KUOLEMANPRIKAATIT

TV 1 näytti kaksiosaisen dokumentin KUOLEMANPRIKAATIT 
(Einsatzgruppen, Les Commandos de la mort), 
ensimmäinen osa tuli 28.12 ja toinen osa eilen 5.1 2011)

On hyvä, että edes joskus annetaan ihmisille mahdollisuus nähdä ja perehtyä todelliseen hitoriaan. Koulujen historiankirjoissa ei moisista toimista ole koskaan luettu. Niistä ovat voineet toki kuulla ja lukea ihmiset, jotka ovat olleet yhteiskunnallisesti aktiiveja, jotka ovat seuranneet ei vain aikaansa vaan myös menneitä vuosikymmeniä ja vaiettuja asioita.

Mikä oleellista, on se, että edelleen mm. Baltian osalta kirjoitetaan paljon muunneltua totuutta tai jätetään totuus edelleen kertomatta. Jos kohta puhutaan juutalaisiin kohdistuneista vainoista, mahdollisesti myös sen ajan mustalaisiin ja kehitysvammaisiin kohdistuen - unohdetaan yleensä se, että yhtenä ensimmäisten joukossa olivat myös kommunistit vainojen kohteina.

Niin se oli Suomessa kuin muuallakin, mm. Saksassa.  Mieheni suvusta löytyy myös esimerkki miehestä, joka jossain vaiheessa pääsi tavalla tai tosella pois Buchenwaldista, raahautui jalan kotiseudulleen pari sataa kilometriä ja menehtyi kotiin päästyään parissa viikossa nälkään, jota kärsinyt leirissä. Vain osa aikuisista oli käynyt tapaamassa, niin hhuonossa kunnossa oli ollut.

****************
Olematta edes kommunisti - vaan pelkästään sodan vastustaja 1930-luvulla Suomessa, jouduit jo seurannan ja vainon kohteeksi. Sodan lähestyessä joutivat täällä sodan vastustajat 'turvasäilöön'.
- Näin siis, jotta eivät voi kansan keskuudessa puhua ja kirjoittaa rauhan puolesta.

Omat kuolemanprikaatimme, kommandojoukkomme olivat suojeluskunta, iikollit, kaikki ne fasisitiset ainekset, jotka olivat liittämässä maatamme Saksan vasalliksi jo Venäjän vallankumouksen jälkeen.
Suomalaisten kuolemanprikaatien toimesta menetti moni rehellinen ihminen henkensä, joko teloitettuna vankityrmien kautta, tai esim. pakkoruokinnalla, jossa ruoka meni letkulla keuhkoihin, ei mahalaukkuun.

****************
Mutta TV:n näyttämässä kaksiosaisessa dokumentissa nähtiin, miten raa'asti vieläkin silmää räpäyttämättä tapahtumista ja toimistaan kertoivat miehet, jotka olivat olleet telottamassa äitejä lapsineen, vanhuksia, nuoria tyttöjä. Dokumentissa kerrottiin, miten näihin telotuksiin osallistuneita miehiä oli kaikkiaan sodan aikana 3000 miestä. Kuitenkin vain 200 heistä on tavalla tai toisella joutunut vastaamaan teoistaan.
MIKSI?
Miksi myös sadat pääsivät sodan loputtua pakenemaan mm. latinalaisen Amerikan maihin, ja joissa heistä osa on edelleen elossa.

Entä nyt?
Baltian maissa ja muuallakin saavat nämä hirmutekojen tekijät jopa patsaita itselleen?
Voiko mitään iljettävämpää olla?

Pari vuotta sitten oli Saksassa kohu siitä, miksi Berliinin lähellä saa entisen joukkohaudan ja tuhoamisleirin muistoalueelle rakentaa uutta suurta kauppakeskusta ja kenttää sen ympärillä asvaltoida parkkipaikaksi. Taustalla olivat liikemiespiirit ja poliittiset tahot, jotka väittivät, ettei tuhoamisleirejä ole koskaan ollutkan. Ne ovat vain Saksan vastaista propagandaa, väittivät. Ja niin rakennettiin liikekeskus parkkikenttineen...ja unohdettiin mitä maan historialla olisi kerrottavanaan.

Tai ehkä ei todellakaan unohdettu, vaan haluttiin estää ihmisiä muistamasta!
Se on toinen asia!
Se on yksi suuria rikoksia, mitä ihmiskuntaa vastaan voi tehdä nykyaikana.
Mutta niin vain tapahtuu.

Entä tänään?
Dokumentti todisti eilen, miten Venäjällä uusnatsit tiivistävät toimintaa. Ruotsista tunnemme faktaa, monissa Euroopan maissa uusnatsit istuvat jopa parlamenteissa. Meillä Suomen Sisu on tehnyt pitkään uraauurtava työtään rakentaakseen omaa verkostoaan. Erilaiset viharyhmät, fasistiset ryhmät esim. Turussa rasisminvastaisen mielenosoituksen yhteydessä kertovat omaa kieltään tilanteesta Suomessa.

Virkakiellot on totuttu liittämään historiaan.
Ne ovat jälleen tätä päivää. Niiden uhreja löytyy niin Suomesta ja muista pohjoismaista kuin  esim. vahvasti USA:sta. Tiedemiehiä, tutkijoita, taiteilijoita, joiden työ ja suu tukitaan.
Sen vuoksi nähdyn dokumentin toivoo herättävän keskustelua ei vain menneessä ajassa, vaan myös siitä, miten se näkyy ja kasvaa meidän ajassamme.

On uskallettava puhua asioista ja ilmiöistä oikeilla nimillä ennen kuin on taas liian myöhäistä - toteavat monet kansaniväliset tahot. Siihen on yhdyttävä. Vaan kunhan asia pääsisi median palstoilla myös esille sen sijan, että nyt puhutaan vain terroristeista tai niiden uhasta.
Kuka puhuisikaan fasismin uhasta?!

Lisää eilisen dokumentin kaltaisia ohjelmia, kiitos TV 1 !