on päivä kulunut monenlaisen puuhan merkeissä. Oli ilo tavata monenlaisia ihmisiä joulumyyjäisissä, jotka järjestimme vielä toistamiseen 'yleisön pyynnöstä'. Aluksi pelotti, ehtiikö ihmiset enää viime kiireiltään myyjäisiin. Meillä oli kuitenkin vastaleivottua vehnästä, oli sämpylöitä ja torttuja juuri uunista otettuina, eilen paistetut perunaalaatikot, pakkasessa kaikki muuta laatikot, ruokaleivät ja kakut...ja paljon muuta mehuista rosolliin ja pikkelsiin.
Mutta moni olikin ratkaissut kaupan pitkät kassajonot ja markkinahumun pistäytymällä meille ja haki myyjäisistä kaikki loorat ja leivät. Tyytyväisyys oli molemminpuolista. Kun tänään panivat jääkaappiin sulamaan, on aattona hyvää uuniin kuumennettavaksi. Näin oli tyytyväisyys tiskin molemmilla puolin plus kaikilla niillä, jotka söivät maukkaan keiton ja päälle vispipuurot, ennen kuin lähtivät jatkamaan matkaa.
Kiitokset heille kaikille
- ja talkoolaisille myös,
kaikkiaan taas yli kymmenen naista ja miestä yhteensä. Onnea tästäkin päivästä kaikille!
' MAMMA, TÄHDET TUIKKII...'
JOULUA ODOTTAA kovasti jo pikkuinen Johannes, joka on nyt tuolla huoneen perällä vuoteemme vieressä lasten sängyssä varsin sikeissä yöunissaan.
- Oli Onnikin iltakylässä, muttei malttanut jäädä yöksi.
Isä oli luvannut, että illalla saa valvoa vähän pidempään; pääsee ulos viime joulun lahjalla kaukoputkella taas katsomaan tähtiä.
Nyt kun taivas on ollut varsin kirkas ja on ihan täyden kuun aikakin.
Hyvä aika olla isien ja poikien yhdessä, toivottavasti muuallakin! Tämä on sitä yhteistä!
Tähdistä kun puhuttiin, sanoi Johannes: 'mamma, ne tähdet tuikkii'.
'Niin tekee' , ja kysyin, 'mitkäs vielä tuikkii', johon Johannes ykskantaan ' no Pohjantähti tietysti'.
Niin että nyt tiedän senkin.
Itse kyllä ajattelin ja kerroinkin, että joskus ne lasten silmät tuikkii niin kirkkaina, johon vielä Johannes: " no joo."
Että se niistä tuikkivista ilmiöistä.
Enpä tiedä oliko taustalla päiväkodin joululaulut ja -juhlat vai se, että pojat molemmat kovasti ovat kiinnostuneita avaruudesta ja tähdistä.
KYLLÄ OVELASTI AJOITTAVAT
valtakunnan valtaeliitin edustajat monia tärkeitä asioita esille ja julkisuuteen.
Nyt joulun alla ajatellen, etteivät ihmiset joulukiireiltään kiinnitä huomiota.
Toinen tyypillinen ajankohta on niin usein ollut keskellä sitä lomakautta kesällä, jolloin sanotaan koko Suomen olevan kiinni. Lehtiä moni lukee vähemmän, uutisia seurataan vähemmän matkan päällä ollessa jne.
Joten saavat oikein vapaaasti ilkamoida. Niin Natoista, rahoista kuin laitospaikkojen alasajosta ja lopettamisesta...ja mistä tahansa...kuten nytkin!
Tärkeistä asioista!
Samaa rataa ajoittivat muiden irtisanomisten kanssa Nokian Salon tehtaita koskevan uutisen. Itse sen kuulin vasta livenä muutaman päivän kuluttua halikkolaiselta, jonka naapuri on Nokialla töissä.
Muutama päivä sitten on ilmoitettu ykskantaan, että kymmenen linjaa suljetaan. Kaksi jää!
Uutisissa oli mainostettu, ettei ketään irtisanota.
Mutta tähänhän ne pätkätyösuhteet onkin tarkoitettu.
Ei tarvitse irtisanoa, työ vaan loppuu kun aika on loppu. Sen pituinen se.
Ja tuotanto siirtyy sinne missä voitot kasvaa paremmin!
- Taisin muuten tätä samaa asiaa märehtiä jo eilenkin, mutta kuvaapa ainakin sitä, että edelleen on asia niin pinnalla sisimmässäni, että se on taas tässä, tärkeänä asiana.
Ajattelen mistä nekin kymmenet naiset repivät uutta työtä itselleen!
Eivät kaikki voi kouluttautua hoitoalallekaan - puhumattakaan, että perustaisi siihen vielä oman yrityksen tarjoamaan palveluja! Sitähän nyt suositaan!
- Ja mikä ajoitus työn loppumisesta !!!
- Joululahjaksi työntekijöille, unohdettavaksi suurelle yleisölle joulukiireessä!
Eihän tämä mitään uutta ole, mutta että se saa aina vaan jatkua, jatkua!
EI KAI SINULLA NYT OLE TÄTÄ TILANNETTA,
TÄLLAISTA JOULULAHJAA ?
Lapset ovat onneksi useimmiten vielä kaukana noista asioista! Ellei ole kyseessä oman äidin tai isän työ. Kyllä se sitten jo alkaakin tuntua. Ne 120 000 lasta köyhyydessä - se joukko on taas viime viikkoina varmaan kasvanut kaikkien lomautusten ja irtisanomisten myötä!
*********************
- Mutta huomenna saa Johannes olla koristamassa kuusta ja rakentamassa pientä tonttumaata. Se nousee lasten isänsä aikanaan pikkupoikana - jo edesmenneen Kalllionpään Kallen, entisen suutarin avulla - kerhossa rakentama hirsimökki ympäristöineen.
- Semmonen puoli metriä pitkä, omenapuun ohuista, tasapaksuista oksista kauniisti rakennetu. Kiviä liimattu alustalle ja pieni kantokin. Siihen tulee aina jouluna tonttuja ympäriinsä ja lunta katolle, ja pääsiäisen aikaan pieniä tipuja.
Niitä ovat pikkuiset jaksaneet katsella toisenkin kerran.
Että terveiset Kallelle pilven reunalle, tällä on mökki edelleen arvossaan ja tallella, ja säilyy!
POIS, KIERRÄTYKSEEN, SÄILYTETÄÄN....
Elämässä on pois heitettävää, on kierrätettävää, mutta myös sellaista, jonka haluaa säilyttää. Tämä mökkimiljöö kuuluu niihin ja säilyy varmaan seuraavalle sukupolvelle - tähtitaivaan tutkimusretkistä huolimatta - tai niiden vuoksi!
Näin aukesi kalenteriluukusta tähtiä ja töiden loppumista, hyvää ja huonoa.
Sunnuntain luukkua huomenna odotellen lopetan tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti