Palestiinan ay-liike pirstaleina
 PGFTU:n toimistohuoneeseen Jerusalemissa on kuljettava kaupan läpi. Manawel Abdelall (sinisessä paidassa) on kauppiaan ystävä. |
 Israelin "turvamuuri" sulkee Länsirannan alueen. |
 PGFTU:n pääsihteeri Saher Sa'ed. |
Israelin ankara miehityspolitiikka, köyhyys, työttömyys ja ääriliikkeet haittaavat PGFTU:n toimintaa.
Lähi-idän yli 60 vuotta jatkunut konflikti on ollut tuhoisa Palestiinan ay-liikkeelle.
Aina siitä lähtien, kun Israel vuonna 1967 miehitti Jordan-joen länsipuolen eli ns. Länsirannan, PGFTU (Palestine General Federation of Trade Unions) on toiminut äärimmäisen hankalissa oloissa.
Kun 1990-luvulla Länsirannasta ja Gazan pienestä – vain noin 400 neliökilometrin – rantakaistaleesta muodostettiin palestiinalaishallinnon alue, Israel on kyennyt mielin määrin kontrolloimaan sen elämää.
Gazan tienoo on lähes eristetty muusta maailmasta. Alueella asuu lähes kaksi miljoonaa ihmistä taloudellisen ja inhimillisen kriisin keskellä.
Länsirantaa kuristaa Israelin ”turvamuuri.” Sen avulla miehittäjä kykenee kontrolloimaan liikkumista alueelle ja sieltä ulos. Tarkistuspisteitä rajalla ja Länsirannan sisällä on Kansainvälisen työjärjestön ILO:n vuonna 2008 tekemän arvion mukaan kuutisensataa.
Maantieteellisten ja fyysisten esteiden lisäksi PGFTU:n päänsärkynä on palestiinalaisalueiden äärimmäinen köyhyys ja siitä johtuvat humanitääriset ongelmat. Kansainvälisten järjestöjen mukaan noin puolet palestiinalaisalueiden reilusta neljästä miljoonasta asukkaasta elää ulkomaisen ruoka-avun varassa. Gazan tilanne on kaikkein vaikein: siellä ruoka-apua tarvitsee 80 prosenttia asukkaista. Työttömänä on vähintään 60 prosenttia työvoimasta.
Lähi-idän vuosikausia jatkuneella konfliktilla on heijastusvaikutuksensa myös PGFTU:n edunvalvontaan. Sillä ei ole resursseja – eikä tarvittavaa poliittista valtaa – taistella äärimmäistä köyhyyttä, Israelin miehitystä ja fundamentalistisia ryhmiä vastaan.
Mutta myös sen järjestötoiminta kärsii liikkeen sirpaloitumisesta: kongresseja on jouduttu pitämään internetissä, sillä Gazan alueelta kokouksiin ei ole voitu osallistua.
Liitto- ja koulutustoimintaa on voitu pyörittää satunnaisesti tilanteiden niin salliessa.
PGFTU:n pääsihteeri Saher Sae’d toivoo, että Lähi-idän päivänpoliittisten uutisten yhteydessä muistettaisiin aina myös niiden vaikutukset siviileihin.
- Kun Israelin hallitus maaliskuussa ilmoitti 1 600 uuden asunnon rakentamisesta Itä-Jerusalemiin, se merkitsi samalla palestiinalaisperheiden pakkomuuttoa muualle. Tällaisella politiikallaan Israel pahentaa köyhyyden ja poliittisen konfliktin kierrettä.
Sähköpostihaastattelussa pääsihteeri Sae’d kertoo, että uusi ongelma on työnvälittäjäfirmojen ilmaantuminen alueen työmarkkinoille.
- Nämä firmat tuovat työntekijöitä ulkomailta, pääasiassa Aasiasta, ja maksavat hyvin huonosti. Epäluotettavina pidetyt palestiinalaiset korvataan monesti vierastyövoimalla. Sille maksetaan sopimusten mukaisten palkkojen alle, millä entisestään huononnetaan ay-liikkeen asemaa.
Työväenliikettä jo 1920-luvulta
PGFTU:n historia on osa Israelin ja entisen Palestiinan alueen yhteistä taivalta.Länsiranta kuului Jordanialle ennen Israelin ja sen naapureiden välillä käytyä Kuuden päivän sotaa 1967. Alueen ay-liike oli tuolloin luonnollinen osa Jordanian ay-järjestöä.
Kun Israel 1967 miehitti Länsirannan, työntekijät alkoivat käyttää järjestöstään nimeä ”Länsirannan työläiset”, West Bank Workers.
PGFTU:n hallituksen jäsenen ja Jerusalemin aluevastaavan Manawel Abdelallin mukaan Palestiinassa oli ollut työväenliikettä jo 1920-luvulta lähtien.
- Sanoisin, että meidän ay-liikkeemme on arabimaiden keskusjärjestöihin verrattuna toinen tai kolmas. Egyptin ay-liike on kaikkein vanhin.
Henkilöjäseniä palestiinalaisjärjestössä on nyt noin 250 000, mikä on Abdelallin arvion mukaan noin 33 prosenttia työvoimasta. Jäsenliittoja on 14, niistä vaikutusvaltaisimmat rakennusliitto ja julkisia palveluja edustavien työntekijöiden liitto.
PGFTU:n jäsenmäärä on Abdelallin mukaan laskussa, sillä jäsenmaksun maksaminen tuottaa monille äärimmäisessä köyhyydessä eläville ihmisille vaikeuksia.
- Kymmenen Yhdysvaltain dollarin eli 7,5 euron vuosimaksu on hyvin kallis, jos palkka on 75 euroa kuussa. Yrityksistämme huolimatta emme ole saaneet läpi sopimusta minimipalkasta, ja palkkoja maksetaan aika mielivaltaisesti, Abdelall sanoo.
Palestiinalaisten keskipalkkaa hän ei oikein tohdi arvioida, sillä PGFTU ei pysty tilastoimaan kattavasti kaikkia palkkoja. Myös harmaat markkinat hämmentävät laskelmia.- Arvaukseni keskipalkaksi on noin 400 dollaria eli siinä 300 euroa, Abdelall heittää.
Vaikka palkat Jerusalemissa ovat vähän paremmat, ostovoimaa ei niilläkään juuri ole.
- Jerusalemissa on hyvin kallista verrattuna vaikkapa Länsirannan hintoihin. Jos esim. falafel eli kasvispyörykät maksavat täällä pari dollaria, niin Länsirannalla Ramallahissa ne maksavat vain dollarin ja Länsirannan pohjoisosassa Jeninissä puoli dollaria, hän vertailee.
Jerusalemissa ja sen ympäristössä PGFTU:lla on arvioilta 25–30 000 jäsentä.
Abdelall murehtii, että alueelle ei ole saatu ulkomaista apua.
- Se on mennyt muualle: Norjan LO esimerkiksi tukee päämajaamme Nablusissa ja Tanskan LO toimintaamme Jeninissä. Jerusalemin asema on niin kiistanalainen. Monet pelkäävät ottavansa poliittisen kannan, jos auttavat meitä.
Abdelall kehuu kuitenkin Norjan LO:ta suurenmoisesta tuesta. Se on muun muassa luvannut rahoittaa PGFTU:n seuraavan kongressin, jos kongressi onnistutaan järjestämään Egyptissä niin, että myös Gazan edustajat pääsisivät mukaan. Kongressi on tarkoitus pitää vielä tänä vuonna.
Yhteistyötä israelilaisten kanssa
Israelin legendaarinen ay-järjestö Histadrut perustettiin vuonna1920. Sen kattavien sosiaalipalvelujen piiriin kuuluivat lähes kaikki alueen asukkaat jo ennen juutalaisvaltion perustamista 1948. Nykyään Histadrutilla on noin 700 000 jäsentä, mikä on noin neljännes työvoimasta.Histadrut ja PGFTU kuuluvat molemmat ay-liikkeen maailmanjärjestöön ITUC:iin.
Vaikeuksista huolimatta ne ovat kyenneet jonkinlaiseen yhteistyöhön. Suurin syy lienee PGFTU:n poliittinen tausta. Liike on Hamasia maltillisemman Fatahin ja entisen Palestiinan vapautusjärjestön PLO:n muiden ryhmittymien käsissä.
Gazaa hallitseva Hamas on tuottanut siellä PGFTU:lle ylimääräistä harmia muun muassa valtaamalla sen toimitiloja omiin tarkoituksiinsa.
ITUC:n puitteissa Histadrut ja PGFTU ovat kyenneet rakentavaan yhteistyöhön.
Israelin puolella työskentelee säännöllisesti noin 63 000 palestiinalaista, mikä on lähes 10 prosenttia Palestiinan alueen työvoimasta.
Perinteisesti Israel oli palauttanut heiltä keräämänsä ay-jäsenmaksut PGFTU:lle. Konfliktien kärjistyessä 1990- ja 2000-lukujen taitteessa Histadrut luopui jäsenmaksujen palauttamisesta peläten niiden joutuvan Hamasin käsiin.
ITUC:in pääsihteeri Guy Ryder onnistui kuitenkin vuonna 2008 neuvottelemaan järjestöjen välille sopimuksen, jonka mukaan Histadrut palauttaa palestiinalaisjärjestölle vähintään puolet jäsenmaksuista mukaan lukien rästit vuodesta 1995 saakka.
Histadrutin puheenjohtaja Ofer Eini ja PGFTU:n pääsihteeri Saher Sa’ed tapaavat säännöllisesti ITUC:in puitteissa. Henkilökohtainen tuttavuus on ollut hedelmällistä myös muulle järjestöyhteistyölle muun muassa koulutuksen alueella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti