keskiviikko 24. marraskuuta 2010

VALITETTAVASTI TOTTA

Olipa kerran vanha kaupunki joen kahta puolta.
Koska kaupunki oli vanha, asui siellä paljon vanhuksiakin. Kun he ovat huonossa kunnossa, tarvitsevat he myös hoivaa, jota osa onnistuu saamaan,  paitsi kaikki he sadat, jotka nytkin parhaillaan jonottavat pääsyä hoitopaikkaan.
Yli 200 odottaa kiirreellisesti ympärivuorkautioseen hoitoon. Lisäksi sadat muut luokittelemattomat. Eikä kukaan osaa vastata, moniko on kokonaan kotipalvelun hoidettavien ulkopuolella, vaikka tarvitsisi hoitoa.


Mutta tämä kaupunkipa päätti säästää.
Jo yli 15 vuotta oli tiedossa, että satavuotias talo oli sopimaton vanhustenhoitoon, ja tarvitaan uusi. Vaan eivätpä hallitsevat miehet ja naiset päättänet vuosikausiin tehdä asialle mitään.


Kunnes tuili raharikas mies yhtiöineen ja sanoi;
-  kyllä me pykätään talot ja tilat, tulkaa te taloksi ja maksatte vähän vuokraa.
No, sopivat herrat maksusta, etteikö peräti leasingsysteemillä.
Aikanaan siirtyy siis kaupungille, jos tarina oikein kulkee.

Rakentui suurella kohulla Linnaksi nimetty talo
Kasken alueelle sairaalan korttelin  yhteen osaan.
- Siis otti jalansijan näppärästi ja tuli kuin takaoven kautta terveydenhuollon osaksi - sen vanhustenhoitoon.  Ja päättäjät siunasivat kaiken.
Valmistui rakennus, ja satavuotiaan kerroksista muutettiin vanhukset ja työntekijät upouusiin, laajasti mainostettuihin tiloihin. Oli tilaa ja hienoja ratkaisuja. Näin kerrottiin.
Tuli heti alkuun ergonomiapalkintoa, kun gtyö on saatettu niin keveäksi.

Niin kuluivat kuukaudet -vaan ei vuottakaan. Mitä tapahtuukaan tässä upouudessa linnassa nyt?

Pyykkikuilu meni epäkuntoon. 
Se oli miljoonahankinta, jossa nappia painamalla robotti kuuilussa käsittelee pyykki-ja roskasäkit siten kuin sen kuuluu.
Mutta tekniikka petti.
Ties kuinka kauan oli robotti ohjannut kaikki likapyykkisäkit roskakuiluun puristaen ne polttolaitokselle meneväksi kuormaksi. Pesulan omaisuutta kun kaikki tekstiilit on, tuli pesulalle huikeat tappiot. Tavaraa hävisi säkkikaupalla.
- No, työntekijöiden syytähän kaikki tietysti, kuului kommentti - eivät osanneet käyttää hienoa laitetta. Tekniikkahan ei petä.- Ei sitten koskaan.
Nyt kuilua ei voi käyttää, vaan hoitajat kokoavat kaikki pyykkisäkit  pinoon rullakoihin, ja likapyykillä täytetyt haisevat säkit rullakossa kuljeteaan hoitajiejn lykkimnänä alakertaan.
Meni helpoksi homma - eikä kuormita ketään? Vaab vanhassa satavuotiaassa kuilu ei mennyt tukkoon!


Vessat ei toimi.
Vähä vähältä menivät pöntöt epäkuntoon, veden vetäminen ei onnistu.
Ei yksinkertasesti toimi.
Vessat ovat nyt pois käytöstä ja odotetaan, kunnes Saksasta tulee uudet pytyt tilalle.


Ovien saranat pettää.
Tässä päivänä muutamana tuli mies ruuvaamaan osastolle ovien saranoita irti.
-  Häneltä ihmeteltiin, miksi näin?
-  No kun eivät kestä näitä ovia. Ovat kiinalaisia saranoita ja nämä ovet on erikoisovina painavia. On vaihdettava uudet saranat.
-  No koska panet uudet?
-  En tiä, odotetaan uusia Kiinasta, kun Suomessa ei enää tehdä saranoita!

Seinät halkeilee.
Vuoden kuluessa on seinissä jo suuria halkeamia ja perustukset pettää. Toista se oli satavuotiaassa talossa, jossa kesti sentään paljon paremmin.

No onneksi on potilaan siirtoa helpottavia laitteita?
- No tottavie on. Vaan kun ei voida käyttää. Kun evät mahdu enää huoneisiin kaikkiin ollenkaan sisälle. Eikä ole saatu edes ns. nostoliinoja potilassirtoja helpottamaan.
- Niitä kun mitään ei saanut ottaa mukaan vanhasta, kun täällä on kaikki aivan uutta ja hienoa. Vaan nyt ei ole niitäkään.                                                                                 


No, onneksi ei tarvitse potilaita käytävillä sentään hoitaa?'
- Älä sano, Just tuli tieto, että ensi viikolla tulee ylipaikalle 10 potilasta lisää. Nyt on haalittu joka puolelta likaisia, huonoja sänkyjä näitä potilaita varten. Käytöstä poistettuja sänkyjä, joissa ei taatusti ergonomia toimi...vaikka kuinka on sairaala palkittu ergonomialla -  tämä linna!
- Ja kun aiemmin piti potilaat pestä edes kerran viikossa (!!!) ei jatkossa aika riitä siihenkään. Yhtään työntekijää ei ole luvattu lisää, vaikka ylipaikoille ahtauteen tuodaan kymmenen huonokuntoista vanhusta.

Tämän tarinan toivoisin olevan satua.
Mutta se on  totisinta totta, kun  kaupungin vanhustenhuollon ohjaimissa istuu lautakunna pj Leppä, kok., valtuuston suurin ryhmä on kok., kun kaupungin ykkösjohtaja on Randell, kok. ja kun kaupunginhallituksessa puhetta johtaa Arve, kok. 


Mitä odotamme seuraavilta yksityisiltä sponsoreilta, jotka haluavat ottaa hoitaakseen kaupungin terveyasemat, vanhainkodit, vanhusten kotipalvelun toimninnan, päivähoidon.
Lopun edestä kaupunki keskittyykin jakman vain palveluseteleitä heille, joilla on ostovoimaa.
Mutta mitä ja minkälaisia palveluja niillä saa, se on seuraavan tarinan aihe - ja valitettavsti sekin on totta. Kuinka siinä siotten käykään, selviää kun seuraat tätä tarinablogia!

Ei kommentteja: