Köyhät keskellämme
– Maamme köyhät ihmiset eivät tunnu kiinnostavan ketään, sanoo arkkiatri Risto Pelkonen painokkaasti. Häntä surettaa, kun pienituloisten perheiden tuloista voi jopa 40 prosenttia mennä terveydenhoitoon.
– Suuret asiakasmaksut ja korkeat omavastuuosuudet ovat epäreiluja pienituloisia kohtaan, semminkin kun koulutus- ja tuloerot ilmenevät sairastuvuudessa. Hyvin koulutetuilla kansalaisilla on tietoa terveyden ehdoista, ja työssä käyvät saavat työterveyshuollon kautta yksilöllistä neuvontaa sairauksien ennalta ehkäisemiseksi enemmän kuin kunnallinen terveydenhuolto tarjoaa, Risto Pelkonen murehtii terveydenhuollon tarjonnan eriarvoisuutta. Ei yksityistämiselle
Viimeisimpien tilastojen mukaan maassamme on pienituloisia reilu 13 prosenttia väestöstä. Pienituloiseksi lasketaan henkilö, joka ansaitsee 1 230 euroa tai vähemmän kuukaudessa. Tosiasiassa monet työttömät ja suuri joukko eläkeläisistä ansaitsee alle tuon summan. Risto Pelkosen havaintoja tukee myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen viimeisin suomalaisten terveydentilasta julkaistu raportti (2007). Siinä todetaan, että kansalaisten terveys on viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana yleisesti ottaen parantunut, mutta sosioekonomiset erot sairastuvuudessa ja eliniän odotteessa ovat pysyneet suurina.
Yli puolet 30-vuotiaista suomalaisista kärsii jostain pitkäaikaissairaudesta, joka voi johtaa työkyvyttömyyteen. Mielenter-veysongelmaisten ryhmä on kasvamassa. Mitä vähemmän koulutusta ja mitä pienemmät tulot, sitä enemmän on sairauksia, paljastaa raportti.
Huonompaan suuntaan ollaan menossa. Terveyskeskukset eivät selviydy muista kuin perustehtävistään. Palveluja karsitaan, ja niitä ostetaan ulkopuolisilta palveluntarjoajilta usein ainoana perusteena halpa hinta.
Risto Pelkonen ei ole terveyspalvelujen yksityistämisen ystävä.
– Kainuun maakuntakokeilussa on onnistuttu tältä osin hyvin. Miksei terveyskeskuksilla voisi olla sivuvastaanottoja, kuten kunnanlääkäreillä oli aikaisemmin. Näin voidaan toisaalta säästää resursseissa ja toisaalta tuoda hoito ihmisten luokse.
Lyhytnäköistä säästämistä
Säästämisestä on tullut hokema, jota meille on syötetty viime lamasta tähän lamaan. Koko ajan olisi säästettävä, etenkin julkisen sektorin palveluissa ja työpaikoissa. Syrjäytymisen ehkäisyä tuskin parantaa se tosiseikka, että säästöjä tehdään siellä, missä se on poissa köyhän elämästä. Sivukirjastoja suljetaan, liikuntatiloja vähennetään, nuorisotiloja lopetetaan monissa maamme paikkakunnista. Esimerkkejä löytyy niin pääkaupunkiseudulta kuin maakuntien suurista kaupungeista.
Syrjäytymisen tragedia
– Säästöpäätöksiä tehdään seurauksia ajattelematta. Niillä voi kuitenkin olla pitkäaikaisia vaikutuksia, jotka tulevat yhteiskunnalle kalliiksi. Kun koulutuksessa säästetään, maksetaan siitä jälkeenpäin kova hinta. Syrjäytyminen lisääntyy ja usein se siirtyy vielä seuraavaan sukupolveen. Syrjäytyminen on nuorelle ihmiselle suuri tragedia ja maksaa yhteiskunnalle miljoonia.Keskustelua syrjäytymisen ehkäisemiseksi tulisi Pelkosen mielestä käydä niin eduskunnassa kuin paikallisellakin tasolla.
Lisää vastuuta ay-liikkeelle
Arkkiatri Risto Pelkonen vaatii ammattiliitoilta suurempaa yhteiskunnallista vastuuta. Hän antaa ymmärtää, että ay-liikkeeltä on unohtunut solidaarisuuskäsite.– Ammattiliitot välittävät vain maksavista jäsenistään. Kun työväenlaulut loppuivat, tuli duunareista herroja, Risto Pelkonen viittaa ay-liikkeen historiallisiin juuriin. Hänen näkemyksensä mukaan aatteellinen työväenliike on nykyisin markkinatalouden koukussa.
Paljon keskustelua herättänyt sosiaaliturvan uudistamista valmistellut työryhmä, Sata-komitea, ehdotti sosiaali- ja terveysministerille jättämässään mietinnössä, mm. että perusturvan tasoa korotettaisiin tuntuvasti. Risto Pelkonen näkee siinä mahdollisuuden estää pitkäaikaistyöttömien syrjäytymistä.
Eeva Donner
Kuvat Sami Perttilä
JHL-lehtoi toukokuu 2010
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti