sailas, sailas, sailas...

- tuo jo lähes kirosanaksi muuttunut nimi...niin sen kokee moni muukin, en vain minä....mutta se nyt kumminkin löytyi tämän päivän kalenteriluukun takaa!

Raimo Sailaksen työryhmästä, Sailaksen esittämänä sitä ja tätä...ja viimeksi Sailaksen johtamasta kohtaantotyöryhmästä on nytkin puhe. Mikä kohtaanotytöryhmä ? No se, joka
suunnittelee eläkeläiset takaisin töihin. Ei kun juu. Niin suunnitellaan, kun työvoima loppuu. Mutta eipä anneta edes maahanmuuttajalle oikeutta työntekoon turvapaikkapäätöstä odottaessa,- työtä, jossa pärjäisi hyvin ammattimiehenä. Ei, vaan haetaan eläkeläinen takaisin sorvin viereen. Hänet, joka jo on työkyvyttömäksi todettu, tai muutoin jo hapsistaan harmaantunut.
Vai onko Sailaksella tässä ketunhäntä kainalossa: manipuloidaan ihmiset siihen, että kun tulevaisuuden sosiaaliturva ajetaan alas, niin viimeiseen hengenvetoon asti on pärjättävä siinä sorvien vieressä. Tai mopin varressa. Tai auton ratissa. Tai jossain muussa hommassa niin, että hanttimiehenä palkka laskee jopa loppuajan eläkettä. Mene ja tiedä.

Pahaenteistä vaan on. Liian usein sailaksen paperit ovat jollain aikavälillä toteutuneet, vaikka ne alkuun tuntuvat täysin mahdottomilta.
Näihin ajatuksiin tulee pakosta kun viimeiset 15 vuotta katselin työelämää ja ihmisten jaksamista työterveyshuollon ammattilaisena. Oli aivan liian paljon aivan loppuun ajettuja ihmisiä.



TYÖEÄLÄMÄSTÄ PUHUTTIIN,

kun eilen joku ryhmä jätti Sauli Niinistölle raporttinsa. Siinä korostuu vahvasti ja varmasti oikeinkin se, että ihmiset eivät voi töissään hyvin. Ongelmia on monenlaisia. Yhdeksi keinoksi esitetään esimieskoulutusta.
MUTTA, MUTTA...
kun vastikää sovittiin Tehyn sopimus, puhuttiin siinäkin työhyvinvoinnista. Mutta ei ensimmäisenä esimiesten kouluttamisesta, vaan että rahaa hyvinvointiin saa käyttää, jos muista toiminnoista - esim. työvoiman pakkaamisesta rahaa säästyy...
Siis ennestään pienellä joukolla ajetaan edelleen loppuun työntekijät. Voi siinä sitten hyvin.

TYÖELÄMÄN MUUTOKSET
ovat viimeisen 10 - 15 vuoden aikana olleet niin huikeita, että siinä täyspäisenä on vaikea säilyä. Haasteita, haasteita, organisatiomuutoksia, projekteja, tilapäistyöntekijöitä joita opastettava, hankkeita hankkeiden perään, uusia ohjeistuskis ennen kuin edellisten lukemisessa on päässyt kunnolla loppuun, tuotteistamista, myymistä, markkinointia....

Kaikkea tuota melkein alalla kuin alalla.
Kerranpa vaan katselin Vantaan lentokentältä Turkuun ajaneen bussikuskin työtä.
Matkustajan matkan rahastamista. Oli tietokonetta, oli laskuria, taulukkoa ja vaikka mitä, ennen kuin selvisi, mitä joltain pysäkiltä nousseen tuli maksaa jäädäkseen jossain pois.
Kyllä siinä kuski hikoili ja tuskaili,- ja oli kuitenkin autonkuljettajan ammatissa. Ja aikakataulua pukkaa päälle kaiken aikaa...

Kun terveydenhuollossa ihmetellään työntekijöiden häviämistä potilaiden ääreltä, kiittäkäämme tuota kirjaamiskäytäntöä ja tietokonekulttuuria. Sen sijaan, että hoitaja on saanut koulutuksen potilasta hoitamaan, tulee hänen olla monitaituri ties missä, myös tietopkoneohjlemien hallinnassa. Ei kirjata vain potilastietoja ja avata ohjelmia eri tarkoituksiin, vaan käytetään erilaisia tilauslistoja (lääkkeet, vaipat, ruoat, hoitotarvikkeet ym.), luetaan tiedonantoja, etsitään yhteystietoja. Kaikkea tehdään koneelta. Jossain on pitkälti luovuttu jo raportoinneista. Tiedot pitää potilaista ja edellisen vuoron tapahtumista ehtiä etsimään koneelta jossain välissä...ihmekkö sitten, että hoitaja istuu ja lukee koneella kun potilaskellot soi...pitää ensin päivittää itsellee tiedot uudesta potilaasta..

JAKSAMISTA KYSYTÄÄN,
että monessakaan ammatissa nykymenolla pärjää yli kuusikymppisenä. Työn vaativuus ja hektisyys kasvavat kaiken aikaa. Tilastoista sitten joissain ammateissa tutkitaan, oletko saanut suoritteita viikossa/kuukaudessa niin paljon, että olet 'palkkasi ansainnut'. Teethän työn urakalla kuukausipalkkaa vastaan !

Ei työelämässa nykymenolla tarvitse haaveilla 250 000 työkyvyttömyyseläkeläistä enää sorvin viereen. Kyllä siinä Sailas ampuu yli. Mutta käykö silti niin? Onhan nykyään tiukka seula, ennen kuin päsee työkyvyttömyyseläkkeelle. Toisaalta työeläkkeellä ollaan yleensä jo yli kuusikymmpisenä. Useilla silloin jo terveys pettänyt.

ONKO ESMIERKKINÄ RANSKA,
kun meilläkin eläkeikiä nostetaan vähä vähältä. Jossain puhutaan jo työeläkeiän rajaksi 68 vuoden ikää. Siinä sitten hoitaja rollaattorilla kuskaa potilasta vessaan - on klassikoksi tullut vitse sairaalatyössä.
Eivät ne eläkeuudistukset, joita viime aikoina on tehty, ole muuta kuin työvoiman hyödyntämisen maksimointia. Kun siihen liitetään vielä työnantajan tavoitteet joustavasta työajasta - tarvittaessa vaikka 12 tunnin pätkissä, ja hiljaisena aikana pakkolomaa mm. tietyillä teollisuuden aloilla, ei voi kuin ihmetellä suomalaista ihmistä.

Kaiken kokee, kaiken kestää, kaikkeen alistuu ?
Sellainen on suomalainen luterilaisen kasvatuksen saanut kiltti, herroja pelkäävä kansa.
Vain T e h y uskalsi ottaa kunnolla mittaa, hajurakoa siihen, että ylhäältä saneltuun ei alistuta vuosi vuodelta, ei olla tyytyväisiä.
Mutta niin monet heikennykset on viimeisten 10 vuoden aikana ajettu läpi, että olisi ollut jo muutaman yleislakon paikka.

MUTTA ODOTETAAN NYT,
kunhan työelämässä kepun t y ö r e f o r m i saa kunnolla tuulta siipiensä alle. Jokohan silloin? Mene ja tiedä.
Yhtä kaikki, nyt sanelee edelleen työnantaja. Selvä se, koska kapitalismissa eletään. Sehän tämän luokkayhteiskunnan - joka meillä on, sanoipa kuka mitä tahansa - oleellinen ilmentymä on. Tapa, jolla pääoma työläisiä, työvoimaa hallitsee ja hiostaa.

Vaihtoehtona voisi kysyä laulun sanoin "...pääomat vaiko kansat on veljet keskenään..."?Itsenäisyyspäivänä eli huomenna onkin siinä aihetta pohdittavaksi.

VAAN MIKÄ ON TULEVAISUUS...
se ei ratkea odottamalla. Juna meni ohitse, kun nukahti odottaeesa. Niin voi käydä, ellei seuraa aikaansa; voi juna mennä ohi.