Siinä voisi olla vaikka uusi voimasana. Siltä nyt näyttää. Presidenttikilvan häviäjä Esko Aho pääsi hallinnoimaan ja johtamaan Suomen itsenäisyyden juhlavuoden rahastoa. - Olipa nyt miltä juhlavuodelta tahansa, ehkä parin vuosikymmenen takaa, on kyse ymmärtääkseni kuitenkin julkisista varoista. Tämä rahasto on nyt Ahon muutaman johtamiskauden kuluessa jo jaettu yksityisten markkinamiesten hallinnoimaksi. Entisille rahaston johtajille. Siis kavereille. Niin toimii hyvä veli verkosto! Ja kahden prosentin palkkiolla - tuli sitten voittoa tai tappiota! Tällaista takuupalkkaa vaikka lopputuloksesta ei tietoa! Hyvin pyyhkii!
Rahaston määrähän on sitä luokkaa, että prosentin kymmenyksen palkkiollakin meikäläinen olisi innoissaan!
ULKOISTAMISTA JA YKSITYISTÄMISTÄ VAIKKA MISSÄ
Kaikkialla on kova yksityistämisen vauhti. Samaan syssyyn on menossa näillä näkyminen julkisen toiminnan osa-alueet yksi toisensa perään. Myös kiinteistöjään myyvät varsinkin suuret kaupungit kilpaa - varsinkin arvokkaita sellaisia. Turku on myymässä mahtavan mm. graniittilinnansa - takavuosien keskeisimmän virastotalonsa - hankittuaan ensin IF:n toimitalon itselleen muutaman korttelin päästä. - Ja kunnostettuaan sitä suurella rahalla. Arvokiinteistöjä jokirannasta oli jo kerran menossa grynderille jopa ilman tarjouskilpailua. Kaikki myydään ja yksityistetään kuin lasten leikkinä. Hyvä veli-verkosto pyörii!
MUMMOT JA LAPSETKIN JO KILPAILUTETTU
Ei ole mikään uusi asia, että mummot ja lapset kilpailutetaan 2000-luvun Suomessa samalla tavalla kuin aikanaan huutolaiset 1800-luvulla ja vielä 1900-luvun alkupuolellakin. Sinne on palattu. Kunta pyytää nyt tarjouksia, siis kilpailuttaa. Kuka lupaisi ottaa halvimmalla sijoituslapsia tai vanhuksia hoitolaitoksiin - siinä asian ydin. Takuuta ei sitten lopusta olekaan. Kun tällaisessa kilpailutuksessa päästään vauhtiin, taitaa seuraavana vaiheena olla, kuten sata vuotta sitten, joka syksyiset markkinat, jossa kilpailutetaan taas uudestaan vuodeksi kerrallaan.
HYVINVOINTIVALTION SOSIAALIPOLITIIKKAA?
Tämä on sitä hyvinvointivaltion sosiaalipoltiikkaa, jota entisestään ollaan romuttamassa. Yksi uusia keinoja tällä alalla aihe, jota kritisoin pari päivää sitten kirjoituksenillani 'sailas, sailas, sailas'. Miehellä on tarkoituksena saada eläkeläiset uudelleen töihin. Ja ihan vapaaehtoisestikin vielä! On tietysti halpa ratkaisu paitsi valtiolle, myös eläkelaitoksille, kun ihminen kaatuu yli seitsenkymppisenä suoraan sorvin vierestä hautaan. Ei kulu eläkerahat! Säästöä kaikki tyynni! Näin ei jatkossa tarvitse enää edes vanhustenhoitoa kilpailuttaa, tarve loppuu, kun ikäihmiset tekevät työtä viimeiseen hengenvetoon saakka. Kuollaan sitten vaikka tapaturmissa työssä tai liikenteessä! Riskit kun iän myötä kasvavat.
Mutta sailaksille tämä on hyvää politiikkaa. Ulkoistetaan vaikka viimeiset koirankarvatkin sen jälkeen kun kaikki valtion omaisuus - ja kuntien samoin - on yksityistetty. Sen nykyiset kauppamiehet osaavat. Kun ei muuta enää ole, ja mummot ja lapsetkin ulkoistettu, on uusliberalismi päässyt täydessä vauhdissa hääriumään kuin entiset rahankuljetusauton ryöstäjät. Nimittäin kyllä nämäkin rosvot vielä joutuvat kiikkiin, se aika tulee. Mutta nyt rahat on koottu kasaan ja hihat käärien lapioitu parempiin laareihin. Veroparatiiseihin, siis niihin vielä parempiin kuin meidän maassamme miljonääreillä nykyään on.
USKOTKO JOULUPUKKIIN?
Jos uskot, on oltava kiltti ja hiljaa. Nyt on sellainen vuodenaika, että tonttuja liikkuu kaikkialla. Siksi on oltava varuillaan. Eikä sitä passaa pukin kirjeeseen kaikkia toivomuksia kirjoittaa, ties vaikka pahastuisi pitkistä listoista. Kun ei ole Liisan lista, ei Tiitisen lista eikä muukaan tärkeä lista.
Parempi lyöttäytyä niiden joukkoon, jotka ovat jo alistuneet uskoen, että meillä menee todella hyvin. Meillä lapset oppii koulussa, meillä on yksi maailman parhaita terveydenhuollon järjestelmiä, meillä ei ole korruptiota, meillä on rauhallinen ja kaunis maa ja sen ihmiset. Meillä on turha myös väittää, että hinnat olisivat nousseet euroon siirtymisen jälkeen. Kaikki tuo on vain silkkaa panettelua, jota pukkikaan ei hyväksy. Väitteethän eivät ole totta. Sen nyt ymmärtää lapsikin, että joulupukkiin kannattaa uskoa!
Kannattaa olla siis kiltti, että joulupukki muistaa. Tai ainakin ne tosi tontut! Uskotko sinä niihin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti