Kun naiset Kööpenhaminassa sata vuotta sitten päättivät käynnistää tärkeiden asioiden vuoksi vuosittaisen naistenpäivän vieton, he tuskin osasivat ajatella, että nyt sata vuotta myöhemmin on edelleen paljon, paljon asioita, jotka ovat korjaamatta, ja jopa uusia ongelmia on noussut vanhojen rinnalle.
Vaikka suhteellisesti ovat jotkut asiat paremmin, on yhä suurempi osa naisista maailmalla syrjäytettynä, ulkoistettuna pois omasta elämästään. He ovat sen keskustelun ulkopuolella, mikä kuitenkin koskee juuri heitä, heidän arkeaan: aivan perustavaa laatua olevat ihmisoikeudet.
- Kysymys naiskaupasta, fyysisestä ja henkisestä väkivallasta, raiskauksista, lapsisotilaista myös tyttöjen keskuudessa, kolmannen maailman maista tuoduista naisorjista jopa tämän päivän Euroopassa, pakkoavioliitoista, seksuaalisesta hyväksikäytöstä, aliravitsemuksesta ja köyhyydestä...ovat kaikki aiheita, joista monenlaisten kansainvälisten ja kansallisten päätöten perusteella olisi pitänyt jo päästä.
Milloin YK, UNESCO, ILO, WHO, ja niiden alajärjestöt lukuisine foorumeineen ovat käsitelleetkin aiheita naisten asemasta ja alistamisen jatkumisesta, eivät valtiot ole joko ratifioineet näitä sopimuksia ja asiakirjoja tai eivät piittaa niiden velvoitteista.
Yllä olevat aiheet kuten orjuus, pakkoavioliitot, ja nälkä tuntuvat suomalaisesta kaukaiselta, mutta ovat arkea myös meidän maassamme. Maassamme on naisia, joita on tuotu muualta maailmasta jopa avioliiton merkeissä, mutta lopputuloksena täällä onkin hiljainen, kielitaidoton kotiorja.
Orjuutta on meilläkin monenlaista.
- Jos joudut myymään työvoimasi täysin alipalkattuna, olemattomalla hinnalla, epämääräisin työajoin, jopa viimeksi ammattiliittojen ( PAM ) ratkaisujen mukaan kaupan alalle laajennettuna yötyön sallimisena, tai niin lyhyinä työpäivinä, ettei elantoa pysty hanakkimaan - silloin on kyse aikamme orjuudesta aivan konkreettisaesti.
- Leipäjonoissa on nykyisin yhä enemmän ns. uusköyhiksi lukisteltuja, usein nuoriakin ihmisiä, joille työajaksi on työnantaja antanut vain muutaman tunnin päivässä ja usein samalla niin pienellä palkalla, ettei se riitä tavallisiin elinkustannuksiin, asumiseen, kaikkeen välttämättömimpään. Silloin on mentävä toimeentuloa hakemaan sossusta ja leipäkassia pelastusarmeija jonosta. Ja jonot ovatkin tänä talvena olleet ennätyspitkiä On yhä uusia ihmisiä, joukossa paljon naisia.
Turun Caribialla oli sitä vastoin viikonloppuna naisten hemmottelupäivä.
Sadat yritykset kaupittelivat kauneutta, nuoruutta, kiinteyttä, rakennekynsiä, uusia meikkejä, uutta tyyliä, uusia kampauksia...kaikkea sitä millä naista rakennetaan ulkoisesti.
Mihin se johtaa. Kuka siitä oikeasti iloitsee? Kuka voi niitä palveluja ostaa?
Niiden kaupittelu ei rakenna tasa-arvoa, ei parempaa oikeutta työhön tai kunnon palkkaan, ei parempaa terveydenhuoltoa eikä lasten tai vanhustenhoitoa.
Hemmottelulla järjestetään hetken päiväunelmia, pakoreitti pois todellisuudesta,siitä arjesta, jossa pitää pärjätä, olla kaunis ja nuori aina, aina.
- Et voi olla väynyt, tai masentunut, et kiusattu etkä sairas.
Mutta ne ovatkin kaksi eri todellisuuta, ja mitä enemmän puhetta riittä vain hemmottelusta, sitä ohuemmaksi jää palkkapussi.
- Ei ole soveliasta tunnustaa olevansa köyhä, sairas, työtön, kiusattu - silloin pian sanotaan, että se on omaa syytäsi!
No, eriarvoisuutta vastaan on edelleen taisteltava, siihen ei saa alistua!
Vai mitä mieltä olet?
2 kommenttia:
Hei, Kv.Naisten pv:n ja köyhyyden vähentämisen vuoden vuoksi..
