...oli tänään varsin myönteinen kokemus taas kaikista julkisen puolen ja terveydenhuollon toimintaan kohdistuneista kriittisistä puheenvuoroista huolimatta
Aamu kahdeksalta aloitettu puhelinsoitto ajanvaraukseen tuotti vastapuhelun klo 8.50.
Asian esitettyäni kysyttiin, ehdimmekö vastaanotolle klo 9.30 - kyse kun oli akuutin ajan tarpeesta.
Vastasin, että tokipa kyllä. Ei kun matkaan.
Lääkärillä oli toki kiirusta, aikataulu oli pikkusen myöhässä, mutta ulos tulikin meitä ennen meitä vanhempi pariskunta. Ja kun pidän lääkäriämme varsin perusteellisena ja huolellisena miehenä, suon anteeksi ajan viiveen.
Ja tilanteen mukaan tuli myös lähete röntgeniin - jotta poissuljetaan mahdollinen murtuma. RTG:ssäkin kaikki sujui joutuisaan.
Kun ihmiset valittavat julkisen puolen palveluista, on tarvinnut olla huonoa tuuria tai suuria vaivoja, jotka eivät mahtuneet varattuun aikaan, eli typistettyyn varttiin.
Asia erikseen on tilanne, jossa joudutaan ' myymään ns. ei - oota' - esim. että asemalla ei ole tänään ja huomenna yhtään lääkäriä edes paikalla ... ja niinikin nykyään voi olla! Aikanaan oma asemamme toimi kuukausia ilman yhtään lääkäriä työterveyshuollossa, ja siklloin oli todella huono tilanne selittää ihmisell asiaa. Maarit joutui aina vaan ohjaamaan muualle ja r(uu)(i)suja niskaansa...
Missä sitten mättää?
Yksi suuria ongelmia mielestäni on, että lääkkärin pitää puida vartissa potilaan asiat.
Siinä ajassa on
*kuunneltava potilaan vaiva,
*mahdollisesti selailtava koneella aikaisempien käyntien tietoja (edell. käynnit/lääkitykset/labrat jne) samalla...
*tutkittava,
*vastattava potilaan kysymyksiin,
*tehtävä hoitosuunnitelma ja selostettava se potilaalle,
*tehtävä tarvittavat jatkolähetteet
*ja vielä kirjattava asiat koneelle... etc etc.
Jos vastaanotolla on vanha, varsin sairas ihminen tai monisairas, loppuu siinä aika väkisin.
Vaikken lääkärin työtä tehnytkään, on sanottava, että ensimmäiselle käynnille itse varasin potilaalle aina huomattavasti pidemmän ajan kuin seurantakäynneille...sen pidin välttämättömänä, sillä omassa työssäni potilaan ohjaus ja opettaminen oli yksi varsin tärkeä osa arkea....ja ensimmäisen käynnin varassa jatkettiin suunnitelmassa eteenpäin...
Nyt niin tiivistetyissä vastaanottoajoissa ( vartti) on varmaan yksi niitä syitä, joden vuoksi lääkärit pakenevat terveyasemilta.
Ei koskaan liukuhinhatyö ole tuottanut hyvää jälkeä teollisuudessakaan.
Kyllä liukuhihnan vieressä työntekijä uupuu ennen pitkää.
Eikä sitä korvata aina rahallakaan.
Samaan aikaan ovat kuitenkin jäljellä huonon palvelun saaneet potilaat, vaikka lääkärin palkka nousisikin.
Terveydenhuollon asioita pantaessa kutnoon olisi lähdettävä siitä, etta aikaa potilasta kohden on varattava ainakin takavuosien 20 minuuttia, - toki urani alkuaikoina lääkärillä oli kaksi potilasta tunnissa.
Silloin ehtii kuulla, tutkia, kirjata, ja ymmärtääkseni lääkärikin koki voineensa kunnolla paneutua potilaan ongelmaan.
MUTTA MedOne, joka hoitaa hommia mm. Turun päivystyksessä, onkin kehunut Lohjalla, miten firman lääkärit ottavat päivystksyksessa vastaan 10 potilasta tunnissa!!
Täytyy kysyä, mitä siinä ajassa kuullaan, nähdään, tukitaan, paloidaan, kirjoitetaan...Ei ainakaan potilasta ehdo riisuttaa tutkimuksia varten. Varmaan flunssapotilaan keuhkotkin kuunnellaan vaatteiden päältä!
- Tai kuten muinainen lääkäri Turussa muutama vuosi sitten vastasi krooniseksi vaivaksi äityneen rasitusvammaisen olkapäänsä kanssa vastaanotolle menneelle n. 45-vuotiaalle naiselle:
palpoituaan olkapäätä kahden puseron läpi hän sanoi ykskantaan vakavan.
- 'No, ei siinä ainakaan nyt syöpää ole!'
- johon potilas totesi, ettei hän ole sitä epäillytkään, vaan mitä tehdä nyt olkapäälle, joka lakkaa vähitellen liikkumasta...
Kyse oli siis frozen shoulderista, ns. jäätynbeestä olkapäästä ja sen hoidosta...jota lääkärin oli vaikea hoksata, mutta eipä kestänyt käyntikäänm kymmentä minuuttia...
************************
Nyt ei missään nimessä asiaa eikä tyuötä nopeuta tietokone, sillä sen myötä päinvastoin jotkut asiat etenevät jopa hitaammin. Sen nimissä ei koskaan saisi kiristää aikatauluja.
- Entäs kun ohjelma kaatuu, kone tiltaa, takkuilee vaikka päivityksen jälkeisenä aamuna...silloin kaatuu koko päivän hommat.
- Ja mitä enemmän suunniteltu sille päivälle, sitä enemmän kaatuu.
Ja sitä suuremmaksi kasvaa stressi niin potilailla kuin lääkäreilläkin.
- Hakeako töitä muualta, jossa pääsee vähemmällä?
Inhimillinen ajatus sekin. Vai mitä itse tekisit?
Kun ensi vuoden suunnitelmia tehdään, tulisi myös tämä asia huomioida terveydenhuollon toimipisteissä!
PS.
Huomenna odottelemme vastausta rtg:stä, lääkäri soittaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti