Se pätee - ah - niin monessa asiassa.
Sen huomasi työelämässä.
Kun tuli uusia ja nuoria kollegoja, tiesivätpä ja osasivatpa kaiken, ei mitään ongelmaa.
Mitä pitempi työura, sitä enemmän oppi kyseenalaistamaan asioita, havaintoja, tuloksia, menetelmiä jne...
Eikä se koskenut vain minua, sen totesimme me konkarit usein yksissä tuumin.
Saman on huomannut luottamustehtävien hoidossa. Usein nuori ihminen tarttuu äkkiä toimeen, mutta se pitkäjänteisyys loppuu aika pian monilla...lienee kyse siitä, että huomaa, miten ei kaikkea osaakaan, ei kaikki ole aivan niin kuin päältä näyttää. Ei kaikki ole heti tässä ja nyt, kuten tänä päivänä tuntuu olevan tarpeiden tyydyttämisen suunta niin monilla.
Sen sijaan pitää vaan sitkeästi puurtaa ja lukea, selvittää ja puurtaa. Ei se muuten mene.
Ei se pikkuinenkaan heti ponkaise pystyyn ja lähde juoksemaan.
Kompuroi kauan ennen kuin tasapaino löytyy ja jalat kantaa, kunhan oppi ensin edes kääntymään.
Tämän asian huomasin myös viime viikkoina selvitellessäni lapsiperheiden ennaltaehkäisevää lakisääteistä tukea, joka puuttuu laajasti ympäri maata. Ennaltaehkäisevästä lapsiperheille suunnatusta työstä on suuri puute kaikkialla. vaikka on kyse lakisääteisestä asiasta.Mitä enemmän olen hakenut tietoa ja luullut ymmärtäneeni homman, sitä enemmän huomaan aukkoja, joita on jatkuvasti täytettävä.
Ei voi sanoa kuin yksikertainen totuus: Oppia ikä kaikki.
Äskeiseen aiheeseen liittyen tulen palaamaan uudelleen, kunhan edelleen pääsen vielä syvemmälle. Lait nimittäin asettavat kunnille melkoisia vastuita ja velvoitteita sen suhteen, mutta missä se toimii, olisi mukava tietää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti