Keitä He olivat? Koirillakin on nimi hautakivessä!

Miksei punakaartilaisille, teloitetuille tai nälkään ja sairauksiin kuolleille punaisille saa nimiä kiviin.
Keitä he olivat, keitä kaikki vielä tuntemattomat ?
Entä missä ovat edes tunnettujen vainajien nimet?

Kun 90 vuotta sitten - jo 1917 kesästä alaken - elettiin tilanteessa, jossa köyhien ihmisten suuri nälkä ajoi taisteluun leivästä ja monista muista sosiaalisista oikeuksista, oli valkoinen kaarti jo pitkin syksyä järjestäytynyt suojeluskunniksi. Työväki vaati 8 tunnin työaikaa, torpparivapautusta, ruokaa...ei enempää eikä vähempää kuin perusoikeuksia.

Porvariston vastapainoksi alkoi myös työväki järjestäytyä niin ammattiliittoihin kuin työväenjärjestöihin. Se alkoi myös järjestää omia kaartejaan, kunnes tammikuun lopulla alkoivat varsinaiset taistelut.
Punaisten joukoissa oli tavallisia ihmisiä, maaseudun ja kaupunkien köyhiä: oli isiä, äitejä, puolisoita, veljiä...ei mitään raakalaisjoukkoa kuten porvarillinen kuvaus vieläkin haluaa kertoa.
He olivat ihmisiä, joilla oli elämä, nimi, perheet, omaiset.

Tampereella Finlaysonin Werstaalla oli tänään hyvä seminaari!
Aihe oli "työväen vallakumous 1918 ja työväenliike tänään"
Mitä tapahtui Tamperella 1918, miten työväki järjestäytyi 1917 - 1918 ja nousi taisteluun Pirkanmaalla ?
Sitä selvitti seminaarissa varsin konkreettisesti kuvin ja sanoin Tampereen Yliopiston tutkija Sami Suodenjoki
Sen jälkeen Turun Yliopiston tutkija Anne Heimo selvitti Sammatissa tekemäänsä tutkimustyötä teemalla "kansallisesta murhenäytelmästä suvun suureksi kertomukseksi."

Jo näiden kahden alustuksen jälkeen tuli vilkas keskustelu. Esille nousi keskustelussa mm. vuonna 1918 kaatuneiden tai muutoin surmattujen isovanhempien virheellisiä tietoa kirkonkirjoissa. Sen vuoksi mm. orvoksi jääneitä punakaartilaisen lapsia ei näy missään luvuissa, koska mies oli kirjattu perheettömäksi poikamieheksi.
Myös sitä pohdittiin, mitä oli vuoden 1918 jälkeen puanisten orpojen kasvu ja kasvatus; ihmeteltiin, miten heistä saattoi koskaan kasvaa eheitä ihmisiä

Valtuutettu, prof. Jari Heinonen kertoi kesksutelussa, miten Tampereella kokoomuksen taholta on tehty aloite "Sovinnon aukeasta " paikalle, jossa aikanaan oli sadoittain punavankeja, ja jossa heitä myös teloitettiin. Nyt pitäisi valkoinen valhe tunnustaa todeksi ja nimetä paikalle sovinnon aukea! Tämä tyrmättiin röyhkeyden huippuna! Semiaanri kauhistui moista esitystä.
Vastaavastsi valtuutetu Yrjö Hakanen kertoi Helsingistä, miten valtuustossa syntyi lähes yksimielinen päätös Suomenlinnan vankien ja teloitettujen, koko -18 historian selvittämisestä saaren osalta , mutta asia jäi siihen, ettei saatu päätöstä hankkeen 20 000 euron rahoituksesta!

Omassa puheenvuorossani mietin, miten vuosikymmeniä on valkoinen totuus kulkenut koulukirjoissa ja virallisessa tiedotuksessa. Miten saada korjattua kaikki se valhe, jota mm. suurten ikäluokkiin kouluissa aikanaan opetettiin. Siksi asia tarvitsee edelleen yhä laajempaa julkisuutta, jotta eri sukupolvet voivat ja haluavat tarkistaa käsityksensä ja tietonsa asiasta - ja ehkä myös oman sukunsa historiaa!

Esille nousi, miten juutalaiset ovat kohtelustaan osanneet vaatia selvitystä, anteeksipyyntöä ja korvauksia ihmisyyteen kodistuneista rikoksista, mutta miten mm. suomalaiset punaisten uhrien omaiset eivät ole nousseet vaatimaan mitään vastaavaa. Kunniaa ihmisille, jotka vuosikymmeniä on nimetty rosvojoukkioksi ja rikollisiksi.
Jopa koirilla on nykyään hautakivet ja nimet, mutta läheskään kaikilla punaisilla uhreilla sitä ei ole - totesi joku.

Heikki Ylikankaan tutkimukset ovat erinoamista työtä, mutta entä uhrien omaiset?
Miksi niin moni vaikenee edelleen? Kuinka moni? Mikseivät kaikki vieläkään puhu avoimesti?
Toisaalta Kaukoluodon Eeva toi esille juuri nuo isoisänsä täysin puutteelliset ja itseasiassa virheelliset tiedot, joka antaa näin täysin virheellisen kuvan tosiasioista. Kuultiin myös, että moni ei ole löytänyt lainkaan merkintöjä kadonneiksi tiedetyistä omaisistaan.
Aukkoja on siis edelleen, ja osin niitä jäänee sellaisiksi ikuisiksi ajoiksi.
Mutta kansakunnan muistissa ne elävät harmaana, hiljaisena tietona edelleen, ja eivät voi olla vaikuttamatta myös tähän päivään.

Samaa taistelua käydään edelleen - tuli pitkä viesti!
Mistä kumpusikaan taistelu vuonna 1918, sitä samaa luokkien välistä taistelua käydään edelleen ja yhäti tänään.
Se kulkee toisin muodoin, nyt ei ole ase kädessä, mutta monilla nyrkki taskussa.
Edelleen on kysymys perusristiriidasta työn ja pääoman, omistavan luokan ja riistettyjen välillä.
Olipa kyse tehyläisten syksyisestä kamppailusta, Kemijärvestä ja Stora Ensosta, ja lukemattomista muista taisteluista, on taustalla edelleen epätasa-arvon tosiasiat.

Siksi vuoden 1918 taistelusta tuli pitkä viesti, kuten joku seminaarissa totesi, ei mikään pikamatkojen viesti.
Tuota viestiä on vain nyt ymmärrettävä jatkaa...siksi vääjäämättä moni ilmiö ajassamme kertoo siitä, miten kapitalismi täysin sisältä jo mätänä käy kuolinkamppailuaan.
Globaalisti ja röyhkeästi.
Onneksi sen ymmärtävät yhä useammat ihmiset, varsinkin nuoret.
Muttei vielä tarpeeksi?