Takavuosina teimme Maijan kanssa mielenkiintoisen projektin. Haimme vastausta siihen, miten kinestetiikassa ja muissakin rentoutustekniikoissa käytettäviä rajauksen ja hahmottamisen keinoja voisi käyttää Annen kuntoutuksen hyväksi.Tulokset näkyivät viikkojen ja kuukausien kuluessa selvästi. Annen ryhti oikeni, tasapaino parani ja kaikkiaan sen seurauksena Annen arki sai helpotusta. Kävely korjaantui ja liikunta lisääntyi. Ja vanhemmille tuli uutta kokemusta, miten auttaa tytärtä.
Kyseisten vuosien aikana ystävystyimme Annen kanssa. Olen oppinut ymmärtämään pikkuisen myös viittomia joita Anne käyttää. Ja halaukset ovat joka kerta kunnolliset kun tavataan.
Viime vuosina ovat tapaamisemme näissä merkeissä harventuneet, sillä taito on jo kotona äidillä käytössä.
Mutta kesän mittaan on Anne jälleen tivannut äidiltä, koska Kaija tulee käymään.
Niinpä saimme ihan varta vasten kyläkutsun. Tänään tapasimmekin ensin kahvipöydän ääressä. Lähdimme oopan kanssa päivällä Annen luo, joka kotonaan äidin ja isän kanssa jo odotti tuloamme. Alussa kerrattin kaikki Annen kuulumiset, jotka ovat aina kaikkein tärkeimmät. Tuota pikaa kului kolmatta tuntia. Toki juteltiin Arvon kanssa asiaa jos toista ilmalämpöpumpuista alkaen aina maailman vesikriisiin asti.
Anne odotteli sen aikaa malttamattomana - olinhan luvannut, että ennen kuin lähdemme pois, kertaamme yhdessä takavuosien rentoutustekniikan. Kaikkein parasta oli kuitenkin, että jo viiden ensimmäisen minuutin jakson seurauksena Anne nukahti jo hyvin unentorkkuihin, joita jatkui vartin verran. Kyllä toimi edelleen vähintäin rentoutuminen - toki äiti totesi, ettei noin helpolla onnistu aivan uneen asti Annea saamaan. Ehkä tasainen hiljainen puheensorina taustalla ja koko tilanne oli Annelle niin mielihyvää tuottava hetki, että se salli vaipua onnellisena päivätorkuille tuota pikaa.
Parempaa palautetta ei voi saada kuin tämä, varsinkaan ihmiseltä, jonka kanssa ei yhteistä kommunikointia ei kovin laajasti pysty harjoittamaan. Mutta tuntui hyvältä, että aikanaan opittu keino toimii Annen kanssa edelleen.
Moniko vammainen voisi hyötyä yksinkertaisista avuista kotona, jos vaan on omainen, joka jaksaa paneutua asiaan. Siitä kaikki kunnia - vanhempien toimintaa jo vuosikymmenten ajan tyttären hyväksi. Varsinkin viime vuosina, kaikkiaan jo yli 10 vuoden ajan, Maija on toteuttanut Annen kanssa joka ilta tämän rentoutushetken rajaamis- ja hahmotustekniikkaa hyödyntäen. Niiden toteuttamisesta pitää varmasti Anne huolen.
Vain lauantain saunaillan saa äiti vapaaksi tästä.
Ja kaikesta tästä nousee aiheellinen kysymys.
Miten yhteiskunta korvaakaan surkeasti omaishoitajien osuuden tässä tärkeässä työssä.
Ei ole määrärahoja varattu esim. Turussa läheskään tarpeeksi - kyse kun on kunnan mahdollisuudesta määrittää se. On tarkkaa syyniä ja kontrollia, rajaus varsin tiukkaa. Varsin suuret summat rahaa jää kunnalle säästöön, kun omaiset jaksavat hoitaa kotona apua, hoitoa ja hoivaa ympäri vuorokauden tarvitsevan perheenjäsenen. Sitä ei ole vielä lainkaan arvostettu riittävästi.
Vai mitä mieltä sinä olet ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti