Voisin koota erinomaisen novellikokoelman niistä tarinoista ja keskusteluista, joita olen kuunneellut ja joita käynyt kampanjakierroksen aikan eri puolilla kaupunkia ja osin maakunnassakin, viimeksi tänään Liedon keskustassa yhdellä parkkipaikalla.
Ohessa niitä muutamia, kenelle tahansa poliitikolle luettavaksi, opiksi ja ojennukseksi, varteenotettavaksi.
1.
Tänään aamupäivällä Liedon keskustassa parkkipaikalla talutti pyöräänsä iäkäs rouva, hyppäsi juuri sen selästä ketteräösti pois. Kysyin kiinnostaako taitetun indeksin tarina.
- Totta ihmeessä, vastasi nainen reippaasti. Oli viimeksi äänestänyt yhden läpimenneen demarin numeroa, ja manatteli, miten on ollut tuppisuu koko kauden. Kertoi seuranneensa kyselytunteja, eikä ole edustaja näkynyt aktiviivisuudellaan missään vaiheessa.
- Että sapettaa, hukkaan meni mun ääneni, sanoi nauraen ja vihoissaan yhtaikaa.
Näytin vaalilehtemme keskiaukeaa, jossa ehdokkaidemme kuvat; naisille on kiva aina korostaa, että meillä ehdokkaista enemmistö on naisia, joten sekin kertoo jotain puolueesta. Kun aikamme oli käyty läpi asioita, mm. Hyssälän aikaansaamattomuutta ministerinä - Hyssälä on Liedosta - ja monia muita asioita, totesi rouva tohkeissaan: nyt kyllä tiedän ketä äänestän; sinut jo tunnen, ja olette ihan oikealla asialla, saat sunnuntaina ääneni.
2.
Eilen aamupäivällä jaoin materiaalia postilaatikkoriveihin puutaloalueella lähellä kotiani, Kupittaankadulla ja siinä lähistöllä. Vastaan tuli eläkeläismies, nuorenpuoleinen sellainen. Kysyin, kiinnostaisko eläkepoltiikka. No tottakai, vastasi kohteliaasti ja kertoi olleensa pari vuotta eläkkeellä. Kävimme läpi tuon taitetun indeksin tarinan ja selvitykset siitä. Annoin asiaa esittelevän lennäkin miehelle. Esittelin myös muuta materiaalia, jota oli kädessäni ja kassissani, ja puhuimme hyvän tovin. Mies oli matkalla terveysasemalle - joka meillä yhteinen. Puhuimme pitkään terveyspalveluista ja vanhustenhuollosta. Alueen ihmisenä hän tunsi hyvin myös kirjastokamppailun ja sitten muistikin nähneensä minut siinä mukana. Pahoitteli kovasti kirjaston menetystä. Lopputulos oli, että kiitteli kovasti juttutuokiosta, mteriaalista ja monista asioista, ja sanoi, että nytpä helpotti, tähän asti kun on empinyt ketä ja mitä puoluetta äänestää. Totesi, että nyt saa rauhassa vaan vielä lukea nää materiaalit, kun ehtii kotiin.
3.
Kävelykadulla maanantaina tuli iäkäs nainen luokseni ja kysyi mitä puoluetta edustan. Lennäkit ja lehdet kädessä näytin, että SKP on puolueeni.
- No siitä riemastui, sanoi että oli aikanaan talkoissa mukana kun T-Taloa rakennettiin, sen siivousvaiheessa. Kertoi, miten entinen työtoverinsa, sittemmin SKP:n piirijärjestön toimistossa vuosikymmeniä työssä ollut Laihisen Helmi oli jallittanut talkoisiin mukaan. Ja mukavaa olikin ollut.
- Pahoitteli, mihin nykyinen eduskunnan ja hallituksen politiikka on nyt mennyt. Kukaan ei puolusta enää köyhää ja vanhaa siellä. Juttelimme siitä, miksi onkin nyt tärkeää äänestää SKP takaisin eduskuntaan kuten SKDL:n aikana, jolloin siellä oli mukana monia kommunisteja. Hertta Kuusisesta alken. Oli asiasta samaa mieltä.
- Kun aikamme juttelimme, jatkoi vanhus matkaansa tosi iloisella mielellä, kun meillä oli vuosikymmenten takaa yhteinen tuttu ja yhteisiä asioita kuten T-Talo.
Jatkaessaan matkaa sanoi tyytyväisenä, että nyt äänestänkin sinua, meillä kun on niin paljon yhteistäkin.
Nämä ovat vain osa ihmisten tapaamisia ja kohtaamisia, ja ne ovat mukavia, kannustavia, ja niitä on paljon. Esim. eilen Uudenpellonkadulla hissin luona nuoren äidin kanssa. Hän kaipasi entisaikojen solidaarisuutta ja ymmärrystä nykyisten kovien arvojen sijaan, ja keskustelumme lopuksi harmitteli, että oli kerinnyt jo äänestämään ennakkoon. Mutta kiitteli juttutuokiosta tyytyväisenä ja otti silti materiaalia luettavakseen - ja innostui myös blogiosoitteestani.
Nyt on tauko kotona taas takana, ruumis ravittu, suihkussa käyty ja posti luettu ja vastattu. Ei muuta kuin uudelleen taas menoks. Ensin kävelykadulle ja sen jälkeen taas lähiökierrokselle....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti