Eilen kävin Helsingissä Demokraattisen naisverkoston työpalaverissa, jossa puimme mm. osuuttamme Vastavirtafestivaalissa ja toisaalta naisten osuutta vaalikamppailussa.
Koko matkana ajan - tai oikeastaan jo aamusta alkaen - tuli vettä taivaan täydeltä. Aivan kaatamalla.
Turusta matkasin yksin, Arjalla oli toinen kokous ja Miira makasi kuumeessa. Siksi varasi poikkeuksellisesti pitkästä aikaa reppuun mukaan myös muuta kuin 'työhön liittyvää' luettavaa - siis poliittisia pamfletteja, aineistoja, ja vastaavia julkaisuja...
***************
Edellisenä päivän osui kirjakaupassa käsiini Tauno Virran kirja Köyhän yliopisto, joka on julkaistu vastikää postuumina Taunon kuolleman jälkeen. Aika jätti miehen tämän vuoden tammikuussa jolloin hän oli 84 vuotias - ja koko elämän mittainen haave tulla kirjailijaksi oli lähellä toteutua - mutta tapahtuikin vasta kuoleman jälkeen.
Mies oli jo nuoresta (44v) asti eri syistä - mm.hiljalleen tapahtuvan sokeutumisen vuoksi - Mäntyrinteen vanhainkodissa, jossa opin hänet itse tuntemaan ollessani siellä vuosia töissä -70-luvulla ja 80-luvun alussa.
Jo silloin hän kirjoitti ahkerasti lehtiin yleisöosastoille. Nimi oli minullekin jo tuttu.
Mies oli ollut ikänsä alivuokralaisena - armeijasta tultuaan myös omassa kodissaan, jonka äiti oli ehtinyt vuokrata vieraille ennen kuolemansa. Varsin nuorena Tauno menetti isänsä ja veljensä tubiin. Vasta armeijaan mentyään hän menetti myös äitinsä samaan tautiin, johon ennen pitkää vielä sisarkin menehtyi.
Ruotsiin oli jäänyt sota-lapseksi lähetetty veli, josta ei ollut mitään tietoa. Tauno oli siis jäljellä perheestään yksin.
No, varallisuus eli varattomuus köyhällä työmiehellä ratkaisi, mitä pystyi harrastamaan.
Samoin huonot olivat mahdollisuudet kotona tehdä mitään, sillä alivuokralaisena se oli rajallista.
Suureksi rakkaudeksi tälle ikänsä mittaiselle poikamiehelle tulivat Turun kirjastojen lukusalit. Parnasso, sanomalhedet ja paljon muuta kului Virran käsissä ja ne luettiin kannesta kanteen.
Lukusaleihin hän esseekokoelmassa palaa uudelleen ja uudelleen.
Kaikki silloiset Turun neljä lukusalia olivat Taunolle kuin toinen koti, samoin monista niiden vakituisista asiakkaista tulivat tutuiksi, kuka nimeltä, kuka ilman nimeä.
****************
Nyt kun tietää, että lukusaleista on jäljellä enää uuden kirjaston osa, on tosiasia, että ihmisten pitää aina matkustaa keskustana päästäkseen lukemaan.
Aikoinaan oleellista oli niiden lämmin tunnelma ja tuttuus ja läheisyys kotien ja ihmisten keskellä.
Nyt on Turulla hieno kirjasto, hyvä niin.
Mutta sen vuoksi ei pidä säästää ja sulkea muita yksiköitä, lyhentää niiden aukioloa tai vaikeuttaa uusien kirjojen hankintaa ja tilattujen lehtien valikoimaa.Niin kuin nyt on tapahtumassa!!
Kun Tauno Virta koki kirjastot ja niiden lukusalit köyhän yliopistoiksi, oli siinä todellinen viisaus samalla.
Hän mietti ja korosti, että vain paljon lukemalla ja taas lukemalla voi oppia myös kirjoittamaan.
Mutta ensin pitää oppia ajattelemaan selkeästi, ja se taas on mahdollista vasta kun lukee paljon.
Panee miettimään.!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti