Lupasin palata asettamaanne haasteeseen käynnistää kansaslaiskeskustelua kolmesta aiheesta.
Haluan tarttua asioihin, sillä kansalaisena olen todella huolissani ihmisten eriarvoisuudesta, köyhyyden syvenemisestä ja koko yhteiskunnan polarisoitumisesta entistä voimakkaammin.
Se näkyy ennen muuta taloudessa, mutta sen saurauksena elämän kaikuilla sektoreilla: ihmisten terveydessä, ravitsemuksessa, asumisessa, koulutuksessa, hoidossa...vain muutamana esimerkkinä.
Nostitte yhdeksi teemaksi väestörakenteen ikääntymisen, joka ei kuitenkaan ole mikään uusi asia.
Ovathan demografisdet tiedot olleet tutkijoiden, suunnittelijoiden ja päättäjien tiedossa jo vuodesta toiseen. Suurista ikäluokista on aina puhuttu. Mutta onko se itsessään ongelma, ellei siitä tehdä sitä?
Itse varoititte syyllistymästä pelotteluun. Kuitenkin vuosia ovat vallassa olleet pelotelleet meitä suuren ikäluokan lapsia eläkevarojen riittämättömyydellä.
Itse asiassa sillä on syyllistetty meitä, vaikka määräämme emme olekaan syyllisiä.
Byrokraatit vannovat huoltosuhteen vinoutuman nimiin.
Totta vinoutuma on, kun lasketaan pelkkiä päälukuja. Mutta oleellista on myös se, miten huoltosuhteen realiteetit toimivat. Työelämässä työvoimavaltaisuus on laskenut, jos kohta hoidon ja hoivan alalla se vallitsee edelleen henkilökunnan supistukista huolimatta.
Vaan eipä luulisi, että yhteiskunnalla oli / on varaa antaa suuren osan nuorempaa ikäpolvea pudota kelkasta syrjäyttämällä, kuten 90-luvun laman aikoihin käynnistynyt kehitys on saanut aikaan.
Sen seurauksia nyt puretaan samalla kun ongelmat kasvavat ja kasautuvat.
Huoltosuhde ei voi toimia, jos nuorilla jää koulut kesken ja kaikenlainen elämän syrjään kiinni saaminen takkuaa. Mikään ei onnistu. Ei ole tuloja, ei kerry veroja. Mahdollisesti syntyy lapsia, joista moni huostaanotetaan.
Ei se näin toimi, rouva pääministeri.
Suuret ikäpolvet ovat meillä keskuudessamme, haluatte eli ei. Ja rinnalla nuoret sukupolvet.
Suuri osa suurt ikäpolvea ja vanhempia on työelämänsä käynyt läpi, osa terveempänä, osan sairaana vanheteessaan. Mutta ilman hoitoa ja hoivaa eivät vanhukset ikääntyessään pärjää loputtomiin.
Te haluatte kaikkien vanhenevan kotona. Ajatus kuulostaa kauniilta, mutta harvoilla onnistuu.
Se merkitsee unohtamista, heitteille jäämistä, syrjäytymistä, eikä näissä asioissa auta painamanne palvelusetelit. Ellei pienellä eläkkeellä pysty hankkimaan palveluja, olet ilman - niin se menee, arv. rouva.
Jos huolehtisitte pienituloisten eläkeläisten toimeentulosta, voisi joku hyötyä seteleistäkin, vaan nyt ei. Taitettu indeksi leikkaa vuosi vuodelta toimeentuloa. Hinnat nousevat. Uusi takuueläke on lähinnä kosmetiikkaa: ei se nosta edes lähelle köyhyysrajaa vielä ihmisiä, jotka sinnittelevät peruspäivärahalla tai kansaneläkkeellä.
- Pian lähes miljoona suomalaista elää alle köyhyysrajan. Yli 75 vuotiaista naisista 2/3 kuuluu tuohon ryhmään. Ensimmäiseksi on korjattava vähävaraisten ikääntyvien ihmisten toimeentulon. Vain paremmalla ravinnolla, hygienialla, terveydenhuollolla, suun hoidolla ja oikealla lääkityksellä saavutetaan tilanne, joka hyödyttää kaikkia. Vanhenevat ihmiset haluavat aktiivisesti osallistua niin kauan kuin voimia riittää, mutta niiden ehtyessä on saatava hoitoa ja hoivaa kotikunnasta ja varallisuudesta riippumatta.
Ikärakenteemme on Euroopan vanhin, mutta maan vauraus huippua,
kertovat tilastot!
Maamme vauraus ja BKT ovat sillä tasolla, että oikeilla poliittisilla päätöksillä ei synny ongelmia huolimatta ikärakenteestamme. Pelkästään suomalaisten eläkerahastojen sijoitukset 133 miljardia eurooppalaisiin riskipankkeihin (mm. Irlantiin) pitää mitä pikimin tulouttaa kotimaahan ja käyttää eläkkeiden korotuksiin. Tulevat ikäpolvet ovat pienempiä eläköityessään, joten näitä miljardeja ei pidä heille säästää, vaan heidän eläkkeensä kertyvät vastaavsti heidän eläkemaksuistaan! Palautettakoon ne työnantajille, jotka juuri vapautettiin niistä!
Me harmaantuvat olemme oikeutettuja elämään ilman syrjintää, vaikka olisimme satavuotiaita. Meillä kuuluvat samat ihmisoikeudet kuin muille! Ne on turvattava poistamlla niiden tieltä niin asenteelliset kuin rakenteelliset ja taloudelliset esteet.
Nyt ei ole aika puhua säätöistä, ei omaishoitoon rakentuvasta vanhustenhoidosta, ei ulkoistettavasta ja kalliista hoivahoidosta.
Ei ole myöskään aika puhua mistään aikapommista, jota me suuri ikäluokka olisimme!
Sen sijaan on työllistettävä julkiselle sektortille riittävästi koulutettua henkilökuntaa. Silloin saadaan paitsi verotuloja, myös parempaa hoitoa vanhuksille. Se puolestaan säästää kustannuksia, kun yhä useammat voivat vanhentua oikeanlaisella hoidolla tuettuna - turvallisesti ja sosiaalisesti hyvää vanuuutta eläen.
Se ei ole kustannustekijä, vaan osaltaan myös investointi, joka tuottaa takaisin. Ilman yksityisiä välikäsiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti