Sosiaalibarometri 2006 kertoo, että enemmän kuin joka kymmenes kunta on ongelmissa tuottaa riittäviä sosiaalipalveluja. Siis niitä velvoitteita, joita valtio ( LUE: hallitus ja eduskunta) ovat kunnille määränneet. Heikoimmassa asemassa ovat erityisryhmät kuten päihdeongelmaiset ja mielenterveyskuntoutujat.
Kun on kunnille tullut vaikeuksia, keksi joku, että kilpailutetaan, niin tilanne korjaantuu. Vaan miten kävi?
On syntynyt lukemattomia kansallisia ja maassamme toimivia ylikansallisia liikeyrityksiä, jotka ovat tahkoamassa voittoja kunnista. Se tehdään niin kunnan budjettirahoilla kuin suoraan kuntalaisten omina maksuina. Se koskee niin vanhuksia, lapsiperheitä, pitkäaikaissairaita, vammaisia...monia ryhmiä, joilla omat keinot tilanteen korjaamiseen ovat vähäiset. Siis tilanteen, jossa kuitenkin yhteiskunnalla on velvollisuutensa. Lakeja ja paragrafeja myöden.
Bisnes pyörii niin terveydenhuollossa kuin vanhusten hoidossa, perhetyössä kuin avopalveluissa. Ja monessa, monessa muussa.
Sanovat, ettei kunnalla ole rahaa, siksi pitää ulkoistaa. Pitää painaa palveluseteleitä! Ohjata yksityisvastaanotolle! Ostaa keikkatyöntekijöitä kalliilla! Eikö todella maassa ole rahaa?
Tiedossa on yleisesti, että
* yli 10 vuotta jatkunut taloudellinen kasvu,
* valtion talouden ylijäämän kasvu vuosi vuodelta,
* yhtiöiden ennätysvoitot
osoittavat maassa tuotetun rahaa ennen näkemättömästi,
- Kansantuote on käyvin hinnoin laskettuna yli 70 mrd € suurempi kuin enne lamaa.
- Yhtiöt ovat jakaneet vuosittain yli 10 mrd euroa osinkoja. Ja niillä voi kiertää myös veroja!
Jos yritysten voittojen verotuksen ja varallisuusveron osuus kaikista verotuloista olisi edes OECD - maiden keskitasoa, olisi julkinen sektori saanut vuonna 2005 n. 4 mrd € lisää verotuloja!
Lisäksi nyt verottoman pörssikaupan paneminen edes 0.5% varainsiirtoverolle ( kuten monissa EU-maissa) tuottaisi valtiolle vuodessa miljardeja!
Väittäköön kuka tahansa vielä, ettei meillä olisi varaa hoitaa vanhuksia ja lapsia, maksaa kunnon eläkkeitä ja perusturvaa, huolehtia lähikouluverkosta ja maksuttomasta joukkoliikenteestä, on harhapoluilla. Niin meille uskotetaan nyt kun miljardit menevät veroparatiiseihin.
Miksi?
Siksi kun lait laadittiin niin, että se on mahdollista.
Miksi on muka kilpaluettava?
Ei olisi mitään pakkoa, mutta hallitus laati lain. Keväällä 2006 eduskunta vahvisti, että sosiaali- ja terveyspalvelujen kynnysarvo on vaivaiset 50 000 euroa - ja sitten kilpailuksi.
Ei vaadi Eu meitä siihen, kuten väitetään. Sitä vaatii vain yksityistämisen politiikka, jossa kuntien kassat pumptaan tyhjiksi ja sitten sanotaan, ettei meillä ole varaa. Ei vanhusten kodinhoitoon. Ostakoot setelillä. Ei lähikouluihin. Kuljetetaan lapsia! Ei lähiruokaan! Kuljetetaan vanhuksille taksilla ruokaa palvelutalosta, vaikka kodinhoitajan tekemänä tulisi myös lisää turvallisuutta.
Esimerkkejä olisi vaikka miten paljon.
STKL:n toiminnanjohtaja Riitta Särkelä jopa on luonnehtinut, miten ei ole yhden tekevää, kumpaa näkökulmaa painotetaan: elinkeinopoliittista lähtökohtaa vai sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamista yhteiskunnan toimesta. Sekä valtion että kuntien. Ei bisnestä. Ei säätiöitä.
Nyt vaalien alla kaikki puolueet vakuuttavat olevansa ihmisten asialla!!
Uskokoon ken tahtoo. Katsokoon jokainen oman kuntansa palveluja.Miten niiden on käynyt, tai mitä niiden suhteen on kaavailtu. Kenen ehdoilla?
Yhtenä keskeisenä huolen aiheena sosiaalihuollossa on ollut eriarvoisuuden kasvu ja palveluiden tasa-arvoisuuden
epävarmat näköalat. Sosiaalipalveluissa valinnanvapaus on käytännössä rajallinen ja erityisen rajallinen se on kaikkein heikommassa asemassa olevilla ihmisillä. Riskinä on eriarvoistuminen, jossa ensisijaisesti rikkaat voivat valita.
**************
Ei turhaan - ja jo vuosien ajan - ole SKP vaatinut tässä tilanteen korjaamista. Yksityistämistehtailun sijaan kunnolliset julkiset palvelut, joiden rahoittamiseksi on pantava verotus uuteen uskoon. Miljardien osinkotulot verolle, pörssivoitot samoin, kuntaveron progressio ovat eräitä ratkaisuja, samoin pääomaveron nostamien europoppalaiselle tasolle. Samalla ruoan ALV pois, jotta köyhäkin saa leipänsä!
Näistä lähtökohdista on jatkettava. Vaikka muutos vaatii muutakin kuin kunnallisia ratkaisuja, on kuntavaali se mittari, jolla mitataan nykyisen valtakunnanpoltiikan kannatus. Jos hyväuskoisena luottaa että kuntatasolla kyseiset puolueet toimivat paremmin kuin hallituksessa, saa pettyä. Kyse on linjanvedosta: kenen hevosella ratsastat?!
***************
Kannattaa muuten tutustua perusteellisemmin SKP:n kuntaohjelmaan puolueen kotisivulla (skp.fi).
Paneutumalla asiaan et voi ainakaan jatkossa sanoa, ettet tiennyt, että noin käy, jos sama politiikka jatkuu.
Siis ei sosiaalipalvelujen kilpailuttamiselle eikä sosiaaliselle alasajolle.
Vai miten Sinä asiaa mietit?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti