MIELENTERVEYSLAKIIN TARVITAAN UUDISTUS - vaan mitä vastaa kysymykseen ministeri Risikko!

Sain taannoin postia hyvältä tutulta ja ystävältä, joka toimii aktiivisesti mielenterveyden kuntoutujien saralla, tiedottaa, kouluttaa, tekee myös taidetta.
Sain vetoomuksen, joka oli osoitettu myös joukolle istuvia kansanedustajia ja muutamille turkulaispäättäjille.

Kyse oli vetoomuksesta, jossa kannetaan huolta mielenterveyspalvelujen ja asiaa säätelevän lain sisällöstä. Se on laki, joka on lähinna psykiatrista hoitoa käsittelevä ja on mm. lähinnä vain pakkohoidosta säätävä laki.
-  Päinvastoin ei laki edellytä resursseja ennaltaehkäisyys eikä reaaliseen kuntoutumiseen, jota yhä laajempi avohoidossa oleva joukko tarvitsee.
Nyt tiedetään ja tunnetaan - ja pitäisi päättäjienkin osata myös ennakoida seuraukset tästä tilanteesta, miten asiaa nyt hoidetaan.


MTKL aktiivinen asiassa
Liiton aloitteesen perustuen on edustaja Väätäinen (sd) tehnyt asiasta kirjallisen kysymyksen syyskuussa 2009.
-  Siis toista vuotta siihen. Kysymyksen sisältö oli se, mitä MTKL aloitteessaan esittää ja kuului seuraavasti:

"...Mielenterveyslaki vaatii kokonaisuudistusta. Mielenterveyspalveluita tulee tarkastella kokonaisuutena ottaen huomioon lääketieteelliset, sosiaaliset ja yhteiskunnalliset ulottuvuudet. Nykyisessä mielenterveyslaissa korostuu psykiatrinen erikoissairaanhoito, ja laki on lääketieteellisesti painottunut. Muilta osin laki on pirstaleinen eikä anna selkeää kuvaa potilaan oikeusturvasta eikä mielenterveyspalveluiden vähimmäisvaatimuksista.

Kuntatalouden kiristyessä on luonnollista, että kunnat lähtevät säästämään mielenterveyspalveluissa niiltä osin kuin laki antaa myöten. Lain ollessa pirstaleinen ja hajanainen, kuten nyt, kunnille syntyy motiivi liikkua sen rajoilla tai jopa rikkoa sitä. Mielenterveyden keskusliitto huomauttaakin (tiedotteessa 4.9.2009) palveluiden käyttäjien kokevan palveluiden yksipuolistuneen ja niiden saatavuuden heikenneen. Potilaat ovat myös kokeneet oikeusturvansa hataraksi. Eheä ja selkeä lakikokonaisuus auttaisi asiaa.

Mielenterveyspalvelut eivät voi alkaa lääketieteellisessä hoidossa, vaan lain on otettava huomioon ennalta ehkäisevä työ. On mahdotonta sanoa, kumpi edistää lopulta mielenterveyttä enemmän: ennalta ehkäisevä työ vai lääketieteellinen hoito. Selvää on kuitenkin, että ennalta ehkäisevä työ on vaikutukseltaan merkittävää ja säästää niin inhimillistä kärsimystä kuin taloudellisia kustannuksiakin. Nyt ennalta ehkäisevän työn asema osana laajaa hoitoketjua lainsäädännössä on epäselvä. Tästä syystä kokonaisuudistuksen yhtenä osana on oltava hoitoketjun eri tekijöiden selkeyttäminen: lain on määriteltävä vähimmäistaso palveluille ennaltaehkäisystä lääkehoitoon sekä määriteltävä laajan hoitoketjun eri elementtien suhteet.

Mielenterveyslain kokonaisuudistusta ovat vaatineet esimerkiksi Valtiontalouden tarkastusvirasto ja Mielenterveyden keskusliitto. Näiden asiantuntijatahojen kritiikki korostaa asian vakavuutta.

Näistä syistä mielenterveyslaki tulee uudistaa kokonaisuudessaan. Laki on uudistettava ottamaan huomioon mielenterveyteen liittyvät yhteiskunnalliset ja sosiaaliset seikat. Lisäksi palveluiden vähimmäissisältö ja vastuu hoitoketjusta on määriteltävä nykyistä selkeämmin...."


Risikon uskomaton vastaus
Toisin kuin kirjallinen kysymys, joka oli tarkka ja konkreettinen perusteluineen kaikkineen, tyytyy ministeri luettelemaan olemassaolevaa tilannetta.
Lopun edestä ministeri kuittaa aiheen tulevalla uudella th-lailla puhumatta sanaakaan itse kysymyksestä uuden Mielenterveyslain aikaansaamiseksi.

Ohessa ministeri vastaus:

 Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Tuula Väätäisen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 785/2009 vp: 

Millaisiin toimiin hallitus ryhtyy mielenterveyslain kokonaisvaltaiseksi uudistamiseksi?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Mielenterveyslaki (1116/1990) sisältää mielenterveystyön määritelmän. Mielenterveystyöllä tarkoitetaan mielenterveyslaissa yksilön psyykkisen hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja persoonallisuuden kasvun edistämistä sekä mielisairauksien ja muiden mielenterveydenhäiriöiden ehkäisemistä, parantamista ja lievittämistä. Mielenterveydenhäiriöiden syntyä ehkäisevä työ on keskeinen osa mielenterveystyötä.

Kunnat järjestävät mielenterveyspalveluja osana kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Kuntien velvoitteesta järjestää näitä palveluja säädetään kansanterveyslaissa (66/1972), erikoissairaanhoitolaissa (1062/1989) ja sosiaalihuoltolaissa (710/1982). Mielenterveyspalvelujen sisältöä ja yhteensovittamista koskevat yleiset periaatteet sisältyvät mielenterveyslakiin, samoin tahdosta riippumattoman hoidon toteuttamisen edellytyksiä koskevat säännökset.
Väestön psyykkisen hyvinvoinnin edistäminen toteutuu eri viranomaisten tehtävissä. Kansanterveyslaissa se määritellään myös osaksi kansanterveystyötä. Kunnan on huolehdittava väestön elinolosuhteiden kehittämisestä siten, että elinolosuhteet edistettävät yksilön psyykkisen hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja persoonallisuuden kasvua ja ehkäisevät ennalta mielenterveydenhäiriöiden syntyä.

Mielenterveyspalvelut voivat olla ennaltaehkäiseviä, jolloin ne kohdistuvat mielisairauksien ja muiden mielenterveydenhäiriöiden ehkäisemiseen ja riskiryhmille tai lievästi oireileville tarjottuun varhaiseen tukeen. Myös yksilön ja yhteisön psykososiaalinen tuki poikkeuksellisissa kriisitilanteissa on ennaltaehkäisevää palvelua. Nämä ennaltaehkäisevät mielenterveyspalvelut ovat luonteeltaan perusterveydenhuoltoon ja sosiaalihuoltoon, sekä jossain määrin myös muihin toimiin liittyviä tehtäviä, joiden suorittaminen on verkostoitunutta ja moniammatillista, usein muihin sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviin kytkeytyneitä. Tästä on esimerkkinä kouluterveydenhoitajan työ.

Mielenterveyspalveluita ovat myös mielisairauksien ja muiden mielenterveydenhäiriöiden tutkimiseen, parantamiseen, lievittämiseen ja kuntouttamiseen tähtäävät palvelut, joita toteutetaan julkisella sektorilla lähinnä sosiaalitoimessa, perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa. Mielenterveyspalvelut on järjestettävä sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisiksi kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Tiedämme, että osalle kuntia väestön tarvitsemien sosiaali- ja terveyspalvelujen mukaan lukien ehkäisevän työn järjestäminen on nykyisessä taloudellisessa tilanteessa vaikeaa. Tavoitteena onkin etsiä keinoja, joiden avulla kunnat voisivat järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut nykyistä laajemmalla väestöpohjalla. Riittävät väestöpohjat mahdollistavat palvelutarpeeseen vastaamisen nykyistä yhdenmukaisemmin koko maassa. Yksityiskohtaisia sisällölliseen laatuun liittyviä kysymyksiä on tarkoituksenmukaista ohjata ohjein ja suosituksin, jotta nopeasti kehittyvää psykiatrista tietoa voidaan tehokkaasti käyttää toiminnan sisällölliseen kehittämiseen.

Mielenterveyspalvelujen järjestäminen edellyttää moniammatillisen ja monialaisen, verkostomaisen työskentelyn mahdollistamissa, jossa palveluiden käyttäjän läheiset, omaiset ja arkiympäristö huomioidaan. Sen vuoksi tarvitaan laaja lainsäädäntöuudistus, jolla mahdollistetaan tällainen laaja-alainen toiminta. Tämä toteutuu valmisteltavana olevassa sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöuudistuksessa, jossa tullaan kiinnittämään nykyistä enemmän huomiota muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä koulun yhteistyövelvoitteeseen palvelujen järjestämiseksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Uuden terveydenhuoltolain eräänä tavoitteena on ennaltaehkäisevän työn korostaminen.

Helsingissä 20 päivänä lokakuuta 2009
Peruspalveluministeri Paula Risikko

Selvästi tuntuu siltä, että joko Risikko ei ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää kysmystä  - tai ei ainakaan halunnut vastata siihen.
Kokoomusministerin kuten koko hallituksenkin  - ja lukuisten edellistenkin hallitusten - terveyspoliittinen linja on ollut kaikessa supistaminen, säästäminen, ulkoistaminen ja unohtaminen. Väestöpohjia laajennetaan, organisatioita uudistetaan, asiakasmaksuja korotetaan...vaan ihminen unohdetaan.

Kun ministeri puhuu uudesta terveydenhuoltolaista tai koulun ja terveydenhuollon yhteistyöverkoston kehittämisestä, jättää hän vastaamatta siihen, miten oikeasti käynnistetään uuden Mielenterveyslain uudistaminen.

Olen seurannut myös tämän jutun alussa mainitsemieni kansanedustajien vastauksia asiassa.
- Huolta kannetaan.
- Ihmetellään, miten pitkään mt-potilaiden vieteri kestää!
- Useat viittaavaat vaan, että asia pitää huomioida uudessa hallitusohjelmassa (!) - huolimatta siitä, ettei ole vielä lainkaan satavarmaa, kuka edes hallitusohjelmasta on sopimassa.

Mutta sanoilla voidaan leikitellä ja asioita voivotella.
Itse ihmettelen - näin ulkoparlamentaarisena kansalaisaktiivina, terveydenhuollon ammattilaisena ja myös kevään vaaleissa olevana ehdokkaana - miksi asia voi oikeasti olla edelleen näin huonolla tolalla. Eduskunnassa istuu lääkäreitä kai lähes joka ryhmässä - hoitajista puhumattakaan. Suurissa ryhmissä jopa useita.
-  Mutta mielenterveyspotilaat ja heidän asiansa on kokonaan unohdettu. Kysymys on yhteiskunnassa heikkoon syrjäytettyyn asemaan joutuneista ihmisistä, jotka liian usein ovat liian heikkoja puolustautumaan ja pitämään kiinni oikeuksistaan.
-  Kuin myös voimattomia pitämään kiinni oikeudesta oikeanlaiseen hoitoon ja kuntoutukseen - puhumattakaan ennaltaehkäisevään apuun.

Päivän uutiset kertovat myös, että uusia potentiaalisia mt-kuntoutujia on tulossa kaiken aikaa lisää. Opiskelussa ja työssä ihmisestä otetaan kaikki mahdollinen irti - jopa dopingin avulla.
Aivoja piristetään kemiallisesti, dopataan, jotta 70 tuntia viikossa jaksetaan.
- Kunnes ei enää jaksa. Ja romahdus vie mielen ja terveyden ihmiseltä.


Kovien arvojen ja rahan hallitsemassa maailmassa ovat sairaat, mielenterveysongelmaiset, vammmaiset ja vanhukset ulkoistettuja, unohdettuja ja syrjäytettyjä. 
Siksi asiaan on aika saada muutos!
Nykyiset päättäjät ovat asiassa kyvyttömyytensä jo vahvasti osoittaneet!