torstai 31. tammikuuta 2008

ajatuksia ajasta ja arjesta / 5

Kansantalous on kansakunnan yhteinen kakku.
Niin ensin luulin, ja niin jossain opetettiin.
Mutta sitten näin leipäjonot.
Siellä jaettiin heille erikseen - ja parhaat palat oli jo pois!
Murut annettiin, kuka vei kakun?

Kilpailukyky on kaiken A ja O.
Mutta mitä on siinä välissä?
Sinne on pudonnut 600 000 köyhää.
Ilman kilpailukykyä.

Puhuvat kriisinhallintajoukoista.
Mihin niitä tarvitaan?
Kriisi on maassamme.
600 000 köyhällä.
Heidän auttamisekseen ei ole muodostettu joukkoja!

Puhuvat kriisinhallintajoukoista.
Sotilasmenot kasvavat.
Panisivat nekin rahat 600 000 köyhän kriisin helpottamiseksi.

Miksi meillä on 600 000 köyhää?
Eivätkö äänestäneet ?
Vai äänestivätkö työväen presidenttimiestä ja hänen puoluettaan?
Ja taas kerran joutuivat huijatuksi!
Ihmekö, että usko menee.



Ei kommentteja: