Osuipa silmiini uutinen, missä kerrotaan koululaisten tilanteesta Englannissa. Ongelmaksi on muodostunut se, että lapset ovat aivan nälissään jo aamulla kouluun tullessaan, sillä kotona ei ole ollut tarjolla mitään aamupalaa. Koulussa tarjottava aamupalakin on vain hyväntekeväisyysjärjestöjen varassa. Joissain se toimii, joissain ei.
Vastikää nousi Ruotsissa suuri kohu, kun paljastui, miten koulun keittäjälle oli annettu ohjeet tinkiä lasten ruoasta. Pitää tehdä halvemmalla joka merkitsee siis köyhempää ruokaa.
Suomessa kunnanjohtajat ovat sitä mieltä, että lakisääteiset ja julkiset palvelut on pantava uusiksi - siis arvioitava mihin raha riittää, mihin ei. Nythän jo koululaisen ateriakustannus on meilläkin vedetty varsin alas. Tarkkaa summaa en muista, mutta alle eurossa pyöritään reippaasti. Puhutaan kymmenistä senteistä. Tosiasia on myös keittäjien kertomana, että maanantaisin ruokaa menee huomattavasti enemmän kuin muina päivinä. Lapsilla on viikonlopun jälkeen kova nälkä. Miten on ruoan saaminen kotona? Miksi?
Monistakin syistä!
Paljon kauniita sanoja puhutaan lapsista, lasten puolesta kautta maailman. Kansainvälisesti. Mutta miten monen lapsen fyysinen ja henkinen kehitys hidastuu ja kärsii kunnollisesta ravinnon puutteesta, kärsii riittävