jossain vuoroani odotellessa vanha Seura- lehti. Sen sivulla oli pikkujuttu, jonka ajatus oli varsin suuri. Se oli tuttua asiaa, mutta yhteen koottuna taas häkellyttävää.
Se meni jotenkin näin:
Vaurautta, väkivaltaa ja pahoinvointia...
Jutussa todettiin, miten
* Suomessa on itsemurhien määrä maailman huippuluokkaa yhdessä Japanin kanssa,
* miten maassamme erityisesti nuorten osalta on itsemurhien määrä aivan huippukorkea,
* miten Suomessa on helppoa aseen hankinta,
* miten maassamme on toiseksi eniten aseita väkilukuun nähden, heti USA:n jälkeen;
* miten maassamme on tuomittuna vankeutueen suhteessa väkilukuun aivan maailman kärkimääriä
- Ja tuohon voinee vielä lisätä, miten esim. masennus on toiseksi yleisin syy työkysyttömyyteen, ja miten suuri osa nuoria syö jo masennuslääkkeitä!
JA kaikki tämä maassa,
* jossa kerta toisensa jälkeen PISA-tutkimukset kertovat jotain aivan muuta,
* jossa kansalaistemme rehellisyydestä kerrotaan jotain aivan muuta ainakin korruptiolla mitattuna (!? josko siihen nyt on luottamista, onhan korrupitota ja korruptiota...)
* jossa hyvinvointia sanotaan yhdeksi maailman 'huipuimmista'...
* joka kulttuurin alalla tuottaa vuosi vuodelta maailmaan huippuartisteja viihdemusiikista ja nuorisomusiikista huippuluokan nuoriin klassisen musiikin kapellimestareihin...joista osa maailmalla mainetta niittämässä vuosienkin mittaisilla kiertueilla tai alansa huipputaloissa kiinnityksin maailmalla...
**********************
Mutta se paradoksi?
- tuloerojen kasvava syveneminen ?
- mieletön tehokkuuden vaatiminen kuten Japanissakin konsanaan ?
- jatkuva yksilökeskeisen kilpailun korostaminen takavuosien kollektiivisen toiminnan sijaan?
- 'jokainen on oman onnensa seppä' - mentaliteetti, jossa vauhdista pois pudonneet ja syrjäytyneet todetaan itse syyllisiksi omaan tilanteeseensa ?
- edelleen 'naisten ja miesten ammatit' ?
- nuorten pitkään jatkuva heikko työllisyys, pääosin pätkätöillä työllistyminen ?
- nuorten työllistäminen palkalla, joka ei elätä, vaan on ns. harjoittelijapalkka monilla aloilla ?
ENTÄ
- ne liian suuret päiväkotiryhmät,
- liian suuret koululuokat, opetusryhmät,
- koulumatkoihin kuluvat hukkatunnit koulujen sulkemisten ja yhdistämisten vuoksi,
- kouluterveydenhuollon vähennetyt resurssit
- muut oppilaanhuoltoverkoston purkamiset
************************
KUN PUHUTAAN TULEVAISUUDESTA,
on työ sen hyväksi aloitettava tämän päivän lapsista, nuorista, lapsiperheistä ja heidän elämästään.
SIIS TÄNÄÄN ALOITETTAVA!
Ei auta parlamenttipuheet, ei välikysymykset, ei hallitusohjelmat eikä selvitystyöryhmät!
Niitä on ollut vuodesta toiseen. Tosiasiat tiedetään ja jopa yleisesti tunnustetaan.
Hallituksesta toiseen. Valtuustokaudesta toiseen.
Miksei kansalaisia eikä kuntalaisia, ei nuoria kuulla!
*************************
ON TÄRKEÄÄ,
että puhutaan tutkitaan, selvitetään, mutta se ei yksin riitä.
Sen kaiken pitää muuttua eläväksi elämäksi, toiminnaksi.
Pienempien päiväkotiryhmien ja opetusryhmien puolesta, enemmän taideaineita ja liikuntaa jotta tunteet ja energia voivat koulussa normaalisti purkautua, säilytetään pieniä kouluja - siihen maallamme on varaa.
Ei kaikessa pidä laskea pelkkää kustannustehokkuutta ja tuloksia per sijoitettu sentti!
Maksamme veroja, joilla haluamme lapsillemme ja lapsenlapsille turvallisemman ja valoisamma tulevaisuuden. Ei niitä tilastojen kielteisiä huippulukja, joita jutun alussa oli roppakaupalla.
SIKSI MAALISKUUSSA OSUTAAN NAULAN KANTAAN!
Turussa järjestetään paikallinen sosiaalifoorumi juuri näistä asioista; mielenkiintoinen foorumi, josta aiomme viedä asiaa myös eteenpäin. Keväällä hallitukset ja lautakunna tekevät taas budjettia seuraavalle kaudelle.
PROF. MATTI RIMPELÄ ja moni muu asiantuntija niin käytännöstä kuin tutkijan näkökulmasta osallistuu keskusteluun, josta ponnistamme alueellamme eteenpäin.
MAALISKUUN TULEVAA SOSIAALIFOORUMIA KANNATTAA ODOTELLA;
sieltä saa varmasti potkua asioiden eteenpäin viemiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti