...jonka johdosta tuli pari sikermää poimintoja tälle sivullekin. Hyvä niin.
Nyt onkin vallan mukava tulla taas tähän kummasti avartuneen, jopa pölyistä vapaan pöydän ääreen.
Lopputulos on kumminkin, että ainakin samanverran tulee vielä karsittavaa.
Merkillistä, että kun tallettaa jonkun artikkelin, leikkaa sen lehdestä, tulostaa koneelta tms. tuntuu siltä, että tätä nyt varmaan tarvitsen. Kun myöhemmin käy läpi näitä innon puuskassa tai tiedonjanon vimmassa koottuja mappeja, muovitaskuja, erilaisia kansioita ja vihkoja....yllättyy. Suuntaan tai toiseen!
Joukossa on tavaraa, joka on todella edelleenkin tallentamisen arvoista. Asioita, mielipiteitä, dokumentteja jostain sellaisesta, jolla on merkitystä vähän laajemminkin - tai juuri niin erityistä, vaikka pientäkin, että kannatta edelleen säilyttää. Ylipäätään edelleen talteen jäävää tavaraa.
Mutta sitten on materiaalia, joka on jo aikansa elänyttä tietoa, vanhentuneita, tiedostoistakin löytyviä...ihan vaan yksinkertaisesti sellaista, jonka voi jo suhteellisen huoletta heittää pois.
Mutta minkäs rapu luonteelleen voi.
Kerää, kokoaa, tallettaa, järjestää, luokittelee...tai sitten ei, tyytyy toisinaan vain panemaan pinoon toisten päälle. Mutta eilinen matka menneeseen tietoon oli kuin ilmainen aikamatka jonnekin: mihin ikinä halusitkin löytöjen myötä matkustaa. Itse asiassa varsin ekologista ja ekonomista turismia siltä osin, ettei enää aiheuta lisää ympäristöongelmia eikä tässä vaiheessa maksa kuin tekemisen vaivan. Sen matkan aikana.
Epäekologista on toki ollut tulosteiden kokoaminen, mutta puolustukseksi on tunnustettava, että on niistä ollut kyllä aina välillä apuakin. Nyt epäekologiaa edustaa tietysti hävitettävä laatikollinen paperia, mutta ei sen pahempaa.
Ekologiaa ja ekonomiaa tuossa aikamatkassa oli varsinkin se, että samalla kun ajatukset kulkivat muutamien vuosien takaisissa asioissa, sai niistä langanpäähän kiinni ja pääsi vaikka minne asti! Olipa samalla aivonystyröiden hierontaa ja innovatiivisia oivalluksiakin välillä - tai ainakin assosiaatioita, jotka tuottivat mielihyvää tai -pahaa.
Mutta totuuden nimissä on tunnustettava, että aikamatkaltani palasin - ja myös tämän koneen suljin iltauutisten (Ykkösen) alkuun mennessä. Olin päättänyt katsoa vielä viimeisen ottelun jalkapalloa.
Tämän illan jälkeen alkaa tässäkin osoitteessa taas paluu arkisempaan rytmiin. On ollut niin luonteva tapa kirjoitella kun kuuntelee toisella korvalla selostusta tuossa toisenkin istuessa ja pelatessa jalkapalloa viimeiset kolme viikkoa.
Tällä viikolla mennään nukkumaan ajoissa, sillä ensi viikko on täynnä riemua. Päiväkoti on heinäkuun kiinni ja vanhemmat vielä pari viikkoa töissä. Tämän viikon pikkuisemme ovat päivisin Raisiossa toisilla isovanhemmilla.
Ensi viikolla tulee aamuisin ennen kahdeksaa kolme veijaria, Onni, Johannes ja Sanni huolehtimaan mammasta ja oopasta.
Kyllä meidän silloin kelpaa. Saapa nähdä, mitä kaikkea koemmekaan lasten hellässä huolenpidossa!
Mutta ihan oikeasti: sydän tulvillaan odotan noita päiviä - ja Onnin iltaisia uimakouluja, on jo kolmas kesä, ja taitoa karttuu. Tänä kesänä aloitti Johannes viime viikolla.
Ovat henkivakuutuksia nuo uimisen taidot.
Mutta ensi viikkoa odotellessa palataan taas monenlaisiin asioihin - kesästä ja muutamien kesälomista huolimatta.
Turkulistojen teemoilla ja toimesta nimittäin tapahtuu kaiken aikaa.
- Myös tällä viikolla pariin otteeseen, mutta palataan asiaan.
PS. Tänään sujuikin kymmenestä neljään maalarin hommissa. Olin maalaamassa Niian ja Petrin rakennuksella räystäslautoja - siis niitä joilla laudoitetaan räystään alinen puoli. Kaksi isoa pukkia telineinä olivat hyvät, mutta minun mitalleni ehkä 10 senttiä liian matalat (Niia kun onkin sen verran lyhyempi )
Iltapäivän tunteina alkoi selkä ilmoitella etukumarasta asennosta - jota en tietystikään työfysioterapeuttina ja ergonomian ammattilaisen ymmärrä ollenkaan... Huomenna on taukopäivä maalauksesta, mutta jatkoa vielä seuraa, kaikki ei tullut vielä kuntoon. On saatava välillä kuivumaan, ja sopiva tila pihamaalla - tai sen rajat tulevat vastaan. Mutta mukavaa kesätyötä pilvipoutaisena päivänä.
Ihan taisi tottumatta happimyrkytys tulla - varmaan on uni poikaa - kun muistaa vielä eilisillan valvomisenkin.
Nyt Öitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti