Eilen illalla soi puhelin. Sannilla oli korvatulehdus.
Ei paha, mutta ei välttämättä siis tänään päiväkotikunnossa. Vähän pienempi meno riittää.
Aamupäivän olemme olleet paljon sylikkäin, se on Sannille mieluisaa. - Välillä kutitellen, välillä käsiä taputellen, sitten sormia ja varpaita laskien, päälakea hiljaa koputellen...kaikkea kivaa, mistä Sanni oppii myös kuuntelemaan, hokemaan lorua, laskemaan... ja molemmat nautimme täysillä. On hauskaa. Loruttamista.
Nyt on päiväunia mennyt jo 1½ tuntia - ja vasta käänteli itseään.
Lempipaikka päiväunilla on mamman vieressä oopan paikalla - ja mamman oma unilaulu.
Mutta kun äsken käänteli, katseli tänne aikansa, ja otti uudelleen uniasennon ja nukkuu uudelleen.
Hyvät päiväunet ovat kuin rahaa pankkiin pistäis - oli vanha sananlasku.
En toki tiedä, mihin pankkiin nyt uskaltais panna ja mimmoselle tilille...mutta ajatus ennen vanhaan oli ihan hyvä.
Nyt tuntuu olevan pulaa sekä turvallisista pankeista, jotka maksaisivat pienille säästöille korkoakin, mutta myös niistä kunnon unista tuntuu ja kuuluu olevan pulaa.
Nukkuminen, aivot ja oppiminen
Varsinkin lasten unet nykyään jäävät aivan tutkitustikin liian vähälle - lähinnä ainakin kouluiässä.
Se on ongelma joka puhuttaa koulumaailmaa: niin opettajia kuin mm. koululaisten terveydenhuoltoa jatkuvasta päänsärystä potevin nuorin. Mutta sen pitäisi myös puhuttaa koteja ja vanhempia.
Aamuisin on vaikea herätä. Ei maistu kunnon aamupala. Koulussa torkutaan.
Ole siinä sitten virkeänä oppimassa, kun veren sokerit on alhaalla, silmäluomet menee kiinni ja pää nuokkuu!
Kaikki pelkkää alamäkeä??
Nukkumisen aikanahan ne asiat aivoissa jäsentyy ja järjestyy.
Eipä tajuttoman traumapotilaan tehohoidon oleellinen osa turhaan olekaan unessa pitäminen.
Vain muutaman tunnin välein tarkistetaan tajunnan taso ja reagointi, ennen kuin pannaan uusi pussillinen lääkettä tippumaan ja pitämään rauhallista unta yllä.
Näin se menee ja unta tarvitaan, jotta aivot saavat todella levätä.
Saavat koota piuhat uudelleen järjestykseen ja panna talteen sinne piirtureilla ja muistitikulle tarpeelliset asiat.
Herätessään lapsi parhaimmillaan
Lapset toki ovat erilaisia, mutta useimmiten voi todeta, miten pienet lapset ovat herätessään parhaimmillaan. Varsinkin viikonloppuna lasten yökylässä ollessa ovat sunnuntaiaamut ihania kuin mikä!
Ei sanat riitä kertomaan...
Johannes ( 4 v. ) lirkuttaa jo aamuvarhaisesta ja heti alkaa leikin hyörinä. Sanni on samankaltainen.
Mutta Onni 6 v, pian 7, on jo hitaampi herääjä. Miettii. kääntyilee, katselee ja nautiskelee loikoilusta.
Mutta hyvällä tuulella ja juttelevainen kuin mikä, kunhan ehtii puuropöytään asti.
En vaihtaisi näitä ihania, usein niin erilaisia hetkiä näiden pikkuisten kanssa mihinkään.
Vaikka paljon muutakin teen, harrastan myös tätä maailman korjaamista ja kuntoon saattamista, jää se aina sivuun kun pikkuiset tulee.
Lapsuus on lyhyt aika, sen huomaa nyt. Sitä en päästä ohi, ja kun mahdollista, yritän olla myös sitä turvaverkostoa. Mukavia reissuja ovat olleet vaikka Lasten yliopistot käydä mukana. Sen jälkeen olemme olleet sitten syömässä poikien (pikkuserkukset Matias 7 ja Onni 6) kanssa, jotta on rauhassa aikaa jutella, mitä opittiin. - Viimeksi mm. Turun palosta.
On myös mietitty, mitä ensi vuonna haluttaisiin kuulla: luurankoa, muurahaisia ja ties mitä. On määrä viestittää jatkoa!
Mukava oli myös syksyllä taskulamppuretki ' näiden isojen poikien kanssa' metsässä puhumattakaan patikkareissuista kaikkien kanssa förille reissaamaan joen yli ja takaisin. - Vaikka kahdesti, jotta ehtii kesällä syödä siinä förillä jätskit tai pikkuset eväät.
Kaikkea kivaa täytyy ja voi tehdä, ihan pientäkin vaan, - mutta usein myös semmosta, johon ei itse pienen lapsen äitinä työpäivän jälkeen eikä aina viikonloppuinakaan ehtinyt. No, silloin oli toki myös yksi pappa ja mummi ja vaari.
- Terveisiä vaan sinne pilven reunalle kaikille, ja myös mammalle, joka ei koskaan ehtinyt nähdä lastenlapsiaan.
Näin kai se menee useimmiten pienten lasten mammoilla ja papoilla, mummeilla , vaareilla - ja myös oopalla.
Tästä kolmannesta iästä tuntuu nousevat aivan uusi elämä!
Niin tuon maailman parantamisen ja korjaamisen kanssa, mutta myös lasten kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti