Lentoemäntien lakko on näkynyt uutisotsikoissa.
Varsinkin Finnairin osalta kuulemme edelleen uutisia.
Finnair lienee arvostanut työntekijöidensä panosta tähän asti halpalentoyhtiöitä paremmin, mutta haluaako se nyt samalle viivalle niiden kanssa.
Miksi?
On sanottu, että matkustamohenkilökunnan on annettava osansa ja kannettava vastuunsa taantumasta ja laskeneista lippujen hinnoista.
- Siis työntekijät pannaan kustantamaan lentoyhtiön tulosta ja pelastamaan sitä.
Täytyykö uhrautua ?
Kysymys on aivan samasta ilmiöstä, kun kaupngin työntekijöille sanottiin 90-luvun lamassa, että olemme eläneet yli varojemme ja nyt on sopeuduttava ja tingittävä tuloista.
Silloin nousin ammattiosastojen yhteiskokouksessa seisomaan puheenuoron pyydettyäni ja vakuutin, etten ainakaan minä ole taatusti elänyt yli varojeni. Sen tiedän tarkkaan. En mkyöskään halua olla toisten maksumiehenä pienillä tuloillani.
- Jos joku muu (pankkiirit) ovat sen tehneet, miksi minun pitää se maksaa?
Sain komiat aplodit koko joukolta.
- Silloinkin työntekijöistä puristettiin kaikki mahdollinen ja vielä tuhkatkin pesästä.
Fysiologia on faktaa
Lentoemäntien työ on kaukoliikenteessä taatusti juuri niin rankkaa kuin on kuvattu monissa artikkeleissa. Työn kuormittavuutta pahentaa aikavyöhykkeiltä toiselle siirtymiset, siitä vaan eri pääse mihinkään. Sen fysiologiset vaikutukset ovat tunnettuja faktoja; asiaa on tutkittu niin, että tiedetään ongelmat. Myös takavuosina oli TTT (työ-terveys-turvallisuus) -lehdessä aiheesta ansiokas artikkeli.
Jos kotimaan lennoilla ansiotaso pysyy 1600 euron tuntumassa (brutto), ei voi hurrata.
Kaukolennoilla ansiotaso nousee nimenomaan haittalisisistä.
- Tilanteesta, että työntekijä panee terveytensä alttiiksi, pitäisi nyt neuvotella tuon terveyden kustannuksella. On ilmiselvää, että elimistö tarvitsee palautumiseen ajan.
On huomattava, että lentoemäntä ei vain kulje koneessa aikavyohykkeeltä toiselle, vaan hänen on koko ajan tehtävä töitä pirteänä, valppaana, levänneenä, kun alkaa taas uusi työvuoro.
Kustannustaso vai ihminen?
Tiedetään, että valvominen saa aikaan elimistössä tilan, joka muistuttaa selvästi päihtymystä.
Ellei aikavyöhykkeiden karusellia saa pysähtymään välillä, ei ole vaikea kuvitella että seuraus on sama.
Kysymys on nyt siitä, että työntekijäiden on joustettava taas kerran markkinoiden edessä.
Markkinat määrää - on tuttu slogani.
Asiaa selkiinnyttää sen suhteen mistä viimekädessä on kyse, se viimeinen käänne, että Finnair neuvottelee Saksan ja Norjan suuntaan, joissa on kustannustaso alhaisempi - siis mitä?
Onko palkka pienempi?
Onko työntekijöiden työterveys kauppatavaraa?
Työsuojelusta on tullut kauppatavaraa.
Se on kuin haamu menneisyyten nähden silloin, kun puhutaan esim. Olkiluodossa 10 tunnin työpäivistä kuutena päivänä viikossa...missä on työsuojelu?? Työajat siis 1800-luvulta!!!
Mitkä ovat riskit ei vain ihmisen kannalta, vaan tehdyn työn suhteen, kun ilman palautumisia teetetään työt.
- Tämä ei koske pelkästään Olkiluodon työntekijöitä, vaan ihmistä työntekijänä.
Vast'ikää juttelin entisen työtoverini kanssa.
Saman hiostamisen pahenemisen ymmärsin vain kasvavan, vaikkei aikavyöhykkeitä ylitetäkään.
Kaikenlaista joustamista myös työajoissa vaaditaan yhä enemmän.
Niin se vain menee ja työntekijät sinnittelevät äärimmilleen tehdäkseen yksikölle kovaa tulosta...niin kauan kuin jaksvat.
Paljon puhutaan ennenaikaisesta eläköitymisestä.
Onko se ihme, että ihminen on huonossa hapessa, jos koko ajan vaaditaan lisää joustoja ja intensiivisempää panosta. Isoäitini aikanaan opetti, että suurissa taloissa oli piioille seuraava sääntö: Vie mennessäs, tuo tullessas ja tee sielläkin ollessas. Ei saanut piikaraukka hetkeksään hengäshtää, aina piti olla tehokkaassa menossa ja työn touhussa.
- Samasta nyt on kyse.
Lentoemäntienkin taistelussa. Pitääkö työntekijän aina vaan joustaa ja joustaa jakamisensakin uhalla.
Siihen sanon ei - ja sen sanon työterveyshuollon ammattilaisen koulutuksella ja kokemuksella.
- Kun olen nähnyt myös, mitä siitä seuraa!
Vai mitä tuumaat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti