Sen pohjalta syntyi musitio, joka on mennyt niin paikallisille palvelupäälliköille, lautakunnan jäsenille kuin myös Sirkka-Liisa Kivelän ehdotuksesta joukolle ministerejä. He ovat osaltaan olleet valmistelemassa uutta vanhustenhuoltolain luonnosta.
Viikkoja on kulunut. Ei kuulunut mitään reaktiota mistään.
Niin bloginpitäjä kuin työntekijät olemme olleet odottavalla kannalla varsinkin huolenamme vanhusten tilanne ja omaisten hätä, mutta myös työntekijöiden jaksaminen. Paljon on asioita, joita pitäisi korjata jotta voidaan puhua asiallisesta ja laadukkaasta hoidosta. Emme halua olla moittimassa julkista sektoria, vaan rakentavasti kannamme sen voimavaroista ja laadusta huolta.
Tänään tuli vastausta. Ministeri Risikko ja neuvotteleva virkamies Päivi Voutilainen olivat lähettäneet alla olevan yhteisen kirjeen meille. Mutta sen luettuani syntyi uusia kysymyksiä ja kommentteja. Mutta ensin vastauskirje:
Hyvä Kaija Kiessling Kiitos kirjeestänne. Olette lähettänyt samansisältöisen viestin myös neuvotteleva virkamies Päivi Voutilaiselle. Vastaamme tällä yhdellä viestillä. Välittänette kiitoksemme myös muille kirjeen laadinnassa mukana olleille. Kuvaatte viestissänne monipuolisesti eri tahoilta nousevaa huolta iäkkäiden ihmisten palveluiden epäkohdista. Viestinne osoittaa, että kehittämistä on paljon. Voin ilokseni kuitenkin kertoa, että sosiaali- ja terveysministeriössä on juuri valmistunut luonnos laiksi, jolla turvattaisiin iäkkäiden ihmisten oikeus tarpeenmukaiseen hoivaan, kun tarve on monipuolisesti arvioitu. Lakiluonnos on ensimmäinen laatuaan Euroopassa. Lakiluonnoksen kantavaksi ajatukseksi on kirjattu palvelujen toteuttaminen niin, että iäkkäällä henkilöllä on mahdollisuus elää arvokasta elämää. Palvelujen on perustuttava tietoon asiakkaan tarpeista, ja toiminnan on oltava asiakaskeskeistä, laadukasta ja turvallista. Lakiluonnoksen mukaan iäkkään henkilön palvelujen tarve olisi arvioitava monipuolisesti ja laadittava sen perusteella palvelusuunnitelma. Henkilöllä olisi oikeus palvelussuunnitelmassa määriteltyyn hoivaan ja kuntoutukseen sosiaalipalveluissa. Lisäksi hänelle nimettäisiin vastuutyöntekijä, joka auttaisi ja ohjaisi palvelujen ja muun sosiaaliturvan saannissa. Lakiluonnoksessa esitetään myös, että ikäihmisten kanssa työskentelevän sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijän olisi osaltaan varmistettava palvelujen laatu. Henkilöstölle tulisi ilmoitusvelvollisuus epäkohdista ja niiden uhista. Ilmoitus tulisi tehdä oman toimintayksikön vastuuhenkilölle ja kunnan sosiaali- ja terveydenhuollosta vastaavalle viranomaiselle. Vakavasta epäkohdasta tulisi ilmoittaa myös suoraan aluehallintoviranomaiselle. Lisätietoja lakiluonnoksesta ja muistakin iäkkäiden ihmisten palveluiden kehittämiseksi tehdyistä ehdotuksista löytyy lisätietoa osoitteesta: http://www. stm.fi/tiedotteet/tiedote/view/1556083#fi Ystävällisin terveisin Paula Risikko peruspalveluministeri, TtT
Siinäpä se.Ihan korekti ja asiallinen muodollisesti. Vaan mitä jäi käteen. Ministeri toki tiiviisti selvittää uuden lakiluonnoksen kauniita periaatteita.Vaan ne asiat kun ovat jo tuttuja. Ne on jo luettu luonnoksesta muutamaan kertaan. Luonnos ei sellaisenaan tuo kuitenkaan mitään lisäarvoa niiden ongelmien korjaamiseksi, joista halusimme eri tahoja informoida. Merkittävimpiä puutteita varmaan on yhtäältä se, ettei tässä luonnoksessa käsitellä sitä, millä määrällä henkilökuntaa vanhuksia tulee hoitaa.Henkilökuntamitoitus on siis täysin auki.Määritystä ei ole sen paremmin avohoidon osalle kuin osastotyöhön, olipa se hoivan, tehostetun hoidon, vanhainkodion tai vuodeosaston hoitomuoto. Toisaalta ei ole osoitettu myöskään, miten lakimääräiset toimet aiotaan rahoittaa. Päädytäänkö kaikessa vain runsaampaan palvelusetelien jakoon ja omavastuihin.- Siis tilanteeeen, jossa yksityiset palvelujen tuottajat lypsävät kunnan budjetista varoja sieltä, missä se on tarkoitettu tähän julkisen puolen vanhustenhoitoon. Näin sen seurauksena julkiset palvelut näivettyvät kun yksityinen laajenee entisestään.- Vai onko lopputulos totaalisesti vähintäin kahtalainen: kahden kerroksen väen hoitoa ja hoivaa tulevaisuudessa, nykyistä vielä pahemmin muodoin: rikkaat siellä, köyhät täällä. Nuo ovat ensimmäiset kysymykset.
On hyvä, että laista on vihdoin ja viimein edes luonnos, mutta paljon on korjattavaa.
Varsinkin sen toteutukseen tarvittavien resurssien osalta on kenttä auki. Sen esillä pitämiseen tarvitaan ei vain eläkeläisjärjestöjen aktiivisuutta ja alan tyäöntekijöiden ammattiliittojen aktiivisuutta, vaan kyse on koko väestötasolla suurista tulevaisuuden kysymyksistä.
Kysymys ei ole vanhustenhuollosta tai -suojelusta sellaisenaan, vaan kyse on koko yhteiskunnan suuri arvovalintainen kysymys. Miten ja kuka jatkossa hoitraa ja vastaa vahnuksista ja heidän tärkeistä ihmisoikeuksistaan.
Vaiko saako tulevaisuudessa rakennemuutosten nimissä lakia toteuttaa ulkoistamalla mummot ja vaarit, jos se tapahtuu lain hengessä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti