YHTEISTYÖSTÄ ja yhteistyöstä

Vaaliarvion tiimoilla on kirjoitettu kommunistien keskustelussa yhteistyön merkistyksestä ja tarpeesta.
Selvä se.
Mutta mihin päin? Kenen kanssa?

Siinäkään ei pitäis olla epäselvyyttä.
Takavuosina puhuttiin demokraattisen kansanrintaman rakentamisesta.
Hyvä niin.

Mutta yhteistyötä ei voi tehdä yksin, vai kuinka?
En minä ainakaan siihen pysty. Entä sinä?
Mutta monien, monien kanssa olen tehnyt erilaista yhyteistyötä mm. kansanliikkeissä.
-  Niiden, joita edelleen tarvitaan moneen lähtöön.
Ja eläkeläisten keskuudessa.
-  Jotta ei sahattais silmään, vaan otettais elämänkokemus pohjaksi.

Mutta jos poliittiselle puolueelle ehdottaa yhteistyötä, tuntuu työväenliikkeessä suurin vihollinen olevan SKP.
-  Sen kanssa ei lähdetä ainakaan täällä päin edes osalle vapumarssia yhdessä vappumielenosoituksesta puhumattataan. Ja tekninen vaaliliitto on jo ihan myrkkyä.

Tällä kerralla sentään KTP:n toveri Salosta sai puolueensa johdolta  'luvan'  tulla vaaliliittoon kanssamme. Hyvä niin. Mutta siinä se.

Olen yhteisten kamppailujen kannalla.
Ja jos joku puhuu uuden SKDL:n perustamisesta, pitää se voida tehdä puhtaalta pöydältä eikä minkään olemassa olevan jatkona; silloin myös SKP säilyy sen taustalla puolueena edelleen kuten muutkin mukaan tulleet.
-  SKDL:ssa oli mukana kommunisteja ja sosialisteja, sekä ihmisiä, jotka eivät olleet järjestön  jäseniä lainkaan, mutta tukivat sen poltiikkaa ja äänestivät sitä.

Kun vas. aikanan perustettiin, oli sen tavoitteena pudottaa kommunistit pois politiikasta. Toisaalta oli takavuosina DEVA, joka kokosi kommunitsien rinnalle hyvin myös erilaisia sitoutumattomia. Kuka sen aikanaan lakkautti, teki anteeksiantamattoman virheen ja teon.

Mutta menneet ovat menneitä.
Vaan luokkataistelu ei ole mihinkään hävinnyt.
Päinvastoin se nykytilanteessa tulee kärjistymään, sen ihmiset joutuvat kyllä vielä oppimaan.
Surullista vaan, että se pitää niidenkin käydä läpi, jotka sen jo ymmärtävät.
Toivottavasti vasemmistoliiton ja myös demarien nuorin polvi näkee asian tämän puolen. Muuten käy kuin aikanaan 30-luvulla Euroopassa tai vaikka 70-luvulla Chilessä....ja hinta joka näistä maksettiin oli tosi kova. Vaikka kummassakin tilanne oli täysin erilainen, mutta lähtökohdista huolimatta kansa pantiin missä ghettoihin, missä keskitysleireille tai stadioneille, ja aseet lauloivat.
-  Ja edelleen kaivetaan joukkohautoja, joista ihmiset etsivät omaisiaan.

Siihen en soisi meidän joutuvan.