ETTÄ MIKÄ TRADEKA?
Eilen keskiviikkona oli koolla Tradekan edustajisto. Mikäkö se on?
Se on tuon työväenliikkeen perustaman 90- vuotiaan osuustoimintaliikkeen nykymuotoisen liikeyrityksen ja osuusliikkeen valtakunnallinen, ylin päättävä elin. Se kokoontuu kerran vuodessa - nykykäytännön mukaan siunaamaan ilman keskustelua ja kysymyksiä mukisematta, mitä esitetään.
Niin ainakin nyt kävi.
Johtajan esittämän selostuksen jälkeen bloginpitäjä vastasi 100 % käytetyistä puheenvuoroista, eli olin ainoa, jolla oli jotain kysyttävää tai kommentoitavaa.
Kyse on kuitenkin suurista asioista, ja jäsenten ja työntekijöiden osuutta ei voi ohittaa noin vain. Varsinkaan, jos kaikki ei ole niin kuin parhain päin olisi. Talouttakin pitäisi hoitaa läpinäkyvästi, mutta miten oli?
Hämäräksi jäi mm., paljoko IK Oy maksoi uudesta osuudestaan.
Selostuksen mukaan olivat sekä liikevaihto että henkilöstön määrä nousseet, ja Restel teki jo toisen vuoden peräkkäin kaikkien aikojen tuloksen!
Siis ravintolat, hotellit ja kapakat kannattavat taloudellisesti - sellaisen johtopäätöksen saa tehdä!
Entä kun ajat muuttuvat? Kun ihmisten rahat riittävät vain välttämättömyystarvikkeisiin ja päivittäistavarakauppaan? Jos aina niihinkään, vaan seisovat jo ruokajonoissa?!
Edustava joukko?
Kokoukseen oli vaivautunut paikalle 2/3 niistä edustajista, jotka jäsenet ovat valinneet.
Samoin edellisen illan piirivaltuustoissa oli väki varsin vajalukuisena paikalla? Välinpitämättömyyttä?
Esteen ilmoittamisella tulee aina varamies paikalle, nyt puuttuivat molemmat liian usein! Miksi?
Kokous kesti kaikkine ansiomerkki- ja määrärahajakoineen ja niihin liittyvine puheineen ja kiitospuheineen kaikkiaan vain alle kaksi tuntia. Siitä varisnaiset asiat reilu 30 minuuttia. Puheenjohtajana toimineella kansanedustaja Matti Saarisella oli niin nopea ranneliike, että siinä tuli kiire pysyä mukana.
Koko konsernin ja erikseen Tradeka-yhtymän ja Restelin taloudet ja toiminnat selostettiin varsin vauhdikkaasti.
Taloudellista tilannetta kehuttiin erinomaiseksi, hyvä niin jos niin todella on.
Mutta siitä huolimatta, että uusia toimialoja on tullut mukaan, mm. sijoitustotiminta (!!) ja hyvinvoitnipalveluihin liittyvät toiminnan ( Ikaalisten kylpylä Restel-ketjussa ), ei keskustelua syntynyt niidenkään osalta.
Korostettiin vain sitä, että sijoitustoiminta on luotettu talon ulkopuolisiin käsiin ammattilaisille, ja sijoitukset on tehty moneen koriin ettei pääse tulemaan yllätyksiä Niin voittorahat menevät!! Etteivät jatkossa menisi kuin Kansan vakuutusrahat aikanaan....
Tulee vaan mieleen myös muinaisen työväenpuoleen omaisuus, jolla sen puheenjohtaja Arvo Aalto pelasi hevosmarkkinoilla - ja sinne meni rahat! Koko puolueen omaisuus - ja ehkä niin oli jossain suunnitetukin.
Monet talot ja toimitilat siinä konkurssin ohessa:..
Rahapelit ja pörssileikit ovat vaarallisia, varsinkin kun leikkii toisten omaisuudella! 
Omistajuudesta
Koko omistajuuspolitiikka on kokenut parissa vuodessa huomattavan muutoksen. Pääomistaja 65,5 % osuudella on nyt ruotsalainen sijoitusfirma Industri Kapital Oy, jonka tavoitteena on luonnollisesti mahdollisimmat suuret voitot sijoituksilleen.
Pari vuotta sitten vain kommunistit vastustivat yhtiön osakekannan siirtämistä IK:lle, joka silloin tapahtui pienemmällä määrällä, mutta optiolla ostaa myöhemmin lisää. Lisäostot / lunastus tapahtui viime vuonna.
Mutta omaisuuden vaihdon hintaa ei kerrottu missään!
Vaihdon seurauksena osuuskunta Tradekan osuus omistajuudesta on enää 15.6 % (ennen viime vuoden lisämyyntiä se oli vielä 50.6%)
Sen sijaan IK Oy omistaa nyt 65,5%.
Näin siis Demarit ja vasemmistoliitto ovat myyneet ruotsalaisille oman työväenaatteensa - kommunistit äänestivät toisin.
Nyt kun suuri osuus myytiin lisää, ei siis kauppasumma näy missään, eikä siitä myöskään suullisesti kerrottu kokouksessa edustajille, joten miten se menikään?
Henkilöstöpolitiikasta
Edellisissä edustajistoissa on keskusteltu vielä niin henkilöstöasioista, palkkapolitiikasta, tuoteryhmistä ja -valikoimista, mm. reilun kaupan tuotteista, mutta nyt näytti kaikki keskustelu olevan ei-suotavaa. Asiaa ei ollut 99 % kellään.
Ketään muuta kuin allekirjoittanutta ei kiinnostanut, paljonko edelleen pienipalkkaisia naisia on liikkeen palkkalistoilla osa-aikaisina. Asiakirjoissa ilmeni, että 91 % on vakituisessa työsuhteessa, mutta henkilöstöluvut on muutettu kertomuksessa kokonaistyöajoiksi, johon siis piilotetaan osa-aikaiset.
Millä osa-aikainen elää - ei kiinnostanut kuin bloginpitäjää.
Mutta kukaan ei kuitenkaan edes vastannut paljonko heitä kokomäärästä on?
Esitin puheenvuorossani, että osa-aikaisista työsuhteista tulee luopua ja antaa ihmisille mahdollisuus kokoaikaiseen työntekoon palkalla, jolla voi elää.Jäsendemokratia
Osuustoiminnallisessa liikkeessä on jäsenillä merkittävä osuus. Tai pitäisi olla.
Ainakin jäsenmääriä lasketaan, kokonaismääriä kertyneistä osuusmaksuista seurataan jne. Mutta miten jäsen oikeasti voi vaikuttaa muuta kuin kerran kuudessa vuodessa valeissa.
Takavuosien myymäläneuvostot tulisi ehdottomasti palauttaa, jotta voidaan peräänkuuluttaa sitä ostouskollisuutta ja liikkeeseen sitoutumistakin paremmin.
Ehkä tämänkin ajan ihminen haluaisi vaikuttaa enemmän asioihin kuin äkkiä luullaankaan.
Siihen pitää antaa mahdollisuus! Vai mitä sen osalta pelätään?!
Puheenvuorossani esitinkin, että palataan myymäläneuvostojen palauttamiseen.
Kokouksen jälkeen
Kokouksessa siis ainoaksi puheenvuoroksi jäi se, jossa kritisoin niin henkilöstöpolitiikkaa
jäsendemokratiaa. Kokouksen jälkeen oli ruokailu. Siinä pottujonossa seisoessani totesi pari kolmekin ihmistä ohi mennessään, että ' hyvät asiat nostit esiin', 'oikein puhuit',
'asiaa kaikki mitä sanoit' ja jonossa takanani seisseen herran kanssa pidempäänkin jonottaessa juttelimme asioista. Oli sitä mieltä, että ohuesti käsiteltiin asioista, enempäänkin olisi varaa ja syytä!
Mutta tuntui kuin jossain olisi kiertänyt ohje siitä, ettei keskustelu arjen asioista ole niin suotavaa, että aikaa niihin kulutettaisiin
Tultiin vain satojen kilometrien takaa pitämään illalla piirikokouksia ja seuraavan päivän edustajistoa, syötiin kahdesti ja sitten kotiin. Niin - ja kokous nosti myös kokouspalkkiot kaksikertaisiksi - en edes tajunnut heti mitä tehtiin, saatikka että molemmista kokouksista tulee erillinen palkkio.
No, mene ja tiedä, olisiko tässä mahdollisuus siirtää syksyn vaalikassaan rahat Turussa kommunistien listoille, aikanaan kommunistien listoilta minut valittiin Tradekan edustajistoonkin.
Tänään aamulla yllätti viime aikoina enää äärimmäisen harvoin kiusannut migreeni. Se oli poikkeuksellisen tuskaista pahalla huimauksella, silmien kivuilla ja tosi kovalla migreenikivulla. Nämä oireet olen melkein jo unohtanut - kerrotaanhan , että se on vaiva, josta iän myötä hiljalleen pääsee... mutta oliko viesti kuolevaiosuudesta, nuoruudesta, mistä lie, mutta kamala päivä. Iltapäivällä helpotti.
Mokoman hurjan kivun vuoksi - johon ilmeisesti liittyi jo eilisiltainen pahoinvointikin, aiheutti sen, etten pystynytkään lähtemään aamulla Tampereelle sosiaalifoorumiin. Jää huomisaamuun, toivottavasti voin paremmin.
Nyt oli bussissa tyhjänä minun paikkani. Mitään ei sille voinut. Vasta illansuussa alkoi olla olla normaali.
Olen saanutkin urakoitua silittämällä ison määrän pyykkiä, hyvä minä!
******************************
Mutta otsikkoaiheeseen.
Miksi ajassamme haisee pahana tunnus ' Minulle kaikki heti' - kun puhutaan suuresta osasta tämän päivän nuoria ja nuoria aikuisia. Ilmiöön törmää, kun katselee ja kuuntelee mitä ympärillä tapahtuu.
Media niin paperilla kuin verkossa ja jopa kaduilla suoltaa tuota samaa trendiä.
Paitsi että pitää olla nuori, menestynyt, kaunis, terve, onnellinen ja mitä vielä - lahjakas, on oltava vähintäin pari tutkintoa jo varhain ja hyvä työpaikka. Tuota kaikkea aivopestään täydellä tuutilla nuorille ihmisille.
Ja ellet vähintäin huomattavaa osaa noista asioista saavuta, olet ehdottomasti mennyttä miestä.
Välistäputoaja, luuseri, elätti, laiska, tyhmä, epäonnistuja, ehkä vielä rumakin.
Entä nuorten pahoinvointi tämän päivän Suomessa - ja muuallakin?
Paitsi yhteiskunnallinen ja taloudellinen asema, myös ajan arvot, joita nuorille syytetään, saavat helposti kokemaan, ettei maailma ole minua varten. ' Olen ainainen epäonnistuja. Toisilla menee paremmin. Heillä on ammatti, töitä, ehkä onnea rakkaudessakin - tai siltä ainakin näyttää. On hienoja vaatteita, autoja, kaikkea sitä mitä mainoksissakin näytetään...
Miksi näin menee?
Kapitalistinen tavaratuotanto, kilpailuarvot, yletön kuluttamisen huuma, kertakäyttökulttuuri monessa asiassa - niin tavaroissa kuin usein ihmissuhteissakin - ja paljon muuta.... se kaikki on tämän ihannoidun järjestelmän tuote, jota länsimaiseksi vapaudeksi ja demokratiaksi sanovat.
Siis vapautena mihin?
Vapaudeksi köyhtyä, olla huonommassa osassa, sairaampi, vähemmällä koulumenestyksellä, heikommilla mahdollisuuksilla jo lapsuudesta ja kodista alkaen... ja vaikka vapautena tulla ammattitaidosta huolimatta riistetyksi varsin pienellä palkalla tai pätkätöillä.
Mutta se kaikki onkin kääntöpuoli.
Kääntöpuoli tunnukselle 'minulle kaikki heti!'
Totta on myös se, että me vanhempi sukupolvi liian usein olemme menneet tuohon samaan lankaan.
Usein ehkä vain päinvastaisin ajatuksin. Kukapa ei toivoisi lapsilleen ja lapsenlapsilleen parempaa ja onnellisempaa elämää kuin itselle, vaikka omakin elämä olisi ollut ihan kohtuullinen tavallisine ylä- ja alamäkineen. Mielellään useimmat vanhemmat auttavat ja avittavat nuoria, jos suinkin voivat sen tehdä.
Mutta olemmeko aikuisina tukemassa ja kannustamassa nuoria ihmisiä tuohon 'minulle kaikki heti' - elämään edes itse huomaamatta sitä.
Onko käynyt niin, että kulutus, kilpailu, markkinat, tavarasokeus on ajanut aikuisetkin siihen samaan hullunmylly-hälläpyörään? Kaupat aina auki, digiohjelmaa kymmeniltä kanavilta tai kiireellä paikasta toiseen... Siinä samassa myllytyksessä, joka vie ihmisiltä ajan, rauhan, rahat, mielenrauhan, yöunet, terveyden, yhdessäolon, onnellisuuden...
Onneksi vielä järkeäkin näkyy
Kaikki edellä kuvattu tuntuu olevan elämänmenoa, joka helposti sokaisee ja tekee elämästä ohuen ja niin pinnallisen. Sen sisään ei mahdu todellisia arvoja, tunteita tai rauhallista eloa.
Se on ikuista kilpajuoksua ajan, tavaran ja elämän kanssa.
Onneksi myös vastakkaiset arvot ovat nousemassa taas vahvasti esiin.
Ei elämä ole siitä kiinni, että pitää kaikki mahdollinen saavuttaa.
Ja saavuttaa pian ja täydellisesti. Ei todellakaan.
Tilalle on jo noussut omien käden taitojen arvostaminen: käsityöt, kotiruoka, 'vanhasta uuttaa tuunamiinen'.
Median ja tietotekniikan vallatessa alaa aikanaan ennustettiin kirjojen häviävän keskuudestamme.
Mutta miten on? Ihmisten lukemisen into kasvanut. Kirjastot ovat arvossaa, vaikka päättäjät eivät sitä aina ymmärräkään. Tänään ymmärretään myös, että pienikin voi olla kaunista.
Mutta yhä useammin tähän vaihtoehtoiseen elämäntapaan joutuu moni siirtymään hiljalleen syystä, että eläminen on kallista. Siis elämä on. Se on kallista.
Rahat eivät yksinkertaisesti riitä.
- Vaikka väittävät, ettei euron tulokaan mitään vaikuttanut. Olen eri mieltä.
Pahinta on se, mitä tietoisesti on poliittisilla päätöksillä eduskunnassa, hallituksessa, kunnissa saatu aikaan.
Yhä suurempi osa ihmisiä hakee apua leipäjonoista. Yhä useampi ihminen sinnittelee - vaikka kerrotaankin, että toimeentuloa hakevien määrät ovat pienentyneet. Olisikohan tuen rajoilla ja kriteereillä siihen mitään vaikutusta? Tai sillä, että erilaisten laillisesti ihmisille kuuluvien oikeuksien hakeminen on tehty niin monimutkaiseksi, etteivät kaikki jaksa niitä koukeroita käydä läpi.
No, lopputulos on, että jako kahteen syvenee.
MINULLE KAIKKI HETI - kansa juoksee kilpaa kellon, euron arvon, oppiarvojen, maan arvon nousun,
markkinakorkojen, hevosvoimien ja polttoaineen hinnan kanssa.
Se toinen osa käy kirppareilla, katsoo kaupoista tarjoukset, arvioi minkä laskun missäkin järjestyksessä pystyy maksamaan, kulkee bussilla, jalan tai pyörällä ja hakee kirjastosta kirjoja luettavaksi, kun omat kirjat on luettu.
Ehkä heillä on myös aikaa elää, aikaa toisilleen, aikaa omaisille ja ystävilleen.
Jopa aikaa pysähtyä tutkimaan lintujen lehtoa tai sitä, miten rannalla kaislat tuulessa vilkuttaa, tai miten luumupuu sataa lunta, kuten pieni Johannes - 4 v. - on ympäristöään havainnoinut.
Ainaisesti kuitenkin toivoen, että tuo havainnointitaito säilyy, mutta silti suoden hänelle ja maailman kaikille lapsille onnellisen ja hyvän tulevaisuuden ja elämän.
EI AINA TARVITA MULLE KAIKKEA HETI!Se on pelkästään jo ekologiaa ja ekonomiaa!
Muuten, mihin sinä asetut tässä kilpajuoksussa? Oletko kirittäjä, pinkoja, hölkkääjä?
Vai kiiruhdatko rauhallisesti kävellen?
Kannattaa joskus miettiä.
Korruptiovapaa?
Demokraattinen?
Hyvinvointivaltio?
Tasa-arvoinen?
Yleinen ja yhtäläinen ääni- ja vaalioikeus?
*********************************
Itse en allekirjoita noista yhtään. Entä sinä?
Kansanedustajat laativat lakeja rikottavaksi.
Ministerit eivät tiedä, mistä vaalikampanjan rahat tulevat.
Ministereillä on aikaa lähetellä tekstiviestejä ja heilastella, vaikka maan asiat odottaa muuta.
Eikä yhtään korruptiota?
Yleisestä ja yhtäläisestä ääni - ja vaalioikeudesta on kaukana maan tapa ja käytäntö:
rahalla saa lehtimainokset ja mainokset mediaan muuallekin, kuten linja-autoihin ja vaikka kadun varrelle.
Mutta: ellei sinulla ole rahaa eikä sopivia kehittyvän maakunnan tai maan sponsoriyhdistyksiä, voit pelata pienillä korteilla ja olla itsenäsi vain yhdessä paikassa kerrallaan.
Mutta kannatta katsoa, kuka näkyy mediassa, lehdissä TV- ja radiomainoksissa eniten, entä kenen mainoksia tulee eniten, vaikket haluakaan! Missä on paksut rahapussit niiden takana?
Kannattaa muuten oikeasti seurata!
Se siitä korruptiovapaudesta!
Ja niistä sidoksista löytyy ihan omat tarinansa!
******************************
Ei ole tullut rahoja eikä sponsoreita ainakaan bloginpitäjälle,
vaikka muutamissa vaaleissa olen ollut ehdokkaana
ja ollut valtuutettunakin vuosia.
*************************
Entä hyvinvointi?
Kuka tässä maassa voi hyvin?
Köyhät? Vanhukset ja sairaat?
Kaikki leipäjonoissa olevat, sillä jonojen määrä ja myös pituus kasvavat viikko viikolta?
Köyhien perheiden lapset, joita on yli 100 000 !
Entä pätkätyöläiset sinnittelemässä työvuorosta toiseen?
Entä olemattomilla opintotuilla sinnittelevä nuori?
Yksinhuoltajaäiti laskupinon kanssa?
*************************
Tasa-arvoa etsimässä!
Tasa -arvosta kertoo se, miten eri kunnissa palvelut ovat aivan erilaiset. Turussa toisella puolella kaupunkia saa erilaisia palveluja kuin toisella puolella, ja puhun nyt siis julkisista palveluista. Toisaalla jonotetaan lääkärille kauemmin, toisaalla ei päivähoito vedä, jossain vanhuksille ei riitä palveluja, tai lähikoulu suljetaan.
Tasa -arvoa ei ole ihmisten sairastamisessa ollenkaan : Rahalla pääsee vaikka heti lääkäriin ja saa kaikki lääkkeet
ja hoidonkin vaikka matkojen takaa, mutta siihen privaattisektoriin ei köyhä yllä. Eikä muuten kauan enää julkisellekaan, jos palvelumaksuja nostetaan niin kuin nyt aiotaan!
Tasa - arvoa ei ole työelämässä, ei palkkapolitiikassa eikä edes työnhaussa, jos nimesi sattuu kalskahtamaan vierasmaalaiselta. Sen vuoksi estyt myös pääsemästä mm. Kuulonhuoltoliiton kurssille, sen kertoo bloginpitäjä nimimerkillä ' nimestä se oli kiinni' - kuten sain aikanaan vastaukseksi.
Että se niistä monista tasa-arvonkin muodoista!
**************************
Demokratiaa kaikki?
Alhainen äänestysprosenttikin ?
Sitäkö se on, kun nykyiset parlamenttipuolueet säätiöivät jo parlamentinkin itselleen.
Pelkäävätkö, että ihmisten kärsivällisyys loppuu ja kansan äänestääkin toisin kuin vallassa olevat odottavat.
Mutta nyt suunnitellaan varsin korkeaa äänikynnystä. Tavallisten kansalaisten äänestäessä vaihtoehtoa nykymenolle, annetaan viesti valmiiksi, että ääni menee hukkaan!
Samalla tavalla puolueiden naisjärjestöt ovat säätiöineet naisjärjestöjen yhteistyöelimen Nytkiksen itselleen: sen jäseniä voivat olla vain parlamenttipuolueiden naisjärjestöt! Tai joku harva muu joka on seurapiirikelpoinen.
Käykö lopulta 'demokratiassa' niin, että äänestysprosentti laskee entisestään, kun kaikki vallassa olevat puolueet ovat 'sitä samaa mössöä', kuten kansa nimittää! Kansa ei todellakaan halua enää valita näiden korruptoituneiden ja valehtelevien vaihtoehtojen välillä ehdokkaista.
Siis mikä mikä maa? Aika juju maa.
Ihan hävettää.
Olen viikon kuluttua lähdössä Saksaan sukuloimaan. Siellä Bochumisssa asuva sukulainen kertoo varmasti mitä Nokiasta ajatellaan- ja Suomesta. Varsinkin Bochumin suunnalla!
Mutta yllätys, yllätys, olenkin samaa mieltä! Toki hän sen jo tietääkin.
Silti aiheeseen voidaan palata kun tulen kotiin takaisin.
Mutta ah, niin paljon on töitä, että paljon tarvitaan tekijöitäkin!
Nyt tarvitaan kokoon
kaikki me, jotka
emme elä 
tasa-arvossa,
korruptiorahoilla,
hyvinvointioloissa,
demokratiassa....
kaikkia meitä tarvitaan tätä menoa muutamaan.
Tai nälkämellakat ulottuvat pien tännekin, ja sitten ei auta edes korruptio!
Silloin puhuvatkin poljetut.
Olen aina Tiedonantajaa ihmisille esitellessäni korostanut sitä, ettei kyse ole mistään kertakäyttölehdestä.
Tiedonantajassa on lukemista koko viikolle, ellei kaikkea ehdi heti kokonaan lukea.
Ja kannattaa lehtiä pidempäänkin säilyttää, löytyypä tietoa jälkeen päinkin. Niihin voi palata uudelleen.
Ellei ole tilaa säilyttää, voi sopia naapurin kanssa,että hän saa sen luetun lehden vuorostaan itselleen!
Monet tausta-aineistot ja spesiaaliartikkelit ovat kokonaisuuksia, joihin haluaa kuitenkin pysähtyä kunnolla ja ajatuksella- varsinkin isoista asioista puhuttaessa.
Kuten nytkin: ruoan jälkeen kuppi kahvia ja ympäristösivu toukokuun alusta lehdestä esille.
Yksi esimerkki tällaisesta kattavasta aiheen käsittelystä on Tiedonantajan no 18 ( 2.5.2208).
Sen etusivu julistaa jo asiaa: Nälkä kasvaa tankatessa.
Keskiaukean otsikot MAAILMAN RUOKAKRIISI JA BIOPOLTTOIAINEET
ja NÄLKÄ imperialismin äärimmäisenä aseena haastavat kunnolla istumaan ja lukemaan.
Käsitteet kuten paljon puhuttu biopolttoaine menee varmaa monilla edelleen sekaisin. Tai ymmärrys puuttu niistä kokonaan. Tässä voi niitäkin selkiinnyttää - itse kukin!
En tässä yhteydessä edes yritä mitenkään referoida tätä ansiokkaasti tehtyä kokonaisuutta.
Siinä on niin historiallista taustaa, kemiaa, taloudelliset aspektit, geenimanipulointi... kaikki niin selkeästi koottuna, että suosittelen sinuakin kaivamaan lehden verkkosivuilta tämän luettavaksesi.
***************************
Taas kerran on lehden päätoimittaja Erkki Susi tehnyt mittavan työn.
Kuin yleensäkin. Hienoa työtä.
Olisi vähintäin tiedonjulkistamisen palkinnon paikka!
No, semmosta ei kommunistisen lehden päätoimittajalle koskaan varmaan luovuteta.
Mutta voisiko vaikka DSL harkita sellaisen oman varjopalkinnon, todellisen tiedon julkistamisen palkinnon kehittämistä, vaikka parin - kolmen vuoden välein jaettavaksi.
Se voisi olla vaikka Spartacus- palkinto.
Ensimmäistä ehdotin siis jo.
Tietoa voisi kirjoittamalla, hyvällä puhetaidolla ja pitkällä luennoitsijaroolilla, julkaisuilla tai vaikka kriittisten laulujen teolla tai laulujen esittämisellä tai vaikka kuvan teolla! Perusajatuksena palkinnosta olisi, että sen saaja välittää toiminnallaan / tuotannolllaan tietoa ja herättää ajatuksia, joissa tulee vaihtoehtoinen kuva maailmasta esiin nykyisen valtamedian ja -kulttuurin tuotannon rinnalle.
- Herättää siis ajatuksia, antaa oivalluksia, saa kiinnostumaan ja tutkimaan itsekin lisää asioista.
Palkitseminen voisi ensimmäisen kerran toteutua vaikka SKP:n 90 - vuotisjuhlassa elokuussa.
Samalla nousisi lehden rooli vahvasti näkyviin -jos ensimmäisen palkinnon saada olisi ES.
Ajatus kommentoitavaksi! Mitä mieltä olet?
Näin sen luonnehtii pieni lapsi. Maa luumupuiden alla on täynnä kukan valkoisia terälehtiä.
'Se on lunta kun siinä sataa', on neljävuotiaan oivallus.
Mutta kuusivuotiaalla, joka kesäkuussa on jo seitsemän, on mielessä vallan muuta.
Yhtään ei jännitä matka mamman ja oopan kanssa Saksaan, ei lentäminen, ei pitkä junamatka, vain vähän kieli vielä kangertelee... kiitos, huomenta, hyvää yötä, päivää, saisinko mehua, kyllä, ei... kyllä tuolla sanavarastolla selviää jo pitkälle. Mutta se ei jännitäkään.
Paljon enemmän jännittää kuulemma edelleen syksyinen kouluun meno!
Eskarissa on oikein koulukuume tainnut jäädä päälle. Hyvä jos sopivassa määrin. Mutta huonompi juttu, jos alkaa ylettömästi jännittää... vaan mitä?
Turhaa jännitystä, kun nyt jo lukeminen ja kirjoittaminenkin onnistuvat. Siitä osoitus oli hieno itse tehty äitienpäiväkortti koko lapsijoukon puolesta. Yksi kun osaa jo kirjoittaa! Kaikella hienolla pienellä ylpeydellä..
Harmillista on kuulemma se, että juuri kun pääse pois päiväkodista ja eskarilaisten joukosta, alkaa syksyllä koulupäivän jälkeen iltapäiväkerho, joka ' on kuin eskariin menis takaisn ', tuumii poika.
Murheensa kullakin. Mutta niitä oli eilen iltapäivällä taas mukavalla kuunnella ja jutella. Jokainen kolmesta täynnä intoa mamman luo tullessaan. Ja sitten alkoi touhu. Onni jäi ulkoleikkeihin yksikseen, se on nyt uutta.
Pienemmät saivat mamman 'kivikokoelman' mitä erilaisimpia pyöreitä, litteitä, valoa heijastavia, erikoisen värisiä kiviä. Eri puolilta maailmaa merten aaltojen huuhtelemia kiviä. Niillä sai nyt poikkeuksellisesti leikkiä matolla, ja se oli erikoista. Pienimmät lähes sormenpään kokoisia, suuremmat pienen lapsen nyrkin kokoisia.
Niistä tuli linnaa ja muuria ja vaikka mitä maan ja taivaan välillä. Lapsen mielikuvitus kun ei tunne rajoja.
Oli mukavaa taas olla yhdessä, ja kun ruokakin maistuu aina hyvin, jää hyvin aikaa leikeille ja yhdessäololle.
Siinä sitten isä ja äitikin voivat hetken hengähtää.
MITÄ HALLITUS VIELÄ AIKOOKAAN....?
Ei riitä, että hallitus esittää asiakasmaksuihin 16.6 % korotuksia. Siis heille, joilla ei terveydenhuollossa ole apuna maksutonta työterveyshuoltoa, vaan jotka maksavat kaiken itse. Heille kustannukset karkaavat pilviin, pienten tulojen ulottumattomiin.
Ei riitä, että kunnissa ulkoistetaan terveysasemien toimia ja annetaan niistä pelikenttä yksityiselle lääkäribisnekselle. Se kun merkitsee, että kunnan terveydenhuoltoon varatuista rahoista menee yksityiselle firmalle suuri osa, ja kuntalaisten palvelut entisestään heikentyvät. Yksityiselta ostettu palvelu on huomattavsti omaa työtä kalliimpaa, sen tunnustavat lähes kaikki.
Ei riitä myöskään, että nyt puuhataan julkisen terveydenhuollon tilojen iltakäyttöä yksityislääkärien vastaanottotoiminnalle. Siis pelit ja pensselit valmiina, ei muuta kuin tulla sisään ja aloittaa vastaanottotoiminnalla rahastusautomaatti. Kunta investoi, yksityinen kuorii kerman päältä.
Ei riitä, että sairaanhoitopiirien poliittiset päättäjät kävelevät kuntien yli määrätessään erilaisia siirtoviivemaksuja tilanteessa, jossa kunnat eivät pysty huolehtimaan rahapulassa omista toimistaan ja jatkopaikoista. - Tai tekee sen entistä kalliimmalla, kun ostaa näitä paikkoja yksityisistä hoitolaitoksista! - Koska SHP:n siirtoviivemaksu on hinnoiteltu niin korkeaksi, että privaattipuolikin on edullisempi!
Kaiken huippuna nyt on uusin ajatus, että kansalaiset voivat valita itse terveysasemansa mistä tahansa.
Siis kutka? Kutka heistä vanhuksista, työttömistä, kotiäideistä lapsikatraan kanssa, pitkäaikaissairaista työkyvyttömistä...kutka heistä jaksavat ja pystyvät toimimaan niin, että lähtevät valitsemaan joillain kriteereillä itselleen miltä tahansa kunnan terveysasemalta mahdollisesti parempia palveluja, lyhyempiä jonoja, sitä mukavaa lääkäriä jne. Ministerin perustelu, että sen voi valita vaikka läheltä työpaikkaa, on perusteeton.
Kas kun työssä olevilla ihmisillä on jo työterveyshuolto. Se useimmissa tapauksissa edelleen hoitaa myös sairasvastaanottoa, reseptien uusimisia jne, toki ei kaikkialla työterveyshuollossa enää ole sairausvastaanottoa.
Uuden ratkaisun myötä paremmassa asemassa olevat, helposti liikkumaan pystyvät, netistä tietoja hakevat ihmiset pystyisivät hyödyntämään myös uutta mahdollisuutta. He voivat valita sen aseman, jossa jono on lyhin.
Mutta hän, joka todella kipeästi tarvitsisi pikaisesti vastaanottoaikaa, ei pysty valitsemaan muuta kuin lähimmän aseman - tai sen joka hänelle on ilmoitettu. Jonoista tai muusta piittaamatta.
Edelleen siis jatkuu entistä rankemmin jako kahteen.
UUSI TERVEYDENHUOLTOLAKI LAILLISTAA YKSITYISTÄMISEN
yhdeksi kunnan keinoksi terveydenhuoltoon, esitys 31.5. mennessä !!
Parhaillaan on loppusuoralla uuden terveydenhuoltolain valmistelu. Siitä helposti empii, mitä kaikkea sen myötä on romuttumassa takavuosien kamppailuilla saavutetuista palveluista.
Miten poljetaan lopullisesti Kansanterveyslain sisältö? Laki itse kun häviää uuden lain myötä kokonaan. Kansanterveyslakia on sorvattu vuosien saatossa usein, ja yksi sen oleellisimmista piirteistä, tasa - arvoiset maksuttomat perusterveydenhuollon palvelut ovat jo historiaa.
Uuden lain valmistelun tavoitteena on tehostaa toimia - jälleen kerran.
Julkisen toimen rinnalle ollaan tuomassa selkeästi myös ns. kolmas ja yksityinen sektori 'täydentämään palvelutuotantoa'. Näin siis yksityistämiselle tulee lain voima!
Lausuntoja ja kannanottoja laista ovat viime kuukausina ammattijärjestöt, potilasjärjestöt, kunnat jne. antaneet.. Suuri joukko neuvoksia, johtajia, päälliköitä ja asiantuntijajäseniä nimetyssä työryhmässä on vuoden tehnyt työtä. Se istuu ja tekee nyt seuraavaa siirtoa, jolla lakia rakennetaan yhteensopivaksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksen kanssa ja yksityistämisen laillistammiseksi.
Loppua ei tarvitse enää ihmetellä. Yksiköitä suurennetaan ja liikelaitostetaan.
Nyt TYKS-piirissä monien yksiköiden toimintojen yhtiöittämisessä tulee yksi 800 työntekijän Liikelaitos OY!
Siitä ei ole pitkä matka enää entistä enemmän yksityisille markkinavoimille myös terveyden tuottamisessa!
Onko nyt rakennettava muistomerkki edesmenneelle kansanterveyslaille ?
(valokuva TS)
T
utustuimme vuosia sitten. Ensimmäinen kerta oli kun saavuin työpaikkakäynnille työhuoneeseesi. Lomasi aikana oli huoneeseen ilmestynyt uusi työtuoli, joka ei sinulle varsin pitkänä ihmisenä ollut lainkaan sopiva. Se oli siis tarkoitukseensa täysin sopimaton, ja sen vaihtamisen perustelun olivat siinä minun roolini. Perustelut oli tässä tapauksessa yksiselitteinen ja tilalle hankittiin sopiva tuoli.
Sen jälkeen tapasimme muissa merkeissä, mm. kouluttajina tinnitus - potilaiden sopeutumisvalmennuskursseilla, joita TYKS-piiri ja Kuulonhuoltoyhdistys useina vuosian järjesti.
Minulla oli mahdollisuus kelata kanssasi myös sitä rankkaa kokemusta, jonka kävin läpi jo yli kymmenen vuotta sitten läheisen ihmisen vaikean vammautumisen yhteydessä. Sain vaikeassa tilanteessa tukea, jolla selviytyä taas edelleen. Noihin aikoihin olin myös ehdokkaana joissain vaaleissa, ja avitit minua aktiivisesti erilaisin materiaalein sinulle läheisistä aiheista: psykiatrian resurssien rankasta riisumisesta seurauksineen, kuin myös lapsiperheiden heitteillejätöstä Turun kaupungin taholta.
Kumpikin asioita, jotka ovat edelleen Turussa pahasti retuperällä!
No, itse olen jo näinä päivinä ollut pari vuotta eläkkeellä, mutta mm. lasten ja perheiden asia on edelleen vahvasti toiminnassani esillä. Sen merkeissä olin aktiivisesti mukana järjestämässä kevään sosiaalifoorumitilaisuutta Turussa.
Sen pohjalta ja Stakesin prof. Matti Rimpelän puheeseen liittyen olemme olleet kansalaisjärjestöinä vaatimassa kaupungilta perhetyöntekijöitä neljälle vuodelle, 12 kullekin. Se on perusteltua ja tarpeellista vaikka huomioiden se, mitä uusi lastensuojelulaki sanoo, mutta myös huomioiden kaikki aikaisemmat laiminlyönnit, joiden johdosta on kaupunki ollut tässä aivan aallon pohjalla, tai pikemminkin apua tarvitsevat lapsiperheet olleet siellä.
Tulipa väitöstilaisuudessa myös vastauksenasi odontologian osaston lääkärin kysymykseen näkemistäsi parannuskeinoista jälleen tämä epäkohta ja sen korjaamisen tarve vahvasti esille.
- Miten lapset voivat selviytyä, jos eivät perheessä edes aikuiset selviä. Mutta siihen tarvittavaa apua kun ei ole ollut tarjolla, on selvää, että ongelma on ollut suuri. Ajoissa annettava reaaliarjen tuki ja apu on tärkeä asia, joka liian usein jää toteutumatta. Kuten sanoit: joku tulee soppakattila kainalossa ja tuo ruokaa, ottaa vä'hän imurilla suurimmat pois ja antaa aikaa myös lapselle; siinä on korvaamaton apu usein.
- Toisen mielestäni varsin varteenotettavan ehdotuksen nostit tässä yhteydessä esille. Se oli omaisen mahdollisuus saada joustavasti vapaata milloin lähipiirissä on ihminen avun tarpeessa.
Se voi olla vaikka sisar, joka sairastui vakavasti, ja jonka lapset tarvitsevat siinä äidin ensi shokissa kuitenkin myös ruokaa ja apua. Arjessa on pärjättävä pahimman ajan yli, kunnes oma äiti taas pärjää, ja silloin jousto läheisen työssä olisi tarpeen.
Tällainen yhteiskunnan apu olisi arvokkaampi ja myös taloudellisempi vaihtoehto kuin tilanne, jossa yksinhuoltajaäidin lapsi jää sivustaseuraajaksi, kunnes alkaa aikanaan oireilla kentien pahoinkin seurauksin.
****************
Kun taannoin olit TVssa Maarit Tastulan ohjelmassa Punainen lanka juuri siksi, että olit nostanut kaupunkimme surkean kotipalvelutilanteen lapsiperheille, olit valmis kertomaan mistä sinä, Florence Schmitt myös tulet.
Juuri silloin oli Ranskan suurkaupungeissa työläiskaupunginosissa ja maahanmuuttajien alueilla suuria levottomuuksia. Autot paloivat, kauppoja ryöstettiin, poliisien patukat heiluivat ja kyynelkaasua ammuttiin.
Sanoit avoimesti tulevasi juuri siitä kaupunginosasta, suuresta vuokratalosta, missä nuo nuoret perheineen asuvat. Siellä myös sinä itse olet varttunut työläisperheen lapsena.
Nyt täällä erilaisten vaiheiden jälkeen olet väitellyt tohtoriksi.
Sitä ennen työskentelit kokkina, siivoojana, ties missä ammateissa, sitten valmistuit hoitajaksi ja siitä erikoistuen psykiatriaan ja terapeutiksi.
Kuten kustos, prof. Jorma Piha väitöstilaisuudessa sanoi: ' meille tulee mielenkiintoinen väitöstilaisuus, sillä väittelijän äidinkieli on ranska, väitös on englanniksi ja tilaisuuden kieli on suomi.' kertoi se myös paljon.
Kaiken lisäksi väitöksessä tutkimusaineisto oli koottu kuudesta Euroopan maasta, joten tutkimus tuoksineen on kansanvälisestikin merkittävä, ja lajissaan - siis aiheeltaan laatuaan ensimmäinen suomessa.
'Families in the shadow of cancer' eli 'Lapsiperhe syövän varjossa', tutkimus, jossa eri tieteenalat ja tutkimusmetodit ovat yhdistettyinä asian tutkimisessa.
Väitös kuuluu sarjaan, jossa väittelijä on aiemmin ollut ensimmäisenä tutkijana julkaistuissa tutkimusartikkeleissa kansainvälisessä kirjallisuudessa.
Väitöksen lyhyt yhteenveto löytyy mm. Turun yliopiston verkkosivuilta suomeksi, suosittelen. Aivan maalaisjärjellä ymmärrettävää asiaa lapsiperheistä ja lapsista syövän varjossa. ei ole vaikea ajatella, mitä yhteiskunnassa todella olisi tehtävä muuta kuin kilpailuttaa, supistaa ja yksityistää palveluja - niitä loppujakin joita vielä on.
Esitin puheenvuorossani, että osa-aikaisista työsuhteista tulee luopua ja antaa ihmisille mahdollisuus kokoaikaiseen työntekoon palkalla, jolla voi elää.
