...kommentoi upeasti toimittajan kysymystä linnan vastaanotolla. Hän pahoitteli , että maamme itsenäisyyttä tarkastellaan liian usein yksipuolisesti vain 65 vuoden perspektiivillä. Sotaisin tunnelmin korostetaan sitä identiteettiä, jossa meillä olisi paljon laajemmin varaa katsoa ja tarkastella noita vuosia. Se oli pistämätön kommentti linnan juhlassa, kiitos P.vB!
***************
Turussa Pääskyvuoren koulussa on syksyn kuluessa satsattu melkoinen määrä aikaa ja vaivaa - niin oppitunteja kuin vapaatakin aikaa - itsenäisyyden juhlavuodelle. Nähtyäni paikallisuutisissa tv-ssä ja lukiessani laajasta raportista paikallislehdestä asiasta en voinut ymmärtää sitä tapaa, miten lapsien kanssa käsitellään maamme 90-vuotista historiaa. Koulupojat marssivat aidoissa sotilaspoikapuvuissa; lehtikuvan teksti kertoo, miten sotilaat tässä hiljentyvät rukoukseen ennen lähtöään tositoimiin vihollista vastaan. Miten olisi Peter von Bagh arvioinut tämän koulun 'kulttuuriteon'?
LASTEN JA NUORTEN MAAILMA
Vasta on maassa koettu rankasti Jokelan tapahtumat. Siinä yhteydessä on myös noussut vahvasti esille tämän päivän vakivalta, raakuus, kaikki se mikä kasvatta osaltaan nuorten pahoinvointia. Lapset kasvavat väkivaltaviihteen keskellä. Eikä vain viihteen, vaan tosiasiallisen väkivaltaisen kulttuurin keskellä.
MAAHANMUUTTAJALAPSIA
on Pääskyvuoren koulun ruinsaasti. Monet maahanmuuttajaperheiden lapsista elävät vielä todellisemmissa tunnelmissa, sillä ainakin vanhemmat edelleen elävät kokemansa sodan, kidutusten, pakolaisleirien, ja pakomatkojen hetket jatkuvina painajaisina ja mielenterveyden ongelmina. Kaikki se heijastuu myös näiden perheiden lapsiin, jotka nyt siis törmäävät koulussaan sotaohjelman harjoituksiin ja sotilaslauluihin.
Lähellä asuu myös ahfikkalaisnuori, jolla on oma lapsisotilaan rankka kokemus.
Onko todellakaan pedagogisesti viisasta, että lapset esittävät sotaa? - Edes Tuntemattoman sotilaan versiona - siksi vakavasta asiasta lasten maailmassa on kysymys.
KOULUN ROOLI?
Uskon, että koululaitoksen fiksut opettajat olisivat löytäneet 90 vuoden ajalta toisenlaista identiteetin kuin sodan, jos asiaan olisi paneuduttu. Sota ei edes ole lasten juttu. Siinä olen tasan samaa mieltä sen kanssa, mitä professori von Bagh sanoi koko itsenäsyyden tarkastelutavan typistymisestä.
Kyllä lasten kanssa olisi pitänyt rakentaa täysin toisenlainen teema kuin esittää Tuntematonta sotilasta marssittamalla pikkupoikia sotilasvaatteissa ja tuomalla tarjolle sotilaskotisisarten jakamaa papusoppaa.
MITEN TOTEUTUU KASVATUS RAUHAAN ?
Mielestäni takavuosien teema ja tunnus rauhankasvatuksesta on tänään enemmän kuin ajankohtaista. Varsinkin kaiken Nato-uhon keskellä, jonka kuitenkin valtaosa kansalaisista edelleen torjuu. Ei ole humaania kasvatusta, kun samalla tiedetään, että tämän päivän koulupojat lähtevät muutaman vuoden kuluttua joihinkin rauhaanpakottamistehtäviin, joita Nato johtaa. Askel askeleelta kuljemme siihen suuntaan, ellei asiaa vahvasti nosteta esille ja torjuta. Vai sitä vartenko sotapojan aidot vaatteet ja roolit olivat mm. Pääskyvuoren koulussa maamme 90-vuotisen historian tärkeä asia? Kasvavatetaanko lapsia pitämään kunniallisena ja luonnollisena asiana sotia ja sotimista - aivan kuin takavuosien laulussa laulettiin...teit isäin astumaan.
******************
Tuntemattoman sotilaan käsittely olisi voinut tapahtua normaalina opetuksena, täysin toisin. Sen sijaan 90 - vuotisjuhlaan olisi voitu koulun upein tanssi- ja muin ryhmin esittää täysin toisenlainen, humaani kavalkaadi maamme identitettiin ja historian vuosikymmeniin.
******************
Kaiken kaikkiaan ollaan tällä menolla jo pian osa liittovaltio-EU:ta, ei enää erillisten valitoiden liittoa. Näin, mikäli uusi perussopimus aikanaan EU-maissa vahvistetaan. Siksi onkin bluffia puhua itsenäisyysjuhlista ja itsenäisyydestä, - edes enää, puhumattakaan tulevaisuudessa, kun EU:n lait menevät ohi ja yli niiden viimeistenkin mahdollisuuksien, joilla maamme toistaiseksi voisi jotain sanoa ja myös yli omien lakiemme.
Sen jälkeen on mm. yhteiset asevoimat, yhteinen puolustusbudjetti jne...Silloin ei enää maamme eduskunta pohdi mihin suomipojat pannaan pakottamaan rauhaa. Kyllä ne päätökset tehdään muissa päämajoissa. Sitä ei eduskunnassa nyt viimeksi käydyssä keskustelussa lainkaan noteerattu, kun se käsitteli mm. joukkojen lähettämistä Afrikaan tai edelleen Afganistaniin.
******************
Nyt - tällaisessa tilanteessa jos koska - on uskallettava nostaa esiin kasvatuspolitiikassa rauhankasvatuksen osa. Mutta siihen tarvitaan mm. eduskunnassa rohkeita ihmisiä, jotka uskaltavat astua poikkiteloin tämän päivän oikeistolaiselle, monin osin varsin hurmosmilitaristiselle aatemaailmalle. Tällaisia välikysymyksiä, eduskunta-aloitteita tai torstai-iltapäivän kyselytunteja joudumme vielä odottamaan?
******************
Näin aukesi joulukalenterini itsenäisyyspäivän luukku. Olisi toivonut pienempää uhoa tämän päivän vietolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti