Olin tiistaina kuuntelemassa päättäjien ja virkamiesten mukana vammaisneuvoston järjestämässä tilaisuudessa voimassa olevaa vammaispoliittista ohjelmaa vuosille 2010-2015. Taustalla ovat vuosien työryhmät ja selonteot, mukana mm. YK:n yleissopimus 2006, jota maamme ei ole toki vielä edes ratifioinut.
Vammaispalveluki puolestaan määrittää vammaisten ihmisten oikeuksia ja yhteiskunnan velvollisuuksia. Lakia uusittiin niin, että sen myötä piti vammaisten elämän ja oikeuksien helpottua ja parantua.
Laissa todetaan, että sen tarkoituksena on mm. edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena jäsenenä. Edelleen laki määrittää vastuun lain toteutuksesta ja järjestämisesta kunnalle. Siinä todetaan myös, että lain mukaan on otettava huomioon asiakkaan yksilöllinen avun tarve.
Tähän joukkoon avun saajia ovat kuuluneet mm. ymmärrettävästi poliopotilaat, jotka ovat useimmiten monivammaisia ja sen vuoksi myös vaikeavammaisina ihmisinä. Jo viime keväänä Turku päätti tulkita lakia rankimman jälkeen: kaupunki on kaikessa viisaudessaan lakkauttanut kaikilta poliopotilailta mm. henkilökohtaisen avustajan palvelut, joka on kuitenkin monille ollut edellytys ihmisen yhdenvertaiseen elämään muiden tavoin. Lain tulkinnassa on Turku vetänyt tiukkaa linjaa tulkiten, ettei diagnoosipohjaisuus ole mikään perustelu esim. henkilökohtaiselle avustajalla. Lain henki oli kuitenkin päinvastainen: sillä pyritään parantamaan vammaisten ihmisten tasavertaista elämän ja osallistumisen mahdollisutta.
Tampereella on tulkittu toisin. Periaatteena on siellä pidetty, ettei keltään, jolle on esim. avustajan tarve aikanaan todetu, oteta sitä pois. Se sulkisi nämä ihmiset yhteiskunnan ulkopuollelle, syrjäyttäisi vammaisen, romahduttaisi ja lamaannuttaisi jo hankisestikin ihmisen täysin. Mutta Turussa päätettiin päinvastoin. Mm. poliopotilaat ja myös joukko muita vammaisia jätettiin palvelujen lakkauttamisella lain tarkoittaman avun ulkopuolelle. Näin on kulunut pian jo vuosi, ja sen seuraukset ihmisten elämässä voi kukin arvata!
Muitakin leikkauksia
Turussa on kerrottu muitakin järisyttäviä muutoksia. Kuljetuspalvelua ollaan purkamassa. Terminaalivaiheen kotihoito ollaan siirtämässä maksulliseksi. Edelleen ei Turussa ole perustettu sitä määrää kodinhoiatjien toimia, jotka se itse otti mukaan suunnitelmaansa kaupungin ikääntymispoliittisessa strategiassa vuosille 2009 - 2012. Luvut olivat tälle vuodelle 2 sairaanhoitajaa ja 39 lähihoitajaa, joka ei ymmärtääkseni toteudu. Ensi vuodelle suunnitelmassa on 1 sairaanhoitaja ja 54 lähihoitajaa, mutta kuka takaa sen? Nyt ollaan jo jääty jälkeen. Eivät taida nykyinen valtuusto ja lautakunta siitä huolehtia.
Näyttää olevan niin, ettei Turussa viis veisata lakien pykälistä ja niiden hengestä, vaan tulkinnat tehdään aina asiakkaan kannalta rankimman mukaan. Turku ei myöskään toteuta edes itse itselleen asettamia valtuuston vahvistamia suunnitelmia, ohjelmia ja tavoitteita. Näin mm. vanhusten kotipalvelu on edelleen suuressa hädässä ja resurssipulassa.
Mitä miettivät peruspalvelulautakunta, lautakunnan esittelijät ja muut päättäjät näitä ratkaisuja sorvatessaaan ja hyväyksyenssään?
Eivät ainakaan asukkaiden oikeuksia, joista laeissa määrätää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti