Balilla

ON KOKOUSTETTU OIKEIN SUURELLA JOUKOLLA,
kun tämän telluksemme tulevaisuutta on sondeerattu. Balilla on käsitelty viikon päivät maailman ilmastonmuutoksen ja ympäristön tilaa.

Tulevana viikonloppuna saapuvat valtioiden ympäristöministerit kokouksen loppuistuntoon asiakirjoja vahvistamaan. Hyvää tarkoittaen, mutta samalla tuntuu, että suuri varas on taas köyhän kukkarolla. Pienet ja köyhät, alikehittyneet maat, joissa köyhyyttä ja nälänhätää riittä, ovat kovan edessä, kun puhutaan, ettei ympäristöä ja ilmastoa saa enää kuormittaa. Sen sijaan rikkaat maat ostavat itselleen päästöoikeuksia! Se on sellaista kaupankäyntiä, josta minä ymmärrän seurauksena vain eriarvoisuuden etelän ja pohjoisen välillä syvenevän.

Samaan aikaan kehittyneissä maissa elintasokilpa jatkuu. Kaiken aikaa pyritään tuotannon kasvattamiseen, kulutuksen ja tuotteiden lisäämiseen. Minkä kustannuksella? Karkaako hyvinvointi köyhien ihmisten ulottumattomiin samalla tapaa kuin meillä hyvätuloisten miesten palkat prosenttikorotuksin karkaavat pienipalkkaisten naisten tuloista?

MIKSI AINA ENEMMÄN?
Kun ilmastonmuutoksen korjaamiseksi kerrotaan miljoonien puiden istuttamisesta, on se tietysti hyvä asia.
Mutta miksi niitä istutetaan. Siksi, että mm. suomalaiset metsäyhtiöt ja öljyteollisuus (Neste) ovat kaatamassa sademetsiä ja palmumetsiä. Milloin Brasiliassa tai muualla eteläisessä Amerikassa tai kaukoidän saarivaltioissa.
Noille plantaaseille istutetaan nyt nopeasti kasvavaia lajikkeita, jotta uutta raaka-ainetta saadaan pian lisää - teollisten maiden hyödyksi.

Eipä niistä voitoista leikata todellisia korvauksia raaka-ainetta tuottavien maiden ihmisille, jotka kuitenkin menettävät asuinalueensa ja -seutunsa ja sen myötä elinkeinonsa - puhumattamakaan ilmaston ja ympäristön ongelmista.

AFRIKASSA
jatkavat ylikansalliset öljy-yhtiöt samaa rataa. Jopa niiden kaivaukset ja putkisto vuotavat paikkapaikoin niin, että mm. Nigerissä paikallisen väestön juomavesi on pilalla maanviljelyalueiden tuhoutumisesta puhumattakaan.
Alkuperäiskansojen taistelu oikeudestaan elää omalla maallaan ei tavoita Shellin Olliloita. Pääsasia Ollilalle on, että bisnes pyörii.

PAHINTA ILMAKEHÄN SAASTUTTAMISTA
jota tarkoituksellisesti tuotetaan, on se, mitä tapahtui, kun USA pommitti Irakissa pahimmillaan ölytuotannon yksiköitä ja putkistoa. Vuorokausia ja viikkoja kestäneet palot vuosien ajan ovat saastuttaneet varmasti ilmakehää paljon enemmän kuin muutaman suuren kaupungin liikennepäästöt - olematta tässä mikään asiantuntija.

Niin Kuweitin sodan kuin koko Irakin sotavuosien ajan on nähty, miten koko taivas ja ilmakehä ovat laajasti olleet mustana, paksun savun ja kaikenlaisen palamisjätteen peitossa. Ei näkynyt taivasta, kun näitä kuvia sota-alueilta näytettiin.

KENEN LEIPÄÄ SYÖT, SEN LAULUJA LAULAT
Ympäristöstä ja ilmastonmuutoksesta on kannettava suurta huolta.
Mutta kun uutiset kertovat, että USA:ssa lähestyvien presidentinvaalien vuoksi - demokraattien voiton pelossa - ovat suuret tuotantolaitokset olleet vaatimassa lisäoikeuksia päästörajoihin, pitäisi hälytyskellojen soida.
Tämän ne tekevät kiireellä vielä niin kauan kuin Bushin hallinto on vallassa - se näiden yritysten voittojen takuumies. Täytyykin muistaa, että kenen leipää syöt, sen lauluja laulat!

Nytkään USA ei ole ratifioinut Kioton sopimusta. Kaiken 'vallattomuuden' lisäksi sen suurteollisuus vaatii siis itselleen lisää saastuttamisoikeuksia!
Aivan kuin itsestään selvyyksinä. Kerätäkseen yhä lisää voittoja! Puhtaampi tuotantotapa kun vaatii investointeja, ja se taas on pois voittojen jakamisesta!

Sellainen on tämän maailmanpoliisin rooli. Oma piha siivoamatta, mutta toisten pihoilla tekee vaikka mitä! Tarkastaa, määrää, tuhoaa...ihan vain oman käden oikeudella!

Tämän päivän joulukalenterin luukusta toivoisi näkevä taivaan sinen, auringon kirkaana; pohjoisella pallonpuoliskolla lunta niin kuin tähän aikaan vuodesta kuuluisi, ja eteläisella pallonpuoliskolla niin tarpeellista sadetta. Mutta niin ei nyt luukusta näy.
Täällä sataa päivästä toiseen vettä, ja siellä missä pitäisi tulla vettä, on jatkunut jopa vuosien kuivuus.

AUTTAISIKOHAN JO BALIN KOKOUS
tässä järjettömässä tilanteessa, jossa ihmisen sormenjälki mitä ilmeisemmin on vaikuttanut ja vaikuttaa edelleen.

Joko tekemällä tai sitten päättämällä jättää jotain tekemättä. Tyytymällä vähempään! Mutta se onkin jo vaikeaa monelle!