Miksi se ohjelma jäi mieleeni?
Henna Virkkunen kertoi suurella intohimolla hankkeesta, joka kulkee nimellä KIVA-KOULU.
Koulussa pitää siis olla kivaa - selvä se!
Juu, mutta tässä yhteydessä se tarkoittaakin kiusaamisen vastustamista se KIVA
Monisanaisesti siinä ministeri kehui hankkeen erinomaisuutta ja miten siihen oli hakijoina kouluja enemmän kuin pystyttiin ottamaan.
Mutta miksi kiusaamisen ongelma on noussut näin tärkeäksi asiaksi?
Mikä osuus on suurella luokkakoolla, joka on viime vuosina lähes räjähtänyt käsiin?
Mikä osuus on ympäristön levottomuudella, jossa lapset nykyään elävät?
Mikä osuus on sillä, että jo 13 % lapsista elää alle köyhyysrajan perheissä, joissa ei raha riitä kaikkeen samaan mitä koulukavereilla on - tuleeko siitä kiusatun rooli seuraavaksi?
Mikä osuus on sillä, että lasten turvattomuuden tunne kasvaa mitä suuremmassa koulussa joutuu opintietä tallaamaan?
Mikä merkitys sillä, ettei lähikoulua enää ole, vaan pitää tavalla tai toisella kulkea sinne toiseen, suurempaan, kaupungin keskustan tai entisen naapurikunnan kouluun matkojen taa?
Mikä merkitys on sillä, että oppilaanhuoltoryhmien resursseja on pienennetty?
Mikä merkitys on sillä, ettei kouluterveydenhuollolla ole riittävästi resursseja tavoittaa kiusajia ja kiusattuja?
- Ja paljon muutakin voisi pohtia, sillä niin pienestä voi olla kiinni kiusaamiskierteen alku ja loppu?!
Mutta eipä ministeri pohdi näitä. Nyt koululaitosta keskitetään yhä suurempiin yksiköihin.
Oululaiset jo vastustavatkin kaupunkiin suunniteltua jättiyksikköä, ' KESKITYSKOULUA'!
On puututtava siihen, miksi kouluterveydenhuollon ja oppilaanhuollon resurssit ovat jatkuvasti vajaat. Ei mieti ministeri sitäkään, miltä tuntuu olla välitunnilla isojen jaloissa eikä välituntivalvojia riitä tarpeksi?
ELI MINISTERILLE TERVEISIÄ:
On samaan aikaan hankkeen toteutuksen sisällön kanssa paneuduttava myös niihin resursseihin, koululaisen arjen ongelmiin, joista tuo kiusaamisen kierre voi käynnistyä.
Ei riitä pelkkä oireisiin puuttuminen, vaan myös syyt esille ja lääke niihin!
Eli koululle se arvo ja resurssit jotka sille kuuluu!
Ei ole turha investointi!
Ps. ministeri pohti myös uutta koulumaailman teemaa LIIKKUVA KOULU.
Kyse on sinällään hyvästä teemasta ja toteutuksesta niin välituntiliikunnan mahdollisuuksien edistämiseksi kuin
lasten muunkin terveellisen liikkumisen, mutta myös koulun liikuntatuntien lisäämiseksi.
Kaikki hyvin ajateltu ja perusteltu. Ja koululaisten toiveetkaan ei suuren suuria: vähän enemmän palloja, koreja ja vastaavaa... ei miljoonahankkeita.
Mutta mikä oli ministerin loppukommentti?
"Näissä hankinnoissa voisivatkin koululaisten vanhemmat tulla mukaan nyt kun kunnatkin ovat taloudellisesti ahtaalla."
Eli oppivelvollisuukoulussa vanhemmat kustantamaan ja ostamaan välineitä!
Sitä toki tehdään jo päivähoidon venhempienryhmissä...mutta mihin tämä johtaa jos kouluihinkin maksuja...
KOSKAHAN VIRKKUNEN PANEE LIIKUNTATUNNEILLE MAKSUN?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti