Eilen illalla yritin pohtia päivän kampanjasaldoa, mutta tämä tekninen kaveri ei taas halunnutkaan sitä, ja tallennus ei tullut perille koskaan. Oli luovutettava. Sillä ei kai ollut listaan merkittyä työvuoroa?
Toivottavasti - kuten nyt ainakin näyttää - ovat työvuorot järjestyksessä ja tallennuskin tulee perille! Kiitos.
****
Eilen oli kampanjapaikat länsiosassa Turkua: Länsikeskus ja Manhattan - toki ei sentään mikään kaksoistornien luvatun maan Manhattan, vaan paikallinen liikekeskus tuolla Naantaliin menevän tien varrella.
Molemmissa paikoissa oli ihan hyvä kokemus - Ekan luona meni lähes 400 lehteä kahdessa ja puolessa tunnissa. Lehtijaossa uusi ilmiö, jota en ole ennen pannut merkille: suuri osa ihmisistä katsoo ensin, mikä lehti on. Sen ottaminen on sitten jo tietoinen valinta. - Takavuosina otettiin enemmän vain ohimennen lehti.
Varsin usein näyttää olevan tärkeä symboli lehtemme yläkulmassa oleva SKP:n iso merkki - se perinteinen savupiippumerkki. Siitä ihmiset tunnistavat puolueen. Yhtä lailla vanhat kuin nuoretkin.
- Ja todella myös varsin monet nuoret ihmiset, joiden elämän aikana ei SKP:n logo niin helposti ole saanut julkisuuttakaan. Mutta kun sen näkee, ottaa moni lehden ja samalla todeten jotain positiivista, kuten, että "onpa hyvä kun olette ajoissa liikkeellä" , tai muuta ihan kannustavaa.
Ja SKP tunnetaan nyt selvästi takavuosia paremmin.
Perjantaina olimme Varissuolla Itäkeskuksessa jakamassa ja juttelemassa ihmisten kanssa. Edelleen myönteistä palautetta - se alkaa olla jo vahvasti kotikenttäämme - siltä tuntuu kun ihmiset tulevat hakemaan lehden.
Tänään kauppatorilla oli Heikin markkinat. Meille oli osoitettu erinomaisen hyvä paikka - täytyy tunnustaa. Kulmapaikka hyvän väylän reunassa. Kun jonkin matkan päässä oli Vas:n kaksi ja demarien yksi teltta, tuntui, että me erotuimme paremmin kun saimme olla juuri siinä kuin olimme. Ja väkeä olikin telttamme ympärillä välillä ihan tungokseen asti. Todella upea tunnelma. Aurinko paistoi koko päivän niin, että naamani paloi kuin keskikesällä. Nyt olen kuin keitetty rapu. Mutta punaista väriä on hyvä tunnustaa monella tavalla.
Miten moni työvuosilta tuttu - aina 70-luvulta vanhainkodin johtajaa myöden tuli luokseni varta vasten puhumaan ja kertomaan mielipiteitään. Kysymään, kuulemaan, kommentoimaan. Se on etu kun on jo tässä iässä - tuttuja riittää - ja itselleni tuntemattomiakin, jotka kysyvät, "olethan se kiisling"
****
Työtoverit puhuivat paljon.
Vuodeosaston hoitaja kertoi, miten sairaalassa edelleen pusketaan töitä aivan äärirajoilla. Sijaisia ei saa, ja työt on tehtävä. Ylityöt syövät ihmisiä loppuun. Väki alkaa olla ihan puhki - vuosi vuoden jälkeen jatkuu sama meno.
****
Yhdellä vanhusten osastolla oli taas puhjennut uusi MRSA, joka sekoitti ison osaston kaikki aamutoimet. Samalla osastolla on jo erillinen MRSA-yksikkö, mutta nyt siis löytö koko 'osaston isosta päästä' . Koko osasto piti järjestää tuota pikaa täysin eristysyksiköksi.
Siitä vaan kiiruusti.
Eikä tässä osassa osastoa ole henkilökunnassa ns. MRSA - erityismiehitystä - vaan vakijoukolla oli puskettava spesiaaliurakkaa!!
****
Tuttu laitosapulainen puolestaan kertoi osaltaan organisaatiomuutoksesta uskomatonta.
Kun hänen yksikkönsä yhdistettiin TYKS:in alaisuuteen, arvaa, mitä hänelle tarjottiin!
Kaupunginsairaalan 25 vuoden työkokemuksen jälkeen kokonaan uutta työsuhdetta. Ilman mitään kertyneitä henkilökohtaisia lisiä ja ns. entisiä ikälisiä. Kuukausipalkassa olisi ollut lähes 300 euron pudotus!
Laitosapulainen totesi: kiitos ei. " Pysyn vanhalla työnantajalla, jotta joskus pääsisin eläkkeellekin ( ikää nyt 54). Nyt sain uudet siivouskohteet, alueet, jotka hoidan itsenäisesti ja olen vallan tyytyväinen.
Teen työni kunnolla eikä kenenkään tarvitse perässäni juosta."
****
Tapasin oikein hyvän ystävän - labrahoitajan, jonka kanssa on yhteisiä järjestötoiminnan vuosiakin. TYKS -lab on nyt liikelaitos, ja vastaa itse tulonsa ja menonsa. Aiheesta puhuttaessa ilmeni, kun aprikoin sen tulevaisuutta, että nyt on jo puhuttu HUS:n ja TAYKS:n labrojen koplaamisesta yhteen! Siitäpä sitten imuroivat muita pienempiä sisäänsä. Ja kun Lounais-Suomesta on kaikki koplattu TYKS-labiin, on se taas hyvä koplata edelleen
johonki suurempaan yksikköön. Kunne kansainvälinen firma kiinnostuu tuosta riittävän suuresta kokonaisuudesta!
Että sitä rataa kulkee maailma?? Vai?
****
Entinen vanhainkodin johtaja, esimieheni 1970 - luvulta, kertoi huolensa järkyttyneenä.
Olimme tasan yhtä mieltä siitä, että vanhusten huolto on pois tolaltaan kaupungissamme. Hänen suurin murheensa on, että vanhukset näkevät asiallisesti nälkää. Puhutaan avoimesti aliravitsemuksestakin, jota on jo ryhdytty korjaamaan. Mutta se, että vanhus laihtuu, voipuu ja väsyy, tuntee että on edelleen nälkä syömisen jälkeenkin, se ei ole oikein.
Kysymys ei ole patologisesta nälän tunteesta, vaan oikeasta.
Tämä esimieheni on jo muutaman isomman puolueen ryhmäpomojen juttusilla ollut ja kertonut havaintonsa ja huolensa ja vaatinut korjausta. Ja kertoi, että päätti lähteä torille koska arvasi nyt tapaavansa mm. minut. Kuten kävikin. Ja sanoi.: "Kaija, kirjoita ja puhu siitä.... se on hirveä tilanne kun vanhainkotien keittiötkin lopetettiin ja ruoka tulee muualta. Kaikki toiminta menee aivan huonoksi..."
****
Näin kahdeksankymppiset voivat terävästi seurata ja valvoa asioita - ja haluavat mysö vaikuttaa - eikä siis vain meidän kaksi kahdeksankymppistä ehdokastamme - jotka muuten ovat molemmat tehneet muuten uskomattoman kampanjan jo tähän mennessä. Iästään huolimatta. Siinä jää moni kadunmies kuudenneksi heidän kanssaan keskustellessaan. Niin ovat upeasti toimineet Lilja ja Veikko. Kelpaa kyllä kaikille nuoremmillekin esimerkiksi.
Toki moni muukin ehdokkaamme on tehnyt mahtavaa työtä. Varmasti tuloksessa jotain näkyy, sen uskon!
****
No, paljon voisi kertoa ja kirjoitta, mutten väsytä sinua enempää.
Olen vaan niin tyytyväinen näihin viimeiseen kolmeen päivään, että voi!
Lisäksi on viimeisen viikon aikana kolmen ehdokkaamme jutut julkaistu paikallislehdissä, olemme olleet yhdessä mielenosoituksessa kaupungintalolla, vaalikoneisiin on vastattu kotona ja toimistolla, kukin tilanteensa mukaan...ja paljon muuta.
No, ruusuja ei ole jaettu.
Karamelleja ei ole ollut tarjolla.
Mutta olipa hyvää lämmintä kotimehua kaksi 10 litran termaria, ja kaikki meni.
Ja kolme ämpärillistä marja-aronioita pöydän päässä isolla infokyltillä varustettuna veti ihmisiä puoleensa kuin hunaja! Ihmisiä kiinnosti se tietoisku, mitä kokosin ko. marjan terveysvaikutteista luettavaksi. Idea osui nappiin. Samalla sai korostettua lähiravinnon mahdollisuuksia, ekologiaa ja ekonomiaa.
Tuli plussaa siitäkin.
Ja osa marjoistakin myytiin siinä sivussa - sen tuotto on yhden miehen talkoot vaalikassaan.
Selvitellään sitten kun aikanaan kysyvät, miten on kampanja rahoitettu....kun olemme valtuustossa!
****
On muuten tunnustettava, ettei mielenkiintoisempaa voi elämä eläkeläisellä olla.
Se totesin niille entisille lukuisille terveydenhuollon työkavereillekin, joita tänään kahdeksan tunnin toriturneella osaltani tapasin.
Eikä kukaan heistä edes epäillyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti