Parin viikon verran on ollut hiljaiseloa tällä sivulla, mutta jatkoa on taas näköpiirissä.
Viimeiset kymmenen päivää meni sukuloimisessa Saksanmaalla, kiireitä ohjelmia päivästä toiseen....sukulaisia monessa polvessa.
Paitsi hellettä lähellä kolmeakymmentä astetta, kyläilyjä, heinätöitä, vierailuja päiväkodissa ja Munchbergin sairaalassa...lasten kanssa maauimalaretkiä ja jalkapallon peluuta....kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Huomioita maitosodasta vaatimukseen uudesta muurista
Roland äänesti aikanaan Saksojen yhdistymistä vastaan, ja on siksi edelleen muita oikeutetumpi mielestäni arvostelemaan yhdistymisen jälkeisiä muutoksia ja huononnuksia.
Hän tuntee tarkoin myös sen, miten tänään elää entisen DDR:n maaseudun ihminen. Maitosota on menossa parhaimmillaan, eikä koske vain itäisen osan tuotantoa, mutta erityisesti siellä.
Jokaisen maitokilon tuottaminen aiheuttaa tappiota reilut kymmenen senttiä. Siitä sota, jossa toisella puolella tuottajat, toisella puolella maidonjalostusteollisuus, kauppiaat, hallitus ja koko EU:n oma maatalouspolitiikka.
Heidi puolestaan tiesi kertoa, miten Bochumissa oleva tytär ansaitsee käteen palkkaa reilut 1000 euroa kuussa. Kyse on lääkärin pätevyydellä hoidettavasta dementialaitoksen johtajan paikasta ja palkasta. Että se siitä suomalaisen lääkärin alipalkkauksesta. Ruoan hinta nousee kiihtyvällä vauhdilla, asuminen samoin.
Tilanne johtaa jo siihen, että kolmen lapsen lääkäriperheessä sinnitellään aidosti - ei leikitä rahalla.
Heidi tuntee monien muiden tavoin sen, miten nykyään yhä kiivaammin ja julkisemmin ihmiset puhuvat muutosten seurauksista DDR:n lakkauttamisen jälkeen nostamalla esille tunnuksen, että pitäisi kyllä muuri rakentaa uudelleen.
' Kyllä sittenkin moni asia oli meillä toisin. Lännessä ei tunneta samanlaista päivähoitoa, joka edelleen kuin ihmeen kaupalla vielä kutakuinkin toimii entisen DDR:n puolella monissa kunnissa. Toki poikkeuksiakin on, mutta oma vierailuni Ötterrsdorfin viehättävässä päiväkodissa antavat vielä lapselle turvallisen kasvuympäristön. Sukulaislapsella lännessä on toisin.
Werneriä huolestutti, miten lääkärille ei tahdo saada enää aikaa millään. Jos olet tänään sairaana, annetaan aika jonnekin kahden viikon päähän! Tai sinut lähetetään sairaalaan yli 60 km päähän kun lähempänä ei ole apua saatavissa. Kuulosti niin tutulta!
Kuntaliitoksia edelleen Saksassakin
Parhaillaan valmistauduttiin tulevana viikonloppuna Plauenin kaupungin alueella kolmansiin kuntaliitosvaaleihin ja pormestarin valintaan uuden vallan aikana.
Uusi Saksa aiheutti idän kunnissa suurta köyhyyttä lakkauttamalla teollisuutta, maataloutta ja muita elinkeinonhaaroja. Samalla kunnat köyhtyivät eikä uusi valtio tukenut kuntia kuten oli luonnollista DDR:ssä.
Sen johdosta ovat sadat pienet kylät joutuneet luopumaan itsenäisyydestään ja ovat nyt yhä suurempien hallinnollisten alueiden osia. Samalla juuri palvelut ovat etääntyneet.
Kyse on yhdestä ja samasta Paras-hankkeesta, jota EU:n vaatimuksesta, kuten sanotaan meille, ollaan jamassa väellä ja voimalla läpi. Kunnallinen itsehallinto romuttuu rajusti.
Elämä tuntuu olevan halvempaa kuin Suomessa
Arjen tärkeät asiat kuten tavallinen ruoka näyttää Saksassa edelleen meitä halvempaa.
Konkreettisesti esim. leipärasvoista terveysvaikutteinen, meilläkin kalliina tunnettu Pro-Active oli toista euroa halvempaa, Becelin hinta oli vain alun toista euroa kun meillä moninkertainen.
Maitojen ja maitotuotteiden hinta oli suunnilleen samaa luokkaa kuin meillä nyt uudet hinnat.
Vaatteiden ja kenkien hintataso tuntuu keskimäärin edullisemmalta kuin kotosuomessa.
Mutta samalla kallistuu niin polttoaineen kuin monen muun tärkeän, arkeen vaikuttavan tuotteen ja palvelun hinta.
Ei ole ihme nykyisessä kilpajuoksussa, että yhä useampi ihminen entisen DDR:n alueella kaipaa oikeasti menneitä aikoja. - Huolimatta kaikista Stasi-puheista, joilla lännessä edelleen mässäillään irrallisena ilmiönä omasta historiallisesta kontekstistaan.
Mutta tässä vaiheessa ei muuria nouse. Nyt sitä ei voi kukaan rakentaa, sen aika meni, vaikka kaipaus jäi monille. Eikä se ole pelkkää nostalgiaa, jota etsitään, vaan myös tosiasioita, joita nyt osataan arvostaa.
Nyt sen sijaan tarvitaan laajempia globaaleja murroksia, jotta ihmisten elämä saisi toisenlaiset mahdollisuudet.
Niin kauan kuin pääomat ja ylikansalliset yhtiöt aseteollisuuden vasalleina hallitsevat ihmiskuntaa, jatkuu nälänhätä ja eriarvoisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti