..kun on aihetta!
Ja nyt on!
Tänään oli Turun T-Talolla järjestämässämme luokkasodan 1918 juhlassa yli 170 ihmistä! Tuolit loppuivat kesken, aluksi niitä oli valmiina 130 tuolia. Mutta sitten vielä 40 tuolia lisää kiireesti, ja lähes kaikki pääsivät istumaan - kahvion väki ja myyntipöytien naiset seisoivat salin takaosassa.
Tunnelma tihkui punaista väriä!
Jo avauspuheenvuoroni aikana, kun pyysin yleisön joukosta punakaartin jälkeläisiä, siis heidän lapsiaan - nousemaan ylös seisomaan, nousi heitä lukuisia. Arviolta reilusti toista kymmentä naista ja miestä.
Hetki oli varsin liikuttava meille kaikille.
Sen perään totesin, että meitä kaukaisempia punaisten jälkeläisiä, mm. lapsenlapsia on vielä paljon lisää.
Näin näemme, miten tärkeää on nostaa nuo tapahtumat, punakaartin miesten, naisten ja lasten taistelut ja kaikki kärsimykset - vahvasti oikeaan päivänvaloon ja sille kuuluvalle paikalle.
Tunnistin joukossa myös ihmisiä yli puoluerajojen - tämähän oli Turussa ainoa juhla luokkasodan ja sen uhrien musitolle ja kunniaksi. Sitä muuten ihmettelen!
Mutta juhlamme tavoitti suuren yleisön, kuten toivoimme ja arvioimmekin!
Kaikki ohjelmaan liittyvät suosionosoitukset kuvastavat varmasti myös sitä, että ihmiset nykyään yhä tiiviimmin kaipaavat selvää poliittista ja aatteelista sisältöä myös työväenliikeeltä laajemmin.
Kaikkia ei tyydytä nykyinen edes opposiotiolinjankaan aikainenja mukainen politiikka. Painolastia on paljon.
Vahva aatteellisuus ja selvä pesäero kaikesta siitä sateenkaarihallitusten värisekamelskasta on sellainen ilmiö, johon ihmiset ovat selvästi jo kyllästyneet.
Halutaan selvää pesäeroa porvareihin ja värin tunnustamista.
Siksi paljon aivan vierailtatkin ihmisiltä tuli kiitosta ja lämmintä palautetta juhlan jälkken.
Ja Työväen Eläkeläisten rapsodiaryhmä! Te ylititte itsenne, harjoitus oli tehnyt mestarin! Esiinnyitte aidosti suoraan ihmisten sydämiin. Ilman turhaa jännitystä!
Samoin upea esitys Raunistulan housukaartista Tommi Viitasen johdolla! Hienoa työtä!
Puhumattakaan Annelin Saulin valikoimasta runoja - Turtiaista, Oksasta, Sinervoa ja Rossia - hieno kokonaisuus aatteen punaisia runoja. Ja Anneliln tulkinnat! Erityisesti se Suutarin Nikke oli aivan sokeri pohjalla!
Ja Tuulikki Pekkalainen joka olet Rustaniuksen kanssa tehnyt suuren työn kirjan Puanvanikleirit 1918 - suomalainen murhenäytelmä.- kokoamisella ja aineiston etsimisellä! Kiitos Sinulle myös hyvin mielenkiintoisesta esitelmästäsi!
Kyllä on rankkoja asioita menneisyydessämme - uskomatonta.
Menestystä myös sille jatkotyöllesi, jota olet nyt työstämässä!
Ja Sirpa ja Olli! Kiitokset takuuvarmasta työsätänne ja ajankohtaisesta - tänäänkin - kisällilaulun muokkauksesta kertoen leipäjonosta!
Laulunne ja taitonne sen esittämisesssä ilahduttaa aina!
Kaikille mukana olleille voi vain sanoa suuret kiitokset!
Ja oli mukava nähdä sinut Marja lukiovuosilta, Irene ja Matti entisinä Mikkolanmäkiläisinä, Seppo Paraisilta - nuoruusvuosien pioneeriohjaajatoveri , samoin kuin Pirjo ja Matti Paraisilta, ja tietysti Eila Hannunnitystä taas vuosien jälkeen - ja Hely ja Auno...ja kaikki tee muut lukemattomat tutut!
Teitä oli todella mukava nähdä!
Hienoa, että juhlamme tavoitti teidät!
Tästä on erinomaista jatkaa taas eteenpäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti