Laajoihin, jokaiselle kuuluviin julkisiin palveluihin perustuva pohjoismainen hyvinvointimalli on Suomessa ajettu kriisiin. Hallitukset ja kuntien päättäjät ovat leikanneet palvelujen rahoitusta, karsineet lähipalveluja sekä kilpailuttaneet ja yksityistäneet yhä useampia julkisia palveluja. Samalla palvelujen rahoituksen painopistettä on siirretty progressiivisesta valtion tuloverosta ja pääomaveroista kunnallisveroon, joka kohdistuu raskaimmin pienitulosiin.
Eräissä kunnissa terveydenhuollon, joukkoliikenteen ja energiahuollon kaltaiset peruspalvelut ovat jo siirtyneet ainakin osittain kansainvälisten sijoitusyhtiöiden hallintaan. Menojen leikkaamista on perusteltu säästämisellä ja julkisen velan rasituksilla. Peruspalvelujen heikentäminen aiheuttaa kuitenkin pitkän päälle lisää menoja. Suomen julkisen talouden velka on puolestaan edelleen pienempi kuin julkisen sektorin saatavat yhteensä.
Tasa-arvon ja hyvinvoinnin tavoitteiden toteutuminen riippuu keskeisesti kunnallisten palvelujen laajuudesta, vaikuttavuudesta ja maksuttomuudesta. Lähikouluilla, kirjastoilla, nuorisotiloilla ja muilla peruspalveluilla on tärkeä merkitys myös asuinalueiden kehityksen, yhteisöllisyyden, ennaltaehkäisevän toiminnan ja ekologisuuden kannalta.
On turvattava kunnalliset peruspalvelut jokaiselle kuuluvina lähipalveluina. Tärkeimmät peruspalvelut, kuten päiväkoti, peruskoulu, kirjasto, terveysasema, nuorisotila ja vanhusten palvelut on järjestettävä kaupungeissa kävelyetäisyydellä. Niitä ei pidä keskittää kauas asukkaista myöskään maaseudulla. Lakisääteisten peruspalvelujen maksuttomuutta on laajennettava. Esimerkiksi terveyskeskusten asiakasmaksut tulee poistaa.
Kuntien palveluja tulee kehittää asukkaiden tarpeita vastaavasti. Esimerkiksi väestön ikääntymisen haasteisiin tulee vastata lisäämällä hoito- ja hoiva-alan työntekijöitä ja palveluja. Päiväkodeissa ja kouluissa tulee pienentää ryhmäkokoja. Julkisen vallan on turvattava jokaiselle oikeus kohtuuhintaiseen asumiseen. Nettiyhteyksiä ja langattomia verkkoja on kehitettävä julkisina palveluina.
Suurin osa kuntien työntekijöistä on naisia. Kuntapalvelujen heikentäminen vaikeuttaa heidän asemaansa ja työntää osaa julkisista palveluista palkattomaksi kotityöksi. Kuntapalveluissa tarvitaan lisää osaavia työntekijöitä ja heille pitää maksaa kunnollista palkkaa.
On pysäytettävä julkisten palvelujen ja julkisen omaisuuden yksityistäminen. Tiedon, koulutuksen, tutkimuksen ja kulttuurin tulee olla yhteistä, julkista ja kaikille kuuluvaa. Sama koskee Yleisradiota, vesivaroja, energiaa, tietoverkkoja ja muita elämisen perustarpeisiin kuuluvia hyödykkeitä.
Kuntapalvelujen rahoitusta on vahvistettava palauttamalla kunnille niiltä leikattuja valtionosuuksia ja kehittämällä kuntien omaa, tuloja tuovaa liiketoimintaa. Esimerkiksi julkisen terveydenhuollon rahoitusosuus on nostettava yleiselle eurooppalaiselle tasolle. Pääomatuloja on verotettava muiden tulojen kanssa samalla tavalla, progressiivisesti. Suurituloisten ja yhtiöiden saamia verohelpotuksia ei pidä maksattaa pienituloisiin raskaimmin kohdistuvaa kunnallisveroa kiristämällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti