MUUTOKSIA JA MYLLERRYKSIÄ VANHUSTENHUOLTOON

VANHUSTENHUOLTOON MONENLAISIA MUUTOKSIA SUUNNITTEILLA

Viime viikolla julkistettiin lakiluonnos uudeksi vanhustenhuoltolaiksi. Vanhuslakia on ensimmäisen kerran vaadittu jo yli 30 vuotta sitten, mutta hanke on aina uudelleen ollut haudattuna. Ehkä vihdoin nykyinen vanhustenhuollon varsinainen kriisitilanne on nyt siinä pisteessä, että lakiluonnos on tarvinnut käynnistää. Eduskunnassa on toki jo kriittisesti suhtauduttu siihen hallituksen  suunnitelmaan, että laki tulee lopullisesti vasta seuraavan eduskunnan käsittelyyn - eli asia pitkittyy jälleen. Nyt luonnos on lähdössä vasta lausuntokierrokselle. Toivoa vain sopii, että sen jälkeen laki korjaantuu ennen vahvistamista useilta osin. Niihin jatkossa myös bloginkirjoittaja palaa.

Muutamaan asiaan lakiluonnoksessa voi heti alkuun kiinnittää huomiota. Luonnoksen 23 § puhuu työntekijän ilmoitusvelvollisuudesta. Sos. ja th- henkilökunnalle tulee velvollisuus tehdä välittömästi ilmoitus  ".....jos huomaa tai saa tietoonsa epäkohdan tai ilmeisen epäkohdan uhan iäkkäille ihmisille annettavissa palveluissa..."  Kuitenkin th:n ammattihenkilöillä on jo ammattiin liittyvä vastaava velvollisuus, joka on siis jokaisen terveydenhuollon työntekijän velvollisuus. Näiltä osin tuntuu ettälaki ei tuo mitään lisäarvoa. Oleellista olisi, että nykyiset huomautukset saisivat aikaan korjauksia. Nythän ani harvoin omaisten tai asiakkaiden puhumattakaan henkilökunnan ilmoituksista seuraa asiallisesti näkyviä muutoksia toiminnassa, esim. saataisiin lisää henkilökuntaa. Se auttaisia varsin usein ongelmien korjaamiessa.

Vanhusten perhehoito nostaa monta kysymystä

Lakiluonnoksen 15§ määrittää hoivan järjestämisen mahdollisuudet. Hoiva voidaan sen mukaan järjestää kotipalveluna, asumispalveluna, perhehoitona tai laitoshoitona, tai terveydenhuollon puolella kotisairaanhoitotona tai laitoshoitona. Täysin uusi elemnetti on perhehoito. Sitä on julkisuudessa on jo esitelty vaihtoehtona, jossa vanhuksia voidaan ottaa hoitoon perheisiin maksua vastaan. Nyt jo on keskustelussa noussut esille, ollaanko palaamassa menneeseen, huutolaisaikaan. Kunta kilpailuttaa, kuka tarjoaa edullisesti 'kodin' vanhukselle. Mutta kuka takaa, että laatu on kunnollinen. Entä kun vanhus sairastuu, kun halvaantuu tai muuten iän myötä kunto huononee - mitä sen jälkeen.

Ympärivuorokautisesta hoidosta uusia suunnitelmia

Samaan aikaan lakiluonnoksen kanssa on ollut esillä rakennemuutoksia ympärivuorkautisessa hoidossa. Viime vuonna on STM saanut Ikähoito - työryhmän muistion (STM:n selvityksiä 2010:28).
Tästä löytyy STM:n sivuilta mm seuraavaa:

..." Tulevaisuudessa vanhainkotihoito ja tehostettu palveluasuminen muodostaisivat yhden kokonaisuuden. Tällä hetkellä ympärivuorokautisen hoidon eri portailla eli terveyskeskuksessa, vanhainkodissa ja tehostetussa palveluasumisessa hoidetaan osittain hoidon tarpeeltaan samankaltaisia asiakkaita.
Työryhmän raportin vastaanottanut peruspalveluministeri Paula Risikko on samaa mieltä työryhmän kanssa rakenneuudistuksen välttämättömyydestä.
"Iäkkäällä ihmisellä on oltava oikeus elää kodinomaisessa ympäristössä silloinkin, kun hän tarvitsee hoitoa ja huolenpitoa ympäri vuorokauden. Nykyjärjestelmä ei vastaa täysin näihin tarpeisiin. Uudistusta ei voida kuitenkaan tehdä ilman asumispalvelujen asiakasmaksujärjestelmän muutoksia", kiteytti ministeri Risikko.

Asiakasmaksut yhtenäistetään

Palveluasumisen asiakasmaksuista ei ole erityissäännöksiä asiakasmaksulaissa ja siksi kuntiin on syntynyt hyvin kirjavia maksukäytäntöjä. Lisäksi avohoidon, johon tehostettu palveluasuminen kuuluu, ja laitoshoidon asiakasmaksut määräytyvät eri periaatteella, vaikka palvelujen sisällössä ei useinkaan ole olennaista eroa.
Työryhmä ehdottaa, että kunnan järjestämisvastuulla oleviin asumispalveluihin säädetään valtakunnallisesti yhdenmukaiset asiakasmaksujen määräytymisperusteet ja kunnan omana toimintana ja ostopalveluina tuotettavista asumispalveluista peritään maksut yhtenäisin perustein.
Työryhmän mielestä avohoidon maksujärjestelmän pitäisi olla lähtökohtana asumispalvelujen maksujärjestelmän kehittämisessä.
Lisäksi työryhmä ehdottaa, että tehostettuun palveluasumiseen säädetään ns. vähimmäiskäyttövara, joka on jäätävä asiakkaan henkilökohtaiseen käyttöön kunnan järjestämästä palveluasumisesta aiheutuvien menojen, kuten asumisen kustannukset, hoito- ja palvelumaksu ja ateriat, jälkeen...."


Tietä yksityistämiselle ja eriarvoistumiselle

Rakennemuutos, uudet asiakasmaksukäytämnnöt, perhehoito ovat kaikki ilmeisiä keinoja vahvistaa yksityistämistä. Rakennemuutoksella tehdään lisää tilaa yksityisille hoivapalveluille. Kuntien omissa hoivakodeissa on uhkana vääjäämätön hintojen korotus, jos taso yhtenäistetään julkisen ja yksityisen osalta. Selvää on ettei yksityinen voitontavoittelussan laske hintoja, joten paine kuntien hoivapalvelun hiontojen korottamisdelle voimistuu. Kun hintaero häviää, siloitta se tietä entisestään paisuvalle yksityiselle toiminnalle. Mikä on jatkossa pienitulositen ihmnisten vanhetessaan saada hoitoa ja voivaa vanhana, onkin tuhanne taalan kysymys. Nyt pätkätyössä, osa-aikatyössä, huonolla palkalla kertyy jo sellaisenaan pieni eläke. Jatkossa taitettu indeksi
ja uutena asiana elinajan odotteen tuoma heikennyt pudottaa eläkkeen tason nbiin alhaiseksi, että ei voi kuin ihmetellä kuka sen jälkeen pystyy nykysuunnitemien mukaisia vanhuspalveluja hyödyntämään. Vai onko tulevaisuus se menneiden sukupolvien kohtalo?