Olin iltapäivällä kuulemaasa Turun ennaltaehkäisevien vanhuspalvelujen tilaa koskevaa esitystä, esittäjänä Eija Salmiosalo. Kauniit sivut näytöllä vaihtuivat toinen toisensa perää. On tietoa saatavissa sieltä, on tietoa täältä; jos kotipalvelun asiakas, saa sieltä siivoussetelin, vaan ellei ole kotipalvelun asiakas, pitää hakea palveluseteli taas toisaalta...monenlaisia palveluja kerrottiin olevan Turussa.
Mutta kaikki toiiminta ja palvlut oli heille, jotka jaksavat liikua, pystyvät siihen. Jotka tuntevat ajan ja paikan, oman nimensä ja ymmärtävät muutenkin asioista. Heille on Poijua ja hyvinvointikeskusta, on ryhmää siellä ja täällä.
Vasta 80 vuotta täytettyään otetaan vanhukseen viranomaisten taholta yhteyttä. Mitä kuuluu? Miten pärjäätte? Mitenn saatte ruokanne, kuka hoitaa taloutta? Miten näkö ja kuulo toimivat?
Tuo kartotus tehdään vaiheessa, johon mennessä monella on jo paljonkin ongelmia.
MIHIN HÄVISIVÄT VANHUSNEUVOLAT?
Kun tuli keskustelun aika, pyysin jossain vaiheessa myös kysymykselleni aikaa. Ihmettelin,
* miksei vanhuksille iole eläköitymisen jälkeen nimenomaan ennaltaehkäisevänä toimintana vastaavia neuvolakäyntejä, kuin lapsilla.
* Tai kouluterveydenhuollossa.
* Tai työterveyshuollon toteutettavat märäaikaistarkastukset.
Se olisi säännöllista toimintaa, jonne tuolee kutsu määrä'vuosina suht tiuhaan niin, että saadaan kokonaiskuva vanhuksen tilanteesta. Jos kaikkin hyvin, ei aihetta enempään. Jos asiat mättää, suunniotellaan, miten jatkossa: lääkärikonsultaio lääkkeiden osalta, jumpparin vastaanotolla käynti, tarvitseeko ravitsemusneuvoja....miten apuvälieent, onko kunnossa?
Kerroin, miten näin voidaan tehdä kunnollista ennaltaehkäisevää työtä ikääntyvän väen keskuudessa. Se huolehtisi vanhusten elämän muutoksista ja niiden huomioimisesta, sillä huomattava osa vanhuksia elää yksin eikä juuri ulkopuoliset arvioi miten pärjää.
Puheenvuoroni sa merkittävät aplodit. Myös Salmiosalo myönsi, että periaatteessa tarvetta olisi.
Mutta se siitä.
Kun tilaisuus loppui, kokoontui taas mukava joukko juttelemaan ympärilleni kanssani, otti erilaista vaalimateriaalia, ja kuin tilauksesta tuli peruna/porkkana/sipuliauto palvelutalon ovelle, ja moni sai innoissaan myös mainion ekokassini, jossa painettuna tämän blogistin nimi ja vaalitunnus.
Moni totesi, että tostahan mä ton nimen muistankin!
Ei ollut huono iltapäivä.
SIIS VANHUSNEVOLAT VAATIMUSLISTALLE VANHUSTENHUOLTOON!!!
Ainakin itse pidän sitä tärkeänä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti