On jo muutama vuosi vierähtänyt, kun istuin koulun penkillä. Yksi lempiaineitani oli historia. Kulloisestakin ajasta ja aiheesta hain usein kirjastosta lisäkirjoja lukeakseni niitä. Oli kiva kokeissa osata enemmn kuin kurssikirjassa oli. Historian tunnilla opittiin myös orjakaupasta ja orjuuden ajasta. Kerrottin, miten Afrikasta kuljetettiin ihmisiä uudelle mantereelle orjiksi. Isot orjakaleerit, joissa orjat kahdessa kerroksessa soutivat pitkin airoin, ja loput kuin sillit suolassa jossain pohjaruumassa huomista odottaen, rahtasivat toisiinsa sidottuja orjia lähinnä maatöihin ja isännän omaisuudeksi. Ja orjakauppias otti hinnan.
Omina kouluvuosinani puhuttiin orjuudesta menneen ajan ilmiönä. Mutta se on palannut - tai ei ole koskaan hävinnytkään.
- Vaan enpä tunne asiaa, onko se palannut asiana myös aikamme historian ja yhteiskuntaopin kirjoihin. Kuka valistaa minua siitä?
Mutta ilmiö orjuus on täällä, vaikkei oppikirjat puhuisi siitä mitään.
Vastatullut KUMPPANI - lehti (kehityspalveluyhteistyön keskus KEPAn julkaisema aikakausjulkaisu, tasoka sellainen) kertoo taas kerran tuoreesti orjuudesta.
Tuore artikkeli on mm. otsikolla
ORJAKAUPPA - Joka vuosi 12 000 nepalilaista tyttöä myydään bordelleihin Intiaan.
Juttu kertoo 14 vuotiaasta Poonam Thapanista, jolle aluksi oli kerrottu valheellinen tarina, jotta tämä karkaisi nuoren miehen matkassa aluksi Katmanduun, sieltä Intiaan kuljetettavaksi. Nuori mies työpaikalta omenatehtaalta oli houkutellut Poonamin karkaamaan Intiaan, jossa voisivat elää yhdessä onnellisisna. Tytöllä ei ollut perhettä ja ajatus houkutti, kertoo lehti ja jatkaa:
- Bussimatka kesti monta päivää, jonka jälkeen tyttö hylättiin huoneeseen. Siinä oli paljon jopa häntä nuorempia tyttöjä. Kaikki puhuivat asiakkaista ja kertoivat myös Poonamiil aikanaan totuuden.
Vähitellen tytölle selvisi, miten häntä oli petkutettu ja hänen kustannuksellaan myytiin seksiä Mumbaissa, jossa he nyt olivat. Tarina jatkuu, ja kuka löytää Kumppani-lehden, lukekoon, tarina on sen arvoinen.
Tämän päivän koulukirjat?
Vaan kerrotaanko tänä päivänä kouluissa maailmalla käytävästä monenlaisesta orjakaupasta. Seksiorjia myydään niin Suomessa ja ympäri Eurooppaa kuin kaikkialla maailmassa. Se on orjuutta iljettävimmillään- tytöt ja naiset eivät saa päättää omasta ruumiistaan. Onpa tunnettu ilmiö myös Suomessa, että yksityinen vuokranantaja mies tarjoaa erityisen edullista asuntoa opiskelijatytölle, mutta vaatii vastineeksi rahan lisäksi seksiä säännöllisesti.
Orjakauppa ei kohdistu vain naisiin.
Orjakaupan uhreja ovat ympäri Eurooppaa tuhannet vierastyöläiset, jotka eivät saa työstään käypää palkkaa. Heitä on tuotettu omalla kustannukselllaan mm. Suomeen marjanpoimijoiksi, ja poimijoiden matkarahoista koostunut velka voi olla suurempi kuin satokauden ansio. Heille on luvattu vallan jotain muuta. Pahimmassa tapauksessa he palaavat kotiin yhtä köyhinä matkan jälkeen.
Maahanmuuttajat, jotka ovat tulleet tänne henkensä kaupalla, joutuvat myös usein orjakaupan tavoin työhön. Työsopimus on kelvoton, ja koska maahanmuuttajan kielitaito on puutteellinen, ei hän osaa kaikkea valvoa. Taannoin näimme tv:sta dokumentin miten siivousalan yritys käytti maahanmuuttajia hyväkseen. Kyse oli nuorista miehistä, jotka tekivät kuukausia työtä joko kokonaan ilman palkkaa tai olemattomalla sellaisella, kunnes lopulta asia korjattiin ammattiliiton ja tuomarin kautta.
Orjakauppa on selvä ilmiö edelleen vuonna 2011.
Liian usein palkkatyösuhteessa olevan ihminen, joka myy työvoimansa, taitonsa ja tietonsa työnantajalle ja yleisesti huomattavasti alle sen mitä tuottaa, on myös orjatyösuhteessa.
Hänen oleellinen omaisuutensa on se työvoima ja taidot joka hänellä on, ei suinkaan asunto, auto tai kesämökki.
Moni asunnon omistaja on lisäksi myös velkasuhteessa pankkiin, eli joutuu koronkiskonnan johdosta - jota alhainenkin korko on - olemaan jakuvasti isännän ja orjan kaltaisessa suhteessa pankkiin. On ansaittava, jotta saa maksettua pankille velkansa korkoineen. Se lienee tämän 'länsimaisen vapaan demokraattisen käsityksen mukaan laillinen tapaa' ylläpitää orjuutta!
Kun maaorjuus saatiin aiknan lakkautettua, muutti orjuus siis vain muotoaan. Uuden yhteiskuntajärjestelmän myötä ja palkkatyön muodossa tuli uusi orjaluokka, jota meillä pidetään nyt sivistyneenä tapana, johon jopa on pyrittävä, jotta on mitä syödä. Mutta orjuutta yhtä kaikki.
Iljettävimmillään tuo orjuus kohdistuu edelleen seksikaupan myötä naisiin ja tyttöihin, mutta myös lapsityövoimaan palvelijoina, vaikkein siihen kuuluisikaan hyväksikäyttöä seksin suhteen. Taannoin luin kirjan aftrikkalaisesta tytöstä, joka lopulta oli monien välikäsien ja kotimaan levottomuuksien jälkeen joutunut Lontooseen maansa lähetystötyöntekijän perheeseen orjaksi. Kaikki elämä talon ulkopuolella oli suljettu alkuun, samoin mahdollisuus oppia kieltä. Mutta ajan mittaan tämä nuori nainen taisteli itselleen taitavasti tiensä vapauteen ja kirjoitti rajuista elämänkokemuksistaan kirjan.
Kulkiessamme kannattaa joskus ajatella, että edellämme kulkeva ihminen saattaa olla tavalla tai toisella orjakaupan uhri. Meillä tai muualla. Siksi ihmisoikeudet ja -arvo ovat ensimmäisiä asioita, joita YK edellyttää kaikilta jäsenmailtaan, mutta joka ei vieläkään toteudu. Ei sen perimmäisimmästä muodosta lähes maaorjan tai seksiorjan asemasta vapaana sen paremmin kuin länsimaisen palkkatyön ja finanssivallan orjuudesta vapaana.
Orjuudesta vapautuminen on edelleen arka asia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti