen ja avun suhteen joko huonompaan tai paremapaan suuntaan. Palvelu koskee niin avohoidossa, kotihoidossa kuin laitoshoidossa olevaa ihmistä.
Ihmisoikeudet
Lain muutosta on pyöritelty yli 10 vuotta. Koko tuon ajan ja sitä ennen ovat ihmisen kotikuntaoikeudet olleet viranomaispäätösten takana.
- Vanhus tai vammainnen ei ole voinut itse valita ja vaikuttaa, mikä on kotikunta. Nyt vuoden alusta tilanne muuttuu. Jäljelle jää vain kuntien kesken tehtävät sopimukset kustannusten ja palvelujen tasaamisesta.
Mutta kaiken edellytys on, että vielä ennen lomaansa eduskuntaan saadaan laki toiseen käsittelyyn.
Sen jälkeen tulee kunnille sovellutusohjeet ja käytäntö alkaa rullata tammikuun lopulla, arveli Perälä.
ILLAN PARAS POINTTI
Kun virallinen osuus loppui, aloin jakaa ihmisille Uusi Invalidi - lehteä, pari päivää sitten omaankin laatikkoon kolahtanutta. Nipun toi mukanaan Kurt, joka oli yhdistyksemme toinen edustaja.
- Yllätyin, miten kaikkiaan neljässä pöydässä istui ihminen, joka sanoi, että kiitti, mutta eilen tuli juuri tämä lehti kotiin. Se merkitsi, että eri vammaisjärjestöjen edustajien joukossa olikin neljä muutakin Turun Sairaus- ja Tapaturmainvalidien jäsentä. Pitkäaikaisia jäseniä, Vähäjärvet käyneitä ja monessa mukana olleita, nyt oman sairautensa/vammansa mukaisessa yhdistyksessä toimivia.
Siitäpä sukeuti yhden pöydän verran tosi kiinnostava juttutuokio, ja sovittiin, miten yhdessä jatketaan vammaisasioissa vaalityötä tehden - 'ukot' nimittäin oikeasti riemastuivat ja innostuivat kuultuaan, että olen SKP:n listalla ensi kevään vaaleissa ehdokkaana.
- Mutta yhteinen tehty suunnitelma onkin jo toinen juttu, eikä siitä tässä muuta.
Näin syntyi kuitenkin taas yksi uusi tukirinki vaalikamppailuun. Vanhusten ja vammaisten asialla tässä yhteydessä.
Joko sinä haluat tulla johonkin tukirinkiini mukaan? Sinun paikkasi on vielä vapaa!
maanantai 6. joulukuuta 2010
RIKKUREIDEN SIJAAN TARVITAAN SOLIDAARISUUTTA...ja muita haarukkapaloja...
Illan uutiset kertoivat SLSY:n kannasta hylätä sovittelija Lonkan tekemä sovitteluesitys. Kolme blogitekstiä takaperin pohdin koko työtaistelua ja sen merkitystä työelämän tulevaisuutrta jatellen. Niihin asioihin en enää palaa, mutta lainaan verkosta nimimerkin suojassa Ylen palstalla kommen toineen mielipiteen, jossa takana ilmeisesti tuntemusta asiasta, josta kirjoittaa. Sitaatti on seuraava:
".....Lentoemännät luopuivat hivenen yli vuosi takaperin tehdyssä vakautussopimuksessaan eri työehdoista tuottavuuden parantamiseksi ja lisäksi tekivät palkkoihinsa 10 prosentin palkanalennuksen ja tämän lisäksi vielä luopuivat jo sovituista palkankorotuksista. Kyllä tässä minusta alkaa olla jo vastaantuloa enemmän kuin 99 prosentilla tälle palstalle asiaa kommentoihista koskaan tekee omalle työnantajalleen..."
Edellä olevaan haluaa työnantaja lisää kiristystä lyhentämällä palautumisen aikoja. Sitä selvittelin mm. työterveydellisistä ja työsuojelullisista näkökulmista siinä toisessa tekstissä, joten en voi lopuksi kuin ihmnetellä Finnairin johdon vaatimuksia.
- Ja kaiken lisäksi rikkureiksi hankitaan brittityöntekijöitä!
Mutta huomenna alkavat laajat tukilakot.
Nyt on rikkureiden sijaan solidaarisuuden aika ja paikka!!
Linnoissa kreivit...
Illan juhlia edelsi Hakaniemessä kansan juhla, jossa köyhille oli jaossa ruokaa. Helsinkiläinen vakavastikin valokuvaamista harrastava kommunistiystäväni Koiviston Topi siirsi tänään fB:iin lähes 30 kuvaa ansiokasta kuvaa ja tunnelmaa Hakaniemen torilta. Paikalla ja myös Topin kuvissa oli Topin tuttu Paleface, joka jutteli torilla myös Hurstin kanssa.
- Illaksi oli Paleface saanut kutsun myös linnan juhliin, jossa piipahti sen kun malttoi kolmeviikkoisen tytön luota, kuten tuore isä ylpeänä ohjelmassa kertoi. Mutta miehellä oli myös vakava viesti: sadat tuhannet nuoret syrjäytymisvaarassa, Helsingissä 10 % 12-15 vuotiaista nuorista on lastensuojelun asiakkaana, leipäjonoissa yhä enemmän nuoria lapsiperhitä, pitkäaikaistyöttömiä, eläkeläisiä, joiden tulot eivät riitä Helsingissä edes kunnolla vuokraan.
- Paleface puhui vahvaa asiaa ja muistutti, miten eriarvoisuuteen maamme on vajonnut.
Heikki Hiilamo oli luennointimatkaltaan USA:sta ehtinyt myös juhlaan. Palefacen kanssa samassa haastattelussa Hiilamo tutkijana totesi, että hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen on lähtenyt itse asiassa alamäkeen. On syytä todella huoleen.Näillä näkymin Hiilamo arvioi eriarvoisuuden vain pahenevan, ellei tehdä toisenlaisia ratkaisuja. Näin siis Kelan tutkija.
Saa nähdä, miten ihmiset lopulta reagoivat kevään vaaleissa noihin luettavissaa oleviin ja kuultuihin viesteihin ja kehityksen suuntaan - niin työelämän heikennyksiin liittyen kuin koko kansamme eriarvoisuuden syvenemiseen.
- Saako tämä politiikka jatkua, vai nostavatko äänestäjät uuden puolueen eduskuntaan.
Kannattaa avata sen merkeissä sivut www.skp.fi ! Ja kerro siitä kaverillekin!
".....Lentoemännät luopuivat hivenen yli vuosi takaperin tehdyssä vakautussopimuksessaan eri työehdoista tuottavuuden parantamiseksi ja lisäksi tekivät palkkoihinsa 10 prosentin palkanalennuksen ja tämän lisäksi vielä luopuivat jo sovituista palkankorotuksista. Kyllä tässä minusta alkaa olla jo vastaantuloa enemmän kuin 99 prosentilla tälle palstalle asiaa kommentoihista koskaan tekee omalle työnantajalleen..."
Edellä olevaan haluaa työnantaja lisää kiristystä lyhentämällä palautumisen aikoja. Sitä selvittelin mm. työterveydellisistä ja työsuojelullisista näkökulmista siinä toisessa tekstissä, joten en voi lopuksi kuin ihmnetellä Finnairin johdon vaatimuksia.
- Ja kaiken lisäksi rikkureiksi hankitaan brittityöntekijöitä!
Mutta huomenna alkavat laajat tukilakot.
Nyt on rikkureiden sijaan solidaarisuuden aika ja paikka!!
Linnoissa kreivit...
Illan juhlia edelsi Hakaniemessä kansan juhla, jossa köyhille oli jaossa ruokaa. Helsinkiläinen vakavastikin valokuvaamista harrastava kommunistiystäväni Koiviston Topi siirsi tänään fB:iin lähes 30 kuvaa ansiokasta kuvaa ja tunnelmaa Hakaniemen torilta. Paikalla ja myös Topin kuvissa oli Topin tuttu Paleface, joka jutteli torilla myös Hurstin kanssa.
- Illaksi oli Paleface saanut kutsun myös linnan juhliin, jossa piipahti sen kun malttoi kolmeviikkoisen tytön luota, kuten tuore isä ylpeänä ohjelmassa kertoi. Mutta miehellä oli myös vakava viesti: sadat tuhannet nuoret syrjäytymisvaarassa, Helsingissä 10 % 12-15 vuotiaista nuorista on lastensuojelun asiakkaana, leipäjonoissa yhä enemmän nuoria lapsiperhitä, pitkäaikaistyöttömiä, eläkeläisiä, joiden tulot eivät riitä Helsingissä edes kunnolla vuokraan.
- Paleface puhui vahvaa asiaa ja muistutti, miten eriarvoisuuteen maamme on vajonnut.
Heikki Hiilamo oli luennointimatkaltaan USA:sta ehtinyt myös juhlaan. Palefacen kanssa samassa haastattelussa Hiilamo tutkijana totesi, että hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen on lähtenyt itse asiassa alamäkeen. On syytä todella huoleen.Näillä näkymin Hiilamo arvioi eriarvoisuuden vain pahenevan, ellei tehdä toisenlaisia ratkaisuja. Näin siis Kelan tutkija.
Saa nähdä, miten ihmiset lopulta reagoivat kevään vaaleissa noihin luettavissaa oleviin ja kuultuihin viesteihin ja kehityksen suuntaan - niin työelämän heikennyksiin liittyen kuin koko kansamme eriarvoisuuden syvenemiseen.
- Saako tämä politiikka jatkua, vai nostavatko äänestäjät uuden puolueen eduskuntaan.
Kannattaa avata sen merkeissä sivut www.skp.fi ! Ja kerro siitä kaverillekin!
HOIVA- APULAISIA
Ei savua ilman tulta.
Jossain taannoin kuin ohimennen kuitattiin, että henkilökunnan saamiseksi hoivakoteihin tarvitaan uutta koulutusta. Tarvitaan jopa uusi ammattikunta: hoiva-apulaiset.
Siis mitä?
Pikakoulutetaan lyhyesti ihmisiä hoivatyöhön. Palkka jää vielä pienmemmäksi kuin nyt yhdelläkään ammattiryhmällä hoitotyössä! Ansiotaso jää sellaiseksi, ettei sillä elä...tai on koottava jotain muuta työtä lisäksi. Tai haettava välillä leipäjonosta kassi. Kuten nyt jo monet pienipalkkaiset joutuvat pakon edestä tekemään. Ovat diakonit sen kertoneet.
Mutta suunnitelma on toteutumassa.
Taannoin oli asiasta jopa JHL:n järjestämä seminaari, jossa käsiteltiin ja esiteltiin hanketta. En ymmärrä ammattiliiton intressejä olla mukana suunnittelemassa koulutusta, jolla tehdään uusi paarialuokka riistettäväksi. Saa siitä niin yksityinen hoivayrittäjä lisää voittoja kuin myös kuntapuoli pidettyä 'kustannuksia alhaalla' kun kaikesta on säästettävä, varsinkin vanhustenhuollosta. En todella ymmärrä, sillä luulisi ammattiliiton kantavan huolta myös ihmisten toimeentulosta. Kun nyt palkka tulee jäämään alle lähihoitajan ja kodinhoitajan palkan, ja jos työ on päivätyötä, niin niukaksi ansiot jäävät. Nippa nappa minimitason yli.
Hoitotyössä puhutaan - tai ainakin takavuosina puhuttiin -myös hyvästä hoidon laadusta.
Missä se on? Miksei kouluteta ihmistä sen verran enemmän, että tuota laatua myös voidaan odottaa.
Kysymys lieneekin taas nimikekikkailusta. Näin saadaan hoitotyön ammattilaisia - aivan kuten taannoin, kun Turku muutti laitosapulaiset nimikkeiltään tosta vaan hoitoapulaisiksi ja laajensin yhtäkkiä työn sisällön.
Näin saatiin korjattua nimikkeiden määrää enemmän valtakunnallisisa suosituksia vastaavaksi. Mutta uusissa tehtävissään ihmiset ahdistuivat; heillä oli koulutus pitää paikat puhtaina, huolehtia hygieniasta. Nyt se jäi usein taka-alalle kun pitikin keskittyä hoitamaan ihmistä Ja sairaalapöpöt lisääntyi...
En ymmärrä mistä ja miksi niitä naisia löytyy ja tähän kaikkein pienipalkkaisimpaan työhön koulutetaan? Se on äärimmilleen vietyä naisiin kohdistuvaa työperäistä riistoa.
- Naisten luonteella useimmiten työ tehdään tunnolla ja lämmöllä...kunnes voimat ehtyy, työpaikan ongelmat kärjistyy kun töitä delegoidaan aina alemmalle tasolle....siinä myös naisten työilmapiiri voi huonosti...eikä hoitotyö ole suinkaan kohentunut.
Pidän kyseistä hanketta täysin keinotekoisena kaunistaa työttömyystilastoja ja luoda uusi todella pieniplakkisten naisten ammattikunta.
- Kun siitä palkasta pitäisi aikanaan syntyä eläke, josta elinajan odotteella leikataan osa pois ja taitettu indeksi syö loppua reaaliarvoa, on taatusti tuo työntekijäryhmä aikanaan eläköityessään minieläkkeellä sinnittelemässä.
- Jos koskaan sinne asti pärjäävät..eläkikää kun aina nostetaan.
Sanon vaan: oi aikoja, oi tapoja!
Mitä mieltä?
Jossain taannoin kuin ohimennen kuitattiin, että henkilökunnan saamiseksi hoivakoteihin tarvitaan uutta koulutusta. Tarvitaan jopa uusi ammattikunta: hoiva-apulaiset.
Siis mitä?
Pikakoulutetaan lyhyesti ihmisiä hoivatyöhön. Palkka jää vielä pienmemmäksi kuin nyt yhdelläkään ammattiryhmällä hoitotyössä! Ansiotaso jää sellaiseksi, ettei sillä elä...tai on koottava jotain muuta työtä lisäksi. Tai haettava välillä leipäjonosta kassi. Kuten nyt jo monet pienipalkkaiset joutuvat pakon edestä tekemään. Ovat diakonit sen kertoneet.
Mutta suunnitelma on toteutumassa.
Taannoin oli asiasta jopa JHL:n järjestämä seminaari, jossa käsiteltiin ja esiteltiin hanketta. En ymmärrä ammattiliiton intressejä olla mukana suunnittelemassa koulutusta, jolla tehdään uusi paarialuokka riistettäväksi. Saa siitä niin yksityinen hoivayrittäjä lisää voittoja kuin myös kuntapuoli pidettyä 'kustannuksia alhaalla' kun kaikesta on säästettävä, varsinkin vanhustenhuollosta. En todella ymmärrä, sillä luulisi ammattiliiton kantavan huolta myös ihmisten toimeentulosta. Kun nyt palkka tulee jäämään alle lähihoitajan ja kodinhoitajan palkan, ja jos työ on päivätyötä, niin niukaksi ansiot jäävät. Nippa nappa minimitason yli.
Hoitotyössä puhutaan - tai ainakin takavuosina puhuttiin -myös hyvästä hoidon laadusta.
Missä se on? Miksei kouluteta ihmistä sen verran enemmän, että tuota laatua myös voidaan odottaa.
Kysymys lieneekin taas nimikekikkailusta. Näin saadaan hoitotyön ammattilaisia - aivan kuten taannoin, kun Turku muutti laitosapulaiset nimikkeiltään tosta vaan hoitoapulaisiksi ja laajensin yhtäkkiä työn sisällön.
Näin saatiin korjattua nimikkeiden määrää enemmän valtakunnallisisa suosituksia vastaavaksi. Mutta uusissa tehtävissään ihmiset ahdistuivat; heillä oli koulutus pitää paikat puhtaina, huolehtia hygieniasta. Nyt se jäi usein taka-alalle kun pitikin keskittyä hoitamaan ihmistä Ja sairaalapöpöt lisääntyi...
En ymmärrä mistä ja miksi niitä naisia löytyy ja tähän kaikkein pienipalkkaisimpaan työhön koulutetaan? Se on äärimmilleen vietyä naisiin kohdistuvaa työperäistä riistoa.
- Naisten luonteella useimmiten työ tehdään tunnolla ja lämmöllä...kunnes voimat ehtyy, työpaikan ongelmat kärjistyy kun töitä delegoidaan aina alemmalle tasolle....siinä myös naisten työilmapiiri voi huonosti...eikä hoitotyö ole suinkaan kohentunut.
Pidän kyseistä hanketta täysin keinotekoisena kaunistaa työttömyystilastoja ja luoda uusi todella pieniplakkisten naisten ammattikunta.
- Kun siitä palkasta pitäisi aikanaan syntyä eläke, josta elinajan odotteella leikataan osa pois ja taitettu indeksi syö loppua reaaliarvoa, on taatusti tuo työntekijäryhmä aikanaan eläköityessään minieläkkeellä sinnittelemässä.
- Jos koskaan sinne asti pärjäävät..eläkikää kun aina nostetaan.
Sanon vaan: oi aikoja, oi tapoja!
Mitä mieltä?
lauantai 4. joulukuuta 2010
VAPAATA PUDOTUSTA
Tänään poimin muutaman otsikon lehdistä:
* Yhä useampi eläkeläinen käy edelleen töissä.
* Yli 100 000 eläkeläistä edelleen työelämässä.
* Koulujen eriarvoistuminen estettävä.
* Pienituloiset harrastavat vähän liikuntaa.
* Finnair valmis siirtämään matkustamohenkilökunnan työn halvempien kustannusten maihin.
Mitä yhteistä Finnairilla, eläkeläisillä työelämässä, koulujen eriarvoitumisella tai pienituloisten liikunnan harrastamisella. Äkkiä ajatellen ei mitään. Mutta kumminkin kaikki samassa korissa olevia asioita
Murros ja muutos ympärillämme
Mitä useampi eläkeläinen käy työssä, kertoo se varsin usein siitä, että nyt eläkkeen taso pudottaa arjen köyhyysrajalle tai sen alapuolelle - sinne, missä jo 700 000 suomalaista sinnittelee.
Jos työ suinkin on sellaista että siinä jaksaa ja pärjää edelleen, ja terveys ja muut voimavarat sen sallivat, ajattelee moni kokoavansa vanhuudenturvaa edelleen. Mutta monilla ei mene niin.
Työn raskauden tai omien voimavarojen ehtymisen vuoksi se ei kertakaikkiaan ole mahdollista.
Päinvastoin ennenaikainen eläköityminen on monella tosiasia. Työ on fyysisesti rankkaa, työpaikalla esiintyy
työpaikkakiusaamista, paljon puhutaan huonosta esimiestyöstä. On jatkuvaa työn sisällön muuttumista ja organisatiomuutoksen paineita. Aina pitää uusiutua, sopeutua, jaksaa tavalla tai toisella enemmän.
- Siksi moni ei pärjää edes varsinaiseen eläkeikään. Vanha totuushan on ollut, että harva mies raksalla pärjää eläkeikään asti, kun on jo koko kroppa rikki.
Työn hiostuksen kasvu eli työn voimaperäistäminen toteutuu uudella tavalla.
Entisen liukuhihnalla olleen pakkotahtisen työn tilalla on tänään toisella tavalla pakkotahtista työtä.
- Pienipalkkaisilla aloilla on ehdittävä jopa tekemään kahta työtä, jotta ansaitsee elannon.
Useilla aloilla päätetyön sidonnaisuus hallitsee työtä ja ajankäyttöä varsinaisen ammattiosaamisen sijaan, kuten esim. hoitoalalla. Aikaa potilaiden hoitoon jää vähemmän kun päätteellä työskentely määrittää ajan käytön; mutta myös pääte takkuilee, tilttaa, pyörii hitaasti, vaatii monilla sivuilla surffailua tietojen tallennuksessa tai kokoamisessa jne jne. Et voikaan tehdä työtä johon valmistuit, vaan olet päätteellä työskentelijä huomattavan osan työajastasi jopa hoitotyössä.
Eriarvoistuminen alkaa jo kouluvuosista.
Kouluista alkaa tulla keskenään eriarvoisia. Kaikkea kilpailutetaan ja aina verrataan tuloksia.
- Se on johtamassa pian siihen, että joistain kouluista pääset jatkamaan helposti edelleen, joistain kouluista oppimistulos jää heikoksi niin, että myös jatko-opinnot vaikeutuvat.
Viimeaikoina on puhuttu paljon opettajien työsuhteiden kestosta. Asuinalueilla, joissa pienituloisia perheitä ja moniongelmaista väestöä, eivät opettaja viihdy / jaksa kuin aivan muutaman vuoden. Opettajat vaihtuvat. Oppilaat ovat levottomia. Oppiminen vaikeutuu.
Lopputulos on hyvin amerikkalainen: rahalla saa vaikka mitä, myös hyvän koulun ja koulutuksen.
Kun kouluvuodet ratkaisevat tulevaisuuden, jää yhä useampi ns. heikoista kouluista valmistuva siihen joukkoon, joka on syrjäytymisuhassa, tai ainakin jäävän hyvin pienille ansioille työelämässä.
Siinä jatkoa syrjäytymisriskille.
Globaalisti monopolisoituminen ja markkinat hallitsevat ihmistä
Talous on yhä harvemmissa käsissä. Yhä harvemmat pärjäävät yhä paremmin.
- Markkina ja pörssikurssit määrää kaiken, kuten meille vakuutetaan.
No markkina määrää juuri niin kauan kuin ihminen antaa sen määrätä. Siitä taistelevat nyt mm. lentoemännät. Saako työnantaja kilpailun vuoksi heikentää työolosuhteita.
- Ovatko työsuojelu ja työterveys kauppatavaraa? Tähän on tultu. Ja ellei markkinoihin alistuta, loppuu työ ja tuotanto siirtyy halvan työn maihin. Ja taas markkinalla menee hyvin.
Summa summarum eli m.o.t.:
Ihminen alistetaan lapsuusvuosista asti eriarvoisuuteen, kilpailutuksen ja markkinavoimien armoille.
Se jatkuu työelämän aikana ja edelleen eläköitymisen kynnyksellä jos sinne asti pärjää.
Ja eläkevuosina alkaa useimmilla meistä vapaa pudotus.
Näin on varsinkin tulevilla sukupolvilla:
* eläkkeitä leikataan elinajan odotteen vuoksi nykyisestäänkin,
* taitettua indeksiä ei edes suunnitella korjattavaksi,
* naisten ansiotason jatkuva jälkeenjääminen pudottaa myös eläkertymaa.
==> Syntyy totaali vapaa pudotus, jossa nyt jo mennään.
Mutta tuleeko vapaalle pudotukselle äkkipysäys.
Kreikassa, Islannissa, Irlannissa, Portugalissa, Ranskassa ovat ihmiset kaduilla tehneet jo joitain alkuharjoituksia vapaanb pudotuksen lopettamiseksi.
Mutta tiimalasi tyhjenee, ja heilahtaa lopulta!
Entä sitten. Se on jo tosen jutun aihe.
* Yhä useampi eläkeläinen käy edelleen töissä.
* Yli 100 000 eläkeläistä edelleen työelämässä.
* Koulujen eriarvoistuminen estettävä.
* Pienituloiset harrastavat vähän liikuntaa.
* Finnair valmis siirtämään matkustamohenkilökunnan työn halvempien kustannusten maihin.
Mitä yhteistä Finnairilla, eläkeläisillä työelämässä, koulujen eriarvoitumisella tai pienituloisten liikunnan harrastamisella. Äkkiä ajatellen ei mitään. Mutta kumminkin kaikki samassa korissa olevia asioita
Murros ja muutos ympärillämme
Mitä useampi eläkeläinen käy työssä, kertoo se varsin usein siitä, että nyt eläkkeen taso pudottaa arjen köyhyysrajalle tai sen alapuolelle - sinne, missä jo 700 000 suomalaista sinnittelee.
Jos työ suinkin on sellaista että siinä jaksaa ja pärjää edelleen, ja terveys ja muut voimavarat sen sallivat, ajattelee moni kokoavansa vanhuudenturvaa edelleen. Mutta monilla ei mene niin.
Työn raskauden tai omien voimavarojen ehtymisen vuoksi se ei kertakaikkiaan ole mahdollista.
Päinvastoin ennenaikainen eläköityminen on monella tosiasia. Työ on fyysisesti rankkaa, työpaikalla esiintyy
työpaikkakiusaamista, paljon puhutaan huonosta esimiestyöstä. On jatkuvaa työn sisällön muuttumista ja organisatiomuutoksen paineita. Aina pitää uusiutua, sopeutua, jaksaa tavalla tai toisella enemmän.
- Siksi moni ei pärjää edes varsinaiseen eläkeikään. Vanha totuushan on ollut, että harva mies raksalla pärjää eläkeikään asti, kun on jo koko kroppa rikki.
Työn hiostuksen kasvu eli työn voimaperäistäminen toteutuu uudella tavalla.
Entisen liukuhihnalla olleen pakkotahtisen työn tilalla on tänään toisella tavalla pakkotahtista työtä.
- Pienipalkkaisilla aloilla on ehdittävä jopa tekemään kahta työtä, jotta ansaitsee elannon.
Useilla aloilla päätetyön sidonnaisuus hallitsee työtä ja ajankäyttöä varsinaisen ammattiosaamisen sijaan, kuten esim. hoitoalalla. Aikaa potilaiden hoitoon jää vähemmän kun päätteellä työskentely määrittää ajan käytön; mutta myös pääte takkuilee, tilttaa, pyörii hitaasti, vaatii monilla sivuilla surffailua tietojen tallennuksessa tai kokoamisessa jne jne. Et voikaan tehdä työtä johon valmistuit, vaan olet päätteellä työskentelijä huomattavan osan työajastasi jopa hoitotyössä.
Eriarvoistuminen alkaa jo kouluvuosista.
Kouluista alkaa tulla keskenään eriarvoisia. Kaikkea kilpailutetaan ja aina verrataan tuloksia.
- Se on johtamassa pian siihen, että joistain kouluista pääset jatkamaan helposti edelleen, joistain kouluista oppimistulos jää heikoksi niin, että myös jatko-opinnot vaikeutuvat.
Viimeaikoina on puhuttu paljon opettajien työsuhteiden kestosta. Asuinalueilla, joissa pienituloisia perheitä ja moniongelmaista väestöä, eivät opettaja viihdy / jaksa kuin aivan muutaman vuoden. Opettajat vaihtuvat. Oppilaat ovat levottomia. Oppiminen vaikeutuu.
Lopputulos on hyvin amerikkalainen: rahalla saa vaikka mitä, myös hyvän koulun ja koulutuksen.
Kun kouluvuodet ratkaisevat tulevaisuuden, jää yhä useampi ns. heikoista kouluista valmistuva siihen joukkoon, joka on syrjäytymisuhassa, tai ainakin jäävän hyvin pienille ansioille työelämässä.
Siinä jatkoa syrjäytymisriskille.
Globaalisti monopolisoituminen ja markkinat hallitsevat ihmistä
Talous on yhä harvemmissa käsissä. Yhä harvemmat pärjäävät yhä paremmin.
- Markkina ja pörssikurssit määrää kaiken, kuten meille vakuutetaan.
No markkina määrää juuri niin kauan kuin ihminen antaa sen määrätä. Siitä taistelevat nyt mm. lentoemännät. Saako työnantaja kilpailun vuoksi heikentää työolosuhteita.
- Ovatko työsuojelu ja työterveys kauppatavaraa? Tähän on tultu. Ja ellei markkinoihin alistuta, loppuu työ ja tuotanto siirtyy halvan työn maihin. Ja taas markkinalla menee hyvin.
Summa summarum eli m.o.t.:
Ihminen alistetaan lapsuusvuosista asti eriarvoisuuteen, kilpailutuksen ja markkinavoimien armoille.
Se jatkuu työelämän aikana ja edelleen eläköitymisen kynnyksellä jos sinne asti pärjää.
Ja eläkevuosina alkaa useimmilla meistä vapaa pudotus.
Näin on varsinkin tulevilla sukupolvilla:
* eläkkeitä leikataan elinajan odotteen vuoksi nykyisestäänkin,
* taitettua indeksiä ei edes suunnitella korjattavaksi,
* naisten ansiotason jatkuva jälkeenjääminen pudottaa myös eläkertymaa.
==> Syntyy totaali vapaa pudotus, jossa nyt jo mennään.
Mutta tuleeko vapaalle pudotukselle äkkipysäys.
Kreikassa, Islannissa, Irlannissa, Portugalissa, Ranskassa ovat ihmiset kaduilla tehneet jo joitain alkuharjoituksia vapaanb pudotuksen lopettamiseksi.
Mutta tiimalasi tyhjenee, ja heilahtaa lopulta!
Entä sitten. Se on jo tosen jutun aihe.
torstai 2. joulukuuta 2010
LENTOEMÄNNÄT JA TYÖN JOUSTOT - KENEN HYVÄKSI?
Lentoemäntien lakko on näkynyt uutisotsikoissa.
Varsinkin Finnairin osalta kuulemme edelleen uutisia.
Finnair lienee arvostanut työntekijöidensä panosta tähän asti halpalentoyhtiöitä paremmin, mutta haluaako se nyt samalle viivalle niiden kanssa.
Miksi?
On sanottu, että matkustamohenkilökunnan on annettava osansa ja kannettava vastuunsa taantumasta ja laskeneista lippujen hinnoista.
- Siis työntekijät pannaan kustantamaan lentoyhtiön tulosta ja pelastamaan sitä.
Täytyykö uhrautua ?
Kysymys on aivan samasta ilmiöstä, kun kaupngin työntekijöille sanottiin 90-luvun lamassa, että olemme eläneet yli varojemme ja nyt on sopeuduttava ja tingittävä tuloista.
Silloin nousin ammattiosastojen yhteiskokouksessa seisomaan puheenuoron pyydettyäni ja vakuutin, etten ainakaan minä ole taatusti elänyt yli varojeni. Sen tiedän tarkkaan. En mkyöskään halua olla toisten maksumiehenä pienillä tuloillani.
- Jos joku muu (pankkiirit) ovat sen tehneet, miksi minun pitää se maksaa?
Sain komiat aplodit koko joukolta.
- Silloinkin työntekijöistä puristettiin kaikki mahdollinen ja vielä tuhkatkin pesästä.
Fysiologia on faktaa
Lentoemäntien työ on kaukoliikenteessä taatusti juuri niin rankkaa kuin on kuvattu monissa artikkeleissa. Työn kuormittavuutta pahentaa aikavyöhykkeiltä toiselle siirtymiset, siitä vaan eri pääse mihinkään. Sen fysiologiset vaikutukset ovat tunnettuja faktoja; asiaa on tutkittu niin, että tiedetään ongelmat. Myös takavuosina oli TTT (työ-terveys-turvallisuus) -lehdessä aiheesta ansiokas artikkeli.
Jos kotimaan lennoilla ansiotaso pysyy 1600 euron tuntumassa (brutto), ei voi hurrata.
Kaukolennoilla ansiotaso nousee nimenomaan haittalisisistä.
- Tilanteesta, että työntekijä panee terveytensä alttiiksi, pitäisi nyt neuvotella tuon terveyden kustannuksella. On ilmiselvää, että elimistö tarvitsee palautumiseen ajan.
On huomattava, että lentoemäntä ei vain kulje koneessa aikavyohykkeeltä toiselle, vaan hänen on koko ajan tehtävä töitä pirteänä, valppaana, levänneenä, kun alkaa taas uusi työvuoro.
Kustannustaso vai ihminen?
Tiedetään, että valvominen saa aikaan elimistössä tilan, joka muistuttaa selvästi päihtymystä.
Ellei aikavyöhykkeiden karusellia saa pysähtymään välillä, ei ole vaikea kuvitella että seuraus on sama.
Kysymys on nyt siitä, että työntekijäiden on joustettava taas kerran markkinoiden edessä.
Markkinat määrää - on tuttu slogani.
Asiaa selkiinnyttää sen suhteen mistä viimekädessä on kyse, se viimeinen käänne, että Finnair neuvottelee Saksan ja Norjan suuntaan, joissa on kustannustaso alhaisempi - siis mitä?
Onko palkka pienempi?
Onko työntekijöiden työterveys kauppatavaraa?
Työsuojelusta on tullut kauppatavaraa.
Se on kuin haamu menneisyyten nähden silloin, kun puhutaan esim. Olkiluodossa 10 tunnin työpäivistä kuutena päivänä viikossa...missä on työsuojelu?? Työajat siis 1800-luvulta!!!
Mitkä ovat riskit ei vain ihmisen kannalta, vaan tehdyn työn suhteen, kun ilman palautumisia teetetään työt.
- Tämä ei koske pelkästään Olkiluodon työntekijöitä, vaan ihmistä työntekijänä.
Vast'ikää juttelin entisen työtoverini kanssa.
Saman hiostamisen pahenemisen ymmärsin vain kasvavan, vaikkei aikavyöhykkeitä ylitetäkään.
Kaikenlaista joustamista myös työajoissa vaaditaan yhä enemmän.
Niin se vain menee ja työntekijät sinnittelevät äärimmilleen tehdäkseen yksikölle kovaa tulosta...niin kauan kuin jaksvat.
Paljon puhutaan ennenaikaisesta eläköitymisestä.
Onko se ihme, että ihminen on huonossa hapessa, jos koko ajan vaaditaan lisää joustoja ja intensiivisempää panosta. Isoäitini aikanaan opetti, että suurissa taloissa oli piioille seuraava sääntö: Vie mennessäs, tuo tullessas ja tee sielläkin ollessas. Ei saanut piikaraukka hetkeksään hengäshtää, aina piti olla tehokkaassa menossa ja työn touhussa.
- Samasta nyt on kyse.
Lentoemäntienkin taistelussa. Pitääkö työntekijän aina vaan joustaa ja joustaa jakamisensakin uhalla.
Siihen sanon ei - ja sen sanon työterveyshuollon ammattilaisen koulutuksella ja kokemuksella.
- Kun olen nähnyt myös, mitä siitä seuraa!
Vai mitä tuumaat?
Varsinkin Finnairin osalta kuulemme edelleen uutisia.
Finnair lienee arvostanut työntekijöidensä panosta tähän asti halpalentoyhtiöitä paremmin, mutta haluaako se nyt samalle viivalle niiden kanssa.
Miksi?
On sanottu, että matkustamohenkilökunnan on annettava osansa ja kannettava vastuunsa taantumasta ja laskeneista lippujen hinnoista.
- Siis työntekijät pannaan kustantamaan lentoyhtiön tulosta ja pelastamaan sitä.
Täytyykö uhrautua ?
Kysymys on aivan samasta ilmiöstä, kun kaupngin työntekijöille sanottiin 90-luvun lamassa, että olemme eläneet yli varojemme ja nyt on sopeuduttava ja tingittävä tuloista.
Silloin nousin ammattiosastojen yhteiskokouksessa seisomaan puheenuoron pyydettyäni ja vakuutin, etten ainakaan minä ole taatusti elänyt yli varojeni. Sen tiedän tarkkaan. En mkyöskään halua olla toisten maksumiehenä pienillä tuloillani.
- Jos joku muu (pankkiirit) ovat sen tehneet, miksi minun pitää se maksaa?
Sain komiat aplodit koko joukolta.
- Silloinkin työntekijöistä puristettiin kaikki mahdollinen ja vielä tuhkatkin pesästä.
Fysiologia on faktaa
Lentoemäntien työ on kaukoliikenteessä taatusti juuri niin rankkaa kuin on kuvattu monissa artikkeleissa. Työn kuormittavuutta pahentaa aikavyöhykkeiltä toiselle siirtymiset, siitä vaan eri pääse mihinkään. Sen fysiologiset vaikutukset ovat tunnettuja faktoja; asiaa on tutkittu niin, että tiedetään ongelmat. Myös takavuosina oli TTT (työ-terveys-turvallisuus) -lehdessä aiheesta ansiokas artikkeli.
Jos kotimaan lennoilla ansiotaso pysyy 1600 euron tuntumassa (brutto), ei voi hurrata.
Kaukolennoilla ansiotaso nousee nimenomaan haittalisisistä.
- Tilanteesta, että työntekijä panee terveytensä alttiiksi, pitäisi nyt neuvotella tuon terveyden kustannuksella. On ilmiselvää, että elimistö tarvitsee palautumiseen ajan.
On huomattava, että lentoemäntä ei vain kulje koneessa aikavyohykkeeltä toiselle, vaan hänen on koko ajan tehtävä töitä pirteänä, valppaana, levänneenä, kun alkaa taas uusi työvuoro.
Kustannustaso vai ihminen?
Tiedetään, että valvominen saa aikaan elimistössä tilan, joka muistuttaa selvästi päihtymystä.
Ellei aikavyöhykkeiden karusellia saa pysähtymään välillä, ei ole vaikea kuvitella että seuraus on sama.
Kysymys on nyt siitä, että työntekijäiden on joustettava taas kerran markkinoiden edessä.
Markkinat määrää - on tuttu slogani.
Asiaa selkiinnyttää sen suhteen mistä viimekädessä on kyse, se viimeinen käänne, että Finnair neuvottelee Saksan ja Norjan suuntaan, joissa on kustannustaso alhaisempi - siis mitä?
Onko palkka pienempi?
Onko työntekijöiden työterveys kauppatavaraa?
Työsuojelusta on tullut kauppatavaraa.
Se on kuin haamu menneisyyten nähden silloin, kun puhutaan esim. Olkiluodossa 10 tunnin työpäivistä kuutena päivänä viikossa...missä on työsuojelu?? Työajat siis 1800-luvulta!!!
Mitkä ovat riskit ei vain ihmisen kannalta, vaan tehdyn työn suhteen, kun ilman palautumisia teetetään työt.
- Tämä ei koske pelkästään Olkiluodon työntekijöitä, vaan ihmistä työntekijänä.
Vast'ikää juttelin entisen työtoverini kanssa.
Saman hiostamisen pahenemisen ymmärsin vain kasvavan, vaikkei aikavyöhykkeitä ylitetäkään.
Kaikenlaista joustamista myös työajoissa vaaditaan yhä enemmän.
Niin se vain menee ja työntekijät sinnittelevät äärimmilleen tehdäkseen yksikölle kovaa tulosta...niin kauan kuin jaksvat.
Paljon puhutaan ennenaikaisesta eläköitymisestä.
Onko se ihme, että ihminen on huonossa hapessa, jos koko ajan vaaditaan lisää joustoja ja intensiivisempää panosta. Isoäitini aikanaan opetti, että suurissa taloissa oli piioille seuraava sääntö: Vie mennessäs, tuo tullessas ja tee sielläkin ollessas. Ei saanut piikaraukka hetkeksään hengäshtää, aina piti olla tehokkaassa menossa ja työn touhussa.
- Samasta nyt on kyse.
Lentoemäntienkin taistelussa. Pitääkö työntekijän aina vaan joustaa ja joustaa jakamisensakin uhalla.
Siihen sanon ei - ja sen sanon työterveyshuollon ammattilaisen koulutuksella ja kokemuksella.
- Kun olen nähnyt myös, mitä siitä seuraa!
Vai mitä tuumaat?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)