VANHUKSET JA HINTA?

VANHUSTEN KOTIHOIDON OIKEA HINTA

18.12.2010

Luin TS:sta seuraavan uutisen:
Vanhusten kotihoito ei ole välttämättä laitoshoitoa edullisempi tai inhimillisempi tapa hoitaa. Näin toteaa Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV). Tarkastuskertomuksen mukaan sen paremmin sosiaali- ja terveysministeriöllä kuin kunnillakaan ei ole kunnollista käsitystä, mitä vanhusten kotihoito kokonaisuudessaan maksaa.
Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan kunnissa määritellään hyvin eri tavoin, mitä tarkoittaa vanhusten säännöllinen kotihoito. Koska käsitteet vaihtelevat, vanhukset saavat eri alueilla eritasoista palvelua. Myös hinnoittelu on kirjavaa.
VTV vaatii sosiaali- ja terveysministeriötä määrittelemään täsmällisesti, mitä säännöllinen kotihoito tarkoittaa. Ministeriö ei ole myöskään ottanut virallista kantaa siihen, missä vaiheessa kotona hoitaminen ei ole enää inhimillistä eikä halvempaa kuin laitoshoito.
Tarkastuskertomuksen mukaan vanhuksen luona voidaan käydä jopa 140 verran kuukaudessa, muitta käynnit ovat lyhyitä. Niin lyhyiden käyntien aikana vanhusta ei voida kuntouttaa.
Vaikka kotihoidon henkilöstömäärää on lisätty, työntekijöitä ei ole edelleenkään riittävästi.

MITÄ  MIELTÄ ASIASTA?

Olen jo vuosia kirjoittanut ja puhunut siitä, että ensinnäkään ei vanhusten kotihoitoon ole missään vaiheessa osoitettu riittävää määrää resursseja. Kun 1980/90-luvuilla suunnattiin läänin järjestämässä tiedotustilaisuudessa vanhustenhuollon sisältöä kotipalvelun varaan 2000 - luvulle, ei missään vaiheessa puhutta millä eväillä hoito tehdään. Puhuttiin vain inhimillisemmästä hoidosta.

Mutta olen myös kysynyt ja kyseenalaistanut, mikä on vanhukselle inhimillistä. Onko inhimillistä, ettei vanhus kotiseinien sisäpuolella hallitse enää omaa elämäänsä. Parhaassa tapauksessa käy kodinhoitaja, kotisairaanhoitaja, aterian tuoja. Joskus joku voi tulla suuremmat siivot putsaamaan. Ihmistä ihmisen perään, mutta yhtään IHMISTÄ EI VANHUS KOHTAA. Hänen luonaan kävijät suorittavat käyntejä, ne kuitatan tilastoihin, tunnit laskutetaan ja rumba jatkuu.

Nyt ministeriö vaatii määrittämään mitä on säännöllinen kotihoito. Hyvä niin. Mutta kun parhaillaan kunnat lakkauttavat vanhainkoteja, joissa vanhukset huonokuntoisina voisivat olla ja elää, ei ole kunnilla enää paikkoja. Yksityinen palvelujentuottaja (= lue bisnesmies) on tietysti haistanut tässä rahan. Myydään kunalle hoitopaikkoja, hoivapaikkoja ja vaikka mitä. Tehdään kauppaa vaikka mummoista - kuten nyt tehdäänkin.

HINNOISTA ON MYÖS TIETOA
Hinnoista puhuttaessa ollut jo tähänkin asti tiedossa, että silloin vanhuksen kotona hoito tulee kalliimmaksi kuin vanhainkodissa, jos hänen luonaan käydään kolmesti tai useammin päivässä.
Samaan aikaan on valtakunnallisissa suosituksissa pyritty pääsemään aina pienempään viikkotuntimäärään. Kunnassa asetetaan tavoitteeita miten alas tuossa kotihoidon tuntimäärässä per asiakas per viikko on päästävä. On päästävä aina pienemmälle tuntimäärälle.

MIELESTÄNI KOTIHOIDOSSA OLEVALLA VANHUKSELLA ON..
* oltava aistit kohtuullisessa kunnossa,
* ei muistisairauksia, 
* liikkumisen ainakin sisätiloissa oltava turvallista ja kohtuullista.
* oltava keinot ja edellytykset miten henkilökohtainen ja kodin hygienia hoidetaan
* keinot miten ravinto ja ruokailu ovat järjestyksessä.

Jos nuo kriteerit täyttyv't inhimillisesti, voidaan ajatella hänen selviytyvän kotona erilaisten palvelujen turvin: Kauppaostokset, apu siivouksessa ja kylvetyksessä, pyykinpesussa, liinavaatteiden/vuodevaatteiden vaihdossa, mahdollisesti lääkkeiden annostuksessa dosetteihin esim. viikoksi kerrallaan. Samoin tarpeen mukaan saatava haavahoidot ja muu vastaava ongelmitta kotisairaanhoidon taholta, samoin reseptien uusinnat.
Kun ylläolevat edellytykset täyttyvät, nousevat yksinäisen vanhuksen kotihoidon kustannukset kuitenkin usein jo sille tasolle, että kunnalla olisi taloudellisesti edullisempaa pitää yllä hyvin järjestettyjä vanhainkoteja.

Harvoin kotihoitoon päädytään oikeasti hyväkuntoisen vanhuksen osalta, vaan todella jo monenlaista apua tarvitsevien kohdalla. Ja silloin ollaan tekemisessä arjen ongelmien kanssa.
MUTTA VANHUSTEN HOIDOSSA ei pitäisi ratkaisun perustua sen hintaan tai taloudellisuuteen, vaan siihen, mitä vanhus oikeasti tarvitsee.
VANHUKSELLAKIN ON OLTAVA OIKEUS INHIMILLISEEN ELÄMÄÄN.
vai mitä?