Olen jonottanut leipää täällä Suomen kaakossa Lpr:n metodistiseurakunnan leipäjonossa vuosien varrella jonkunkin kerran. Kotikaupungissani leipäjonoilmiö on näyttänyt (mm.täältä joskus Ruotsiin muuttaneiden tuttujen ja sukulaistemme ihmetykseksi ja 'häpeäksi') suomalaista näennäishyvinvointia jo liki 20v! Viimeisimmillä kerroilla tänä talvena, kun itsekin olin eräpäivän ylittänttä eväskassia tunteja jonottamassa ja hartautta korvasta toiseen siirtämässä, tapasin puolitutun nuoren n.kolmekymppisen äidin kaksostenvaunuja työntämässä lumessa ja saman rumban vauvojen kanssa urakoimassa saadakseen sen muovikassillisen eilistä einestä itselleen pahimpaan nälkään, hätäänsä, taas kerran. Hyvin pyyhkii yh-äidin pesueella alusta alkaen, kun todellinen sosiaaliturva on nykytasolla lähes ei mitään! Leipäjonoissa on nykyisin eniten juuri naisia ja lapsia roikkumassa tuntitolkulla kelillä kuin kelillä kerjäämässä nykysuomalaisen sivistysvaltion 'sosiaaliturvaa'! Olemme koko Euroopan ja Pohjoismaiden poikkeus leipäjonoissa, mitkä eli meidät kaikkein köyhimmät (nais- ja lapsi)joukot on olemassaolomme ajan vaiettu valtamediassa lähes kuoliaiksi.
Olen samaa mieltä siitä, että feminismi tekee tietä sosialismille ja on vaarallinen muutosliike kapitalismin kaatamiseksi, mikä on patriarkaalinen yhteiskuntarakenne suosien miesten valta-asemaa. Naisten ja lasten köyhyys kasvaa kapitalistisesta talouskasvusta huolimatta. Talouskasvusta voi olla montaa mieltä. Talouskasvun tasaaminen on tarpeellista tietysti rikkailta köyhille ja luonnonvarojen jättäminen mahdollisuuksien mukaan luontoon, ettemme tee lisää velkaa lapsillemme. Margaret Atwoodin kirja "Velka -vaurauden varjopuoli" selvittää velan ja 'synnin' entistä synonyymiä ja käsitteitä hyvin.
Olen (pitkäaikais)työtön ja vuokrapätkäsilppukeikkaduunari, myös luukuilla ja leipäjonossa aika-ajoin, tunnen taloudellisen köyhyyden syvintä nykyhätää.
Olen elänyt oman, aikuisen perhe-elämäni yh:na. Oma lapseni on jo aikuinen ja tutkii maailmaa Latinalaisessa-Amerikassa opiskellen, töitä tehden ja sieltä kokemaansa ja näkemäänsä informoiden ja saanut taloudellisesti köyhän yh-kodinperintönään luokkatietoisen feminismin aate- ja mielenmaailman.
Haluan tulla 'kaapista ulos' liputtamallani luokkatietoisella kommunistisella/sosialistisella feminismillä, mikäli se on täältä käsin mahdollista eli -onkohan kaakossa dem.naisia? Toverillisin terveisin LM, sp-os: leakatriina@luukku.com
LM hei, mukavaa tavata sinut astuessasi kaapista ulos ja liputtaessasi kommunistesella / sosialistisella feminismillä!
Aika ajoin samanlaisiin tovereihin olen saanut tutustua tämän blogini kauttä. Hyvää tulosta on viimeisen vuoden aikana tullut näkyviin varsinkin pohjoisessa, jossa Oulun seudulla on noussut uusi naisten toimintaryhmä. Ja laajemminkin pohjoisen alueella on uusia nuoria naisia mukana liikkeessä!
- Samoin Kemissä nostettiin pari vuotta sitten henkiin uudelleen Kemin dem. naisten osasto, jonka 60-vuotisjuhlaa vietimme Kemissä tammikuun lopulla.
Vaikka aina ei vauhti päätä huimaa, askel askeleelta vakaasti on edetty.Se on tärkeää, siitä ponnistamme.
Mitä tulee oman alueesi tilanteen, on tovereita, jotka odottavat juuri sitä ratkaiseva palikkaa toiminnan alulle siellä suunnalla..
Palataan asiaan toisaalla!!
Nuo kokemuksesi ja ajatuksesi ovat todella kuin suoraan monen naisen elämästä repäistyjä. Itse näen viikottain T-Talolla olevalla Pelastusarmeijan kassienjakopaikalla yhä enemmän nuoria, naisia, pienten lasten kanssa...olen jutellut jakajien = työntekijöiden kanssa ja kertovat tuon havainnon olevan aivan oikean.
SIKSI HUOM!
Toukokuun alussa on 6.5. eduskuntatalolla köyhyyden vastainen mielenosoitus, jossa vaaditaan kunnon perusturvaa kaikille, joilla ei työttömyyden, sairauden, iän tai opiskelun vuoksi ole muita mahdollisuukia hankkia elantoa. Löytyiskö teiltä päin mahdollisuutta tavalla tai toisella yhteenkoottavaksi ihmisiä, jotka tulis mukaan?
Pitää miettiä, miten matkan ja kustannukset sais järjestettyä?
Miltä kuulostaa??
Naisverkostomme on tässä mukana.
Syksyllä olimme samalla asialla yhdessä Tapaturma- ja Sairausinvalidien liiton kanssa, kuten nytkin hanke valtakunnalisena etenee.
Voit kirjoitella myös suoraan
kaija.kiessling@hotmail.com
Lähetä kommentti