Tuon lauseen kiteytti tukiryhmäni nainen, jolla ajatus ja sana hallussa. Oivallusta ja näkemystä! Sari hyvää! Sain tunnuksen käyttööni, ja samalla kun se on ykis vaalitunnuksiani, sai se pohtimaan sisältöä monipuolisesti.
Inhimillisyyttä ei voi ulkoistaa.
Näkökulma nousi keskustelussa, jossa kirjoitin vanhusten hoidon osalle suunniteltavasta yhä laajemmasta ja monipuolisesta teknologiasoitumisesta; on digitaalista, on langatonta, on liikeantureista koottua, vaikka mitä kuvaa ja signaalia, ääntä ja viestiä.
- Niin se menee. Jossain on valvomo, jonka monitoreista päivystäjä tarkkailee mitä on missäkin meneillään. Hälyttää tarvittaessa jokun katsomaan paikalle, mitä on tapahtunut.
Yksinäisyyttäkö vanhus kaipaa?
Kysy se nykyisiltä vanhenevilta, vielä itsenäisesti ja omatoimisesti eläviltä. Vastaus on taatusti ei. Saman tuloksen kertovat myös tieteelliset tutkimusket, joissa on topdettunmonien sairastuvbaan jopa masennukseen ollessaan aina vaan yksiun kotonaa - näinäö siunattuina kotihoidon aikoina.
- Myös vanhukset kaipaavat yhteisöllisyyttä tavalla tai toisella: omaisia, läheisiä, entisiä työtovereita, naapureita, lapsuudenajan leikkitovereita, kouluvuosienn ystäviä, kauppareissun hyvää päivää-tuttuja, lähikirjaston työntekijöitä joihin tutustuttu vuosien ajan. Tai vaikka se postinkantaja, joka on aikanaan ollut varsin tärkeä ja tuttu ihminen varsinkin maaseudulla. Puhumattakaan siitä kaupunkilaistalkkarista, joka oli aikoinaan pihapiirien tärkin ihminen ja tunsi kaikki. Kaikki nämä ovat oikeita ihmisiä. Niitä, joilta saa yleensä vastuksen, hymyn, mahdollisesti jopa aloitteen jutun käynnistämiseen. Jotain mieltä virkistävää.
Ihminen on sosiaalinen eläin.
Harva meistä haluaa paeta korpeen tai linnoittautua neljän seinän sisään. Mutta kun ikää karttuu, ei aina pysty lähtemään ovesta ulos, ei asioimaan kauppaan, ei kirjastoon joka on jo kaukana. Ei kauppahalliin kahville tuttuja tapaamaan. Maailmanpiiri pienenee, näköala kapenee.
- Sen sijaan alkaa uusi rumba. Yksi tulee antamaan aamulääkkeet. Toinen tuo päiväruoan, kolmas laittaa yöpuulle. Näin voi tavata vielä muutaman kiireisen työntekijän. Ihmisen, joka voi vaihtaa muutaman sanan kiireen keskellä - ennen kuin lähtee saman tiren posi. Sekin on vielä sitä oikeaa ihmistä.
Mutta kun ruokaa ei tuodakaan päivittäin.
Ruoka tuodaan kerran kahdessa viikossa. Äänimerkki tai muu signaali sitten päivittäin ohjelmoidusti ilmioitta, koska otat ruoka-annoksen pakasteesta ja panet sen hankkimaasi erikoisuuniin lämpiämään. Niin kauan kuin ymmärrät ja muistat mitä äänimerkki tarkoittaa. Ettei se ollutkaan ovikello. Ei kännykkä. Ei ääni tv:ssä tai radiossa.
- Kun ruoka on syöty, alkaa pitkä odotus iltaa kohti. Yksin, toki ikkunasta voi nähdä jonkun ihmisen. Tai aitten ei. Nyt jo ymmärrän, miksi vanhukset haluavat asua alakerroksissa: niistä näkee ulos niin, että voi nähdä kadulla tai pihalla elämää.
- Jos asut kahdeksannessa, näet pilvenhattaroita, auringon tai kuun ja kaiken muun kauas kohti horisonttia. Ylhäällä yleensä ei ole näköesteitä.
Mutta siihen jo loppui inhimillisyys.
Tunnistin reagoi ja informoi, anturi lukee oletko toiminut kuten piti. Olet yksin. Unohtuu pian puheen taitokin. Samoin se inhimillisyys loppuu, kun potilaan luo tulee lääkäi tuijottaen edellään työntämäänsä tietokoetta, mumisee jotain ja hoitaja vastaa...ei lääkäri välttämättä edes katso potilaaseen. Näin on käynyt usemmin kui tarpeeksi tuttavalleni, joka joutui olemaan viikkoja sairaalassa, ja olisi pystynyt iste vastaamaan lääkärille ja halunnut puhua tämän kanssa. Kun ympärillä oli dementoituneita, kuittasi lääkäri tämänkin vanhuksen dementiotuneeksi varmaan. Ja taas se ihmisarvo sai kolauksen.
Inhimillisyys on oikeasti aikanamme arvo, jota monet kaipaavat ja odottavat kuin luxusta.
- Kuin jotain harvoille suotua etuoikeutta, jota ehkä saa vielä rahalla ostaa, mutta johon ei ainakaan köyhällä ole varaa.
- Inhimillisyys ja ihmisarvo. Molemmat ovat kovaa vauhtia alamäessä ulkoistamisen suuntaan - niin luulevat tapahtuvan. Mutta erehtyvät. Ei ihmisarvoa eikä inhimillisyyttä voi ulkoistaa, ei lakkauttaa niin kauan kuin joku tarvitsee niitä. Ne ovat kaikkien oikeus. Niitä ei ehdottomasti saa ulkoistaa kauppamiehille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti