Suomessa uusliberalistinen politiikkka ja hallituksen ratkaisut vaikuttvat monilla elämän sektoreilla arkeen. Niitä ovat mm.
1. palvelujen raju yksityistämien ja lähipalvelujen lakkauttaminen
2. vanhusten köyhyys ja epätasa-arvo
3. hallinnollinen ja poliittinen syrjintä
Yhteiskunnallinen epätasa-arvo, vanhusten ikäsyrjintä, köyhyys ja julkisten palvelujen yksityistäminen ovat asioita, joista tavalliset ihmiset kantavat maassamme suuresti huolta. Monet gallupit kertovat siitä. Mutta hallitusten politiikka kulkee toiseen suuntaan vastoin ihmisten enemmistön mielipiteitä.
Mitä se merkitsee?
Maamme väestön ikärakenne on Euroopan korkeimpia. Väestömme vanhenee Euroopassa nopeimmin. Suomessa vanhuksista on keskimäärin 2/3 naisia. Näin siis kaikki se, mikä koskee vanhusten hoitoa ja asemaa, oikeuksia ja arkea, on erityisesti naisten asiaa.
- Suomessa lähes miljoona ihmistä elää alle köyhyysrajan, ja n. 250 000 on heistä vanhuksia. Yli 75-vuotiaista naisista 2/3 elää pelkällä peruseläkkellä, joka on ollut näihin asti alle 500 euroa. Suomessa kuitenkin ruokakorin hinta verrattuna muihin Eu-maihin on selvästi korkeampi. Samoin asuminen, vuokrat ja korkeat terveydenhuollon hinnat joita potilas maksaa, aiheuttsvat sen, että kotona asuvilla vanhuksilla ei riitä rahaa ruokaan eikä lääkkeisiin. Hammaslääkärissä käynti on monille vain enää pelkkä unelma, mutta siitä kärsii koko terveys.
- Samaan aikaan puretaan ja lakkautetaan vanhainkoteja. Hallituksen tavoitteena on, että 95 % vanhuksista elää loppuun asti kotonaan. Selviytyäkseen siellä vanhus tarvitsee monenlaista apua ja hoitoa, jota eivät kunnat järjestä rahapulassaan. Yksityinen sektori myy palveluja, mutta valtaosan eläke ei siihen riitä. Näin yhä suurempi osa vanhuksista elää kotona yksin melkein heitteillä.
YK puuttunut asiaan
YK:n taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien komitean mielestä tieto ihmisoikeuksista on Suomessa puutteellista. Se on ilmoittanut myös pettymyksensä Suomen terveysjärjestelmän heikkenemisen ja kululeikkauksien johdosta ja katsoo niiden johtaneen epätasa-arvoiseen kohteluun myös vanhuspalveluissa.
- Komitea kehotti jo vuonna 2000 Suomea osoittamaan riittävät varat julkisiin terveyspalveluihin. Se vaati myös yksityisen terveydenhoidon maksujen pysyttämistä sellaisina, että kaikilla on niihin varaa. Se vaati myös riittäviä kunnallisia terveydenhuoltopalveluja vanhuksille.
- Huolimatta YK:n antamasta moitteesta on tilanne Suomessa vain huonontunut näiden 10 vuoden ajan. Parlamentit ja hallitukset ovat vaihtuneet, mutta sama politiikka jatkuu: terveyserot kasvavat, yksityistäminen lisääntyy ja köyhyys syvenee. Suomen n 5 miljoonasta asukkaasta lähes 1 miljoona elää tuloilla, jotka jäävät alle köyhyysrajan. Siinä on miljoona ihmistä liikaa.
- Huolestuttava asia on myös se, että 14 % lapsista elää köyhissä perheissä. Näillä lapsilla on jo lähtökohta elämään huonompi kuin monilla ikätovereillaan. Syrjäytyminen ja pahoinvointi kasvavat. Suomessa on jo tosiasia, että köyhän perheen lapsi perii vain köyhyyden. 1990-luvun lamassa työttömiksi jääneiden perheiden lapsilla on jo omia lapsia. Näissä perheissä köyhyys jatkuu jo kolmatta sukupolvea.
- Oleellinen osa naisten arkea työpäivän lisäksi on huolehtia lapsista, mutta usein myös sairaista vanhuksista, jotka eivät saa kunnllista hoitoa ja tukea riittävästi. Lisäksi maassa on lähes 50 000 vanhusta, jotka edelleen hoitavat kotona vaikeasti sairasta puolisoaan. Kehitysvammaista lastaan hoitaa 62 000 ihmistä ja omia vanhempiaan hoitaa n 600 000 ihmistä.
- Näin naisen työpanos tuottaa valtion budjettiin satojen miljoonien säästöt verrattuna siihen, että hoitoa ja apua tarvitsevat olisivat hoitokodissa tai saisivat riittävästi edes tukea kotiin. Nainen on näin viimeisiin elinvuosiinsa saakka riistettyä työvoimaa, johon lopulta itse uupuu.
Samaan aikaan hallitus ilmoittaa budjettileikkauksista ja säästöistä, mutta hankkii hävittäjäkoneisiin ohjuksia vuodessa yli 1 miljardilla eurolla.
Köyhyyden ja epätasa - arvon rinnalla kulkee syrjintä.
Syrjintä tekee ihmisistä ulkopuolisia, outsidereita, jotka saavat vain merkityksettömiä oikeuksia ja mitättömiä resurssimurusia päättäjien pöydiltä. Heikot ja arat jäävät helposti asioineen ja tarpeineen muiden hankkeiden jalkoihin.
- Erään raportin mukaan Suomessa on hallinnolliseen ja poliittiseen syrjintän kiinnitetty liian vähän huomiota. Hallinnollinen syrjintä merkitsee sellaisten lakisääteisten instituutioiden puuttumista, joilla ihmiset voisivat vaikuttaa kuntiensa päätöksentekoon ja elämäänsä koskeviin asioihin.
- Poliittinen syrjintä näkyy siinä, että vedotaan talouteen, kun halutaan supistaa esim. vanhusten sosiaalisia ja taloudellisia oikeuksia. Vanhuksista tulee "kulurasitteita", "budjettien painolasteja" ja "valtionrahoja syöviä hoidokkeja". Ikääntymistilastojen avulla luodaan kansanivälisestikin erilaisia uhkakuvia
(http://ije.oxfordjournals.org/cgi/content/short/31/4/758).
- Vanhusten - joista siis valtaosa on naisia - poliittista ja yhteiskunnallista syrjintää selitetään monella tavalla. Sanotaan, että on sukupolvenvaihdon aika. Näin ikääntyvien asiat jäävät vähäisemmälle huomiolle, sillä nuorempien päättäjien voi olla vaikea asettua ikääntyneiden asemaan.
- Yksi Suomen hoitoalan ammattiliitoista (Super) taki taannoin kyselyn. Sen mukaan kansalaisista 83 % oli vuonna 2008 huolissaan vanhustenhuollon tilasta. Aihe kuitenkin kiinnosti puolta vähemmän nuoria 25-34-vuotiaita, eivätkä 35-49 vuotiaatkaan vielä halunneet ajatella vanhuuttaan. Ammattiryhmistä johtajat olivat vähiten huolissaan vanhusten tilasta.
Suomalaisten naisten terve elinikä laskenut 5.3 vuotta!
EU:n tilastojen (www.euphix.org) mukaan Suomi on joutunut terveen eliniän pituuden mittauksissa Euroopan maiden häntäpäähän.
Euroopan pisimmän odotetun terveen (keskimääräisen) eliniän brändipokaalin voitti vuonna 2003 Italia (74.4 vuotta naisilla ja 70.9 vuotta miehillä). Seuraavina tulivat Espanja (70.2 ja 66.8), Kypros (69.6 ja 68.4), Itävalta (69.6 ja 66.2), Belgia (69.2 ja 67.4) ja Kreikka (68.4 ja 66.7). Jumbosijoilla ollut Suomi (56.5 ja 57.3) eroaa voittajaan naisten kohdalla kokonaista 17.9 vuotta ja miesten kohdalla 13.6 vuotta! Suomalaisten naisten tilanne on jatkuvasti heikentynyt vuodesta 1996 lähtien, jolloin tämä tilastointi alkoi Suomessa. Miesten terve elinikä (ollen tosin naisia alhaisempi) on tasaisesti kasvanut. Olemme hännänhuippuna yhdessä Unkarin, Eestin, Latvian ja Liettuan kanssa. Syy laskuun löytynee budjetista. Suomi investoi budjetistaan terveyteen vain 8.2 % (Euroopan keskiarvo 8.9%). Naisten huonoa tilannetta voi selittää myös sillä, että yli 75-vuotiailla naisilla on korkea köyhyysriski (Kautto, Palomäki, Rantala, Tuominen Yhteiskuntapolitiikka 3/2009). Vanhuksistamme 12–13 % elää köyhyysrajan alapuolella (alle 900 euron tulot). Naisista 29.3 % on köyhiä. Naisten keskimääräinen eläke on 1000 euroa, kun se miehillä on 1300.
Sekä YK että EU korostavat sitä, että ihmisoikeuksien ja perustuslaillisen yhdenvertaisuuden toteutumisen tulee näkyä budjeteissa. Ihmisoikeudet eivät ole taloussuhdanteiden aikojen sesonkitavaraa, lamalla ei saa selittää näitä asioita. Onkin nähtävä, että perusoikeuksien toteutuminen ei ole kustannus vaan investointi erityisesti taantuman aikana.
- Tätä asiaa , miten kynnys ihmisoikeuksien sivuuttamiseen tulisi olla erityisen korkea juuri talouskriisien ja laman aikana käsittelee Ignacio Saiz. ( Ignacio Saiz: Rights in Recession? Challenges for Economic and Social Rights Enforcement in Times of Crisis. 2009).
Leikkaukset koskettavat erityisesi naisia mm. seuraavasti:
Hoitoalalla työskentelevät naiset ovat niin henkisesti kuin fyysisesti lujilla, sillä säästötoimenpiteet eivät armahda sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöitäkään. Työntekijöiltä viedään mahdollisuus antaa hyvää hoitos, mahdollisus tehdä työnsä hyvin.
- Kunnassa voidaan rajata, paljonko saa lähettää potilaita tutkimuksiin, koska ne maksavat. Rajataan, paljonko saa vanhusten hoidossa käyttää vaippoja. Rajataan myös kouluruoan hintaa, samoin sairaaloiden ja vanhustenhoidon ruoan taso heikkenee. Ja jos lasten huostaanottojen määrä pienenee, voidaan sosiaalityöntekijää siitä palkita lisätulolla. (mm. Vantaa)
.
Pohjoismainen hyvinvointivaltio on historiaa.
Uusliberalistinen talouspolitiikka polki sen alleen. Paineet kohdistuvat vahvasti mm. vanhustenhuoltoon, johon laitetaan suhteessa yhä vähemmän rahaa. Kunnat ovat leikanneet palveluja ja tämä alkaa jo näkyä tilastoissakin. Yksityistäminen voimistuu. Yhä suurempi osa hoidosta ja palveluista jää köyhien ihmisten ulottumattomiin, sillä ykstyinen palvelu maksaa aina enemmän ja siihen ei pieni eläke riitä.
- Talouden ja laman varjolla loukataan nyt ihmisoikeuksia. Valtion ja kuntien budjeteilla tuotetaan Suomessakin ihmisoikeusrikkomuksia, sillä resursseja suunnataan yhä vähemmän heikosti selviäville sosiaaliryhmille.
- YK suosittaakin, että budjetteihin tulee tehdä ihmisoikeuksien vaikutusten selvitykset. On kysyttävä, auttaisiko se mahdollisesti käytännössä nyt asiaa? Se voi olla mielestäni yksi menetelmä, mutta sekään ei toteudu, elleivät ihmiste joukkovoimalla lähde näissä asioissa liikkeelle.
Maassamme on huhtikuun 17. pv parlamnettivaalit, ja asia olisi jo erillisen puheenvuoron arvoinen. Nyt pitäisi kaikkien vasemmistolaisten voimien koota yhteisrintamaa, jotta vuosikymmeniä kestänyt raaka oikeistolainen poltiikka edellä kuulluin seurauksin voitaisiin kääntää. Se on asia, jossa maamme vasemmistolaisilla voimilla on edlleen suuri haaste edessään, sillä muutoin jäävät tulokset aina heikommiksi.
****************************
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti