Tänään oli iltapäivällä tilaisuus Turun uudessa kirjastossa, jossa oli hyvän kahvin ja lämpimien pikkupullien lisäksi muutama puhuja, mm. ministeri Paula Lehtomäki. Teemana oli EU:n energia/ilmastopaketti - jotain siihen suuntaan.
Kun rouva Lehtomäki saapui, otti hän koko tilan ja tilanteen heti haltuunsa.
Ei harjoitellut mitään.
Äänikin puhuessaan oli selkeä, ja artikulointikin niin hyvä, että pärjäsin erinomaisesti, vaikka toisen kuulolaitteen patteri pimahti juuri tilaisuuden alkaessa. Hyvästä äänenkäytöstä kiitos, siinä olisi monella opiksi otettavaa.
Mutta sitten alkoi puhekone toimia.
Reilu puoli tuntia tiukkaa kalvosulkeista, jossa kahden tutkinnon akateeminen painoin kilpaa kellon kanssa. Sen jälkeen kolme kysymystä yleisön joukosta ja sitten Pekkarisen ministeriön valtiosihteeri Mikko Alkio. Kalvoja kyllä, mutta hypittiin enemmän, ohitettiin asioita, ääni heikompi, ja puolueensa hallituspoltiikkaa ja -ohjelmaa innostui avoimemmin kehumaan kuin rouva ministeri.
Kysymysten aikana sain myös tehdä omani. Koska puhuttiin runsaasti vain päästöjen määrästä ja niiden laskemisen keinoista (teknologiasta, biopolttoneinista jne), kysyin, miksei kiinnitetä huomiota itse päästöjen, mm. liikenteen synnyttämiseen. Siis liikenteen määrään.
Kun nyt kunnissa hankintalain mukaan kilpailutetaan vaikka mitä, aiheuttaa se monasti tavaran kuljetuksia ympäri maata, ellei peräti ympäri Eurooppaa. Eikö siinä jos missä kasva liikenne ja se ekologinen jalanjäki. Miten kuntapoltiikassa tähän saadaan toisenlaiset ohjeistukset. Entä miten Suomi EU:ssa aikoo puuttua aiaan, sillä nytkin rahdataan ruokaa Suomeen muualta ja täällä ei saa kasvattaa eikä viljellä, kun EU rajoittaa.
Nyt usean hankintarenkaaseen kuuluvan kunnan keittön emäntä tässä 50 km:n päässä Turusta ei voi ostaa edes marjakiloa omasta kunnasta permmin kuin kananmunia tai perunoita, vaikka saisi lähiruokaa omasta kunnasta edullisemmin ja ravinteikkaammin, tuoreena.
Mutta kun ei saa poiketa hankintaketjun määräyksistä!
Tähän rouva näppärästi avasi puhekoneensa ja valisti, ettei kunnan välttämättä tarvitse ottaa hankinnassa halvinta tuottajaa! ( Niin kai on näin runsaan rahan aikana, ettei kunnissa tarvitse välittää rahasta!)
Ongelma on kuulemma siinä, ettei osata hankinatamenettelyä ja kilpailutustoimintaa.
Siitä se ongelma tulee, kun kriteerit asetetaan väärin!
Että sillä lailla.
Ei kilpailutuksessa mitään vikaa, vaikka vähän kauempaa tulisikin!
No, herra valtiosihteeri ymmärsi kysymyskeni paremmin. Hän näki, että tilanteen johdosta voidaan joutua siihen, että todella syntyy pidempiä kuljetusketjuja, ja että lähiruoka voisi oilla edullisempaa. Ja ennenmuuta se vaatisi vähemmän liikennettä ja aiheuttaisi myös vähemmän rahtikustannuksia ja kuluttaisi vähemmän teitä.
Alkio oli maanläheismpi ajatuksenjuoksultaan tässä kohtaa, kuin rouva ministeri.
Kun naapuri sai kysymysvuoron, lisäsi hän oman ydinvoimakysymyksensä perään myös ajatukseni siitä, miten Paras-hankkeen myötä toimii ekologia, kun palvelut etääntyvät, koulupiirejä ja terveysasemia suljetaan ja ihmiset matkustavat aina vaan kauemmas. Ja kyse taas EU-direktiiveihin nojaamisesta!
Jotain tuli puhekjoneesta vastaukseksi, mutta sen ajatus ei tavoiuttanut minua, en muista edes sitä enää. Kai se oli jotain niin keinotekoista. Alkio toki tässäkin myönsi, että kyllähän ne matkat saattaa pidentyäkin. Mutta keskuksteluun oli varattu niukasti aikaa, ja harrojen kiireet seuraavaan paikkaan. Olihan maakunnassa tänään Kepun maakuntakierros vaalien merkieissä. Joten ministerin kustannuksilla oli näpärä tehdä valtion autolla puolueen vaalikeikkaa täällä paikallisessa kentässä.
********************
Vaikka toki tänään vasta olikin kepun paikallinen ehdokkaiden vaalistartti. Listan 'täytteeksi kelvanneet' kuten tuttu ilmaisi asian, ovat lyöttäytyneet yhteen, kun nimiehdokkaat (Kutka siis Turussa Kepulla?) kulkevat omia teitään.....
********************
Meillä SKP:n ja Turku - listojen ihmisillä oli eilen taas oikein myönteisesti toiminut Punaisen Pöydän Palaveri. Kuten asiaan kuuluu, kun lähes parikymmentä vasta toisiaan tuntemaan oppinutta ja yhteistä toimintaa kehittämässä olevaa aktiivista, mielipiteitä omaavaa ja puhekykyistä monenikäistä ihmistä pitää palaveria, oli tunnelma ja työskentely mahtavaa.
Etten sanoisi filmaattista.
Mutta kuten kokouksen päätteeksi totesimme, näitä kerran viikossa tuuletuksia ja kokemusten jakamistilaisuuksia pidämme edelleen. Kerran viikossa, nyt sunnuntai-illalla taas viikon kuluttua.
On saatava purkaa tunteet ja tunnelmat, kaikki nähty, koettu ja puhuttu samalla kun päivitetään taphtumia, tilaisuuksia ja kampanjoita. Ja suunnitella vielä, mitä johonkin päivään tai iltaan mahtuu, mitä tehdä.
Jatkamme edelleen myönteisin tunnelmin ja rankasti työtä tehden.
Parhaansa jokainen tekee. Mitäs sitten enempää voi?
Huomenna panemme teltan pystyyn Lausteen Kirjurinaukiolla iltapäiväksi.
Tervetuloa tapaamaan ja juttusille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti