Tutustuimme vuosia sitten. Ensimmäinen kerta oli kun saavuin työpaikkakäynnille työhuoneeseesi. Lomasi aikana oli huoneeseen ilmestynyt uusi työtuoli, joka ei sinulle varsin pitkänä ihmisenä ollut lainkaan sopiva. Se oli siis tarkoitukseensa täysin sopimaton, ja sen vaihtamisen perustelun olivat siinä minun roolini. Perustelut oli tässä tapauksessa yksiselitteinen ja tilalle hankittiin sopiva tuoli.
Sen jälkeen tapasimme muissa merkeissä, mm. kouluttajina tinnitus - potilaiden sopeutumisvalmennuskursseilla, joita TYKS-piiri ja Kuulonhuoltoyhdistys useina vuosian järjesti.
Minulla oli mahdollisuus kelata kanssasi myös sitä rankkaa kokemusta, jonka kävin läpi jo yli kymmenen vuotta sitten läheisen ihmisen vaikean vammautumisen yhteydessä. Sain vaikeassa tilanteessa tukea, jolla selviytyä taas edelleen. Noihin aikoihin olin myös ehdokkaana joissain vaaleissa, ja avitit minua aktiivisesti erilaisin materiaalein sinulle läheisistä aiheista: psykiatrian resurssien rankasta riisumisesta seurauksineen, kuin myös lapsiperheiden heitteillejätöstä Turun kaupungin taholta.
Kumpikin asioita, jotka ovat edelleen Turussa pahasti retuperällä!
No, itse olen jo näinä päivinä ollut pari vuotta eläkkeellä, mutta mm. lasten ja perheiden asia on edelleen vahvasti toiminnassani esillä. Sen merkeissä olin aktiivisesti mukana järjestämässä kevään sosiaalifoorumitilaisuutta Turussa.
Sen pohjalta ja Stakesin prof. Matti Rimpelän puheeseen liittyen olemme olleet kansalaisjärjestöinä vaatimassa kaupungilta perhetyöntekijöitä neljälle vuodelle, 12 kullekin. Se on perusteltua ja tarpeellista vaikka huomioiden se, mitä uusi lastensuojelulaki sanoo, mutta myös huomioiden kaikki aikaisemmat laiminlyönnit, joiden johdosta on kaupunki ollut tässä aivan aallon pohjalla, tai pikemminkin apua tarvitsevat lapsiperheet olleet siellä.
Tulipa väitöstilaisuudessa myös vastauksenasi odontologian osaston lääkärin kysymykseen näkemistäsi parannuskeinoista jälleen tämä epäkohta ja sen korjaamisen tarve vahvasti esille.
- Miten lapset voivat selviytyä, jos eivät perheessä edes aikuiset selviä. Mutta siihen tarvittavaa apua kun ei ole ollut tarjolla, on selvää, että ongelma on ollut suuri. Ajoissa annettava reaaliarjen tuki ja apu on tärkeä asia, joka liian usein jää toteutumatta. Kuten sanoit: joku tulee soppakattila kainalossa ja tuo ruokaa, ottaa vä'hän imurilla suurimmat pois ja antaa aikaa myös lapselle; siinä on korvaamaton apu usein.
- Toisen mielestäni varsin varteenotettavan ehdotuksen nostit tässä yhteydessä esille. Se oli omaisen mahdollisuus saada joustavasti vapaata milloin lähipiirissä on ihminen avun tarpeessa.
Se voi olla vaikka sisar, joka sairastui vakavasti, ja jonka lapset tarvitsevat siinä äidin ensi shokissa kuitenkin myös ruokaa ja apua. Arjessa on pärjättävä pahimman ajan yli, kunnes oma äiti taas pärjää, ja silloin jousto läheisen työssä olisi tarpeen.
Tällainen yhteiskunnan apu olisi arvokkaampi ja myös taloudellisempi vaihtoehto kuin tilanne, jossa yksinhuoltajaäidin lapsi jää sivustaseuraajaksi, kunnes alkaa aikanaan oireilla kentien pahoinkin seurauksin.
****************
Kun taannoin olit TVssa Maarit Tastulan ohjelmassa Punainen lanka juuri siksi, että olit nostanut kaupunkimme surkean kotipalvelutilanteen lapsiperheille, olit valmis kertomaan mistä sinä, Florence Schmitt myös tulet.
Juuri silloin oli Ranskan suurkaupungeissa työläiskaupunginosissa ja maahanmuuttajien alueilla suuria levottomuuksia. Autot paloivat, kauppoja ryöstettiin, poliisien patukat heiluivat ja kyynelkaasua ammuttiin.
Sanoit avoimesti tulevasi juuri siitä kaupunginosasta, suuresta vuokratalosta, missä nuo nuoret perheineen asuvat. Siellä myös sinä itse olet varttunut työläisperheen lapsena.
Nyt täällä erilaisten vaiheiden jälkeen olet väitellyt tohtoriksi.
Sitä ennen työskentelit kokkina, siivoojana, ties missä ammateissa, sitten valmistuit hoitajaksi ja siitä erikoistuen psykiatriaan ja terapeutiksi.
Kuten kustos, prof. Jorma Piha väitöstilaisuudessa sanoi: ' meille tulee mielenkiintoinen väitöstilaisuus, sillä väittelijän äidinkieli on ranska, väitös on englanniksi ja tilaisuuden kieli on suomi.' kertoi se myös paljon.
Kaiken lisäksi väitöksessä tutkimusaineisto oli koottu kuudesta Euroopan maasta, joten tutkimus tuoksineen on kansanvälisestikin merkittävä, ja lajissaan - siis aiheeltaan laatuaan ensimmäinen suomessa.
'Families in the shadow of cancer' eli 'Lapsiperhe syövän varjossa', tutkimus, jossa eri tieteenalat ja tutkimusmetodit ovat yhdistettyinä asian tutkimisessa.
Väitös kuuluu sarjaan, jossa väittelijä on aiemmin ollut ensimmäisenä tutkijana julkaistuissa tutkimusartikkeleissa kansainvälisessä kirjallisuudessa.
Väitöksen lyhyt yhteenveto löytyy mm. Turun yliopiston verkkosivuilta suomeksi, suosittelen. Aivan maalaisjärjellä ymmärrettävää asiaa lapsiperheistä ja lapsista syövän varjossa. ei ole vaikea ajatella, mitä yhteiskunnassa todella olisi tehtävä muuta kuin kilpailuttaa, supistaa ja yksityistää palveluja - niitä loppujakin joita vielä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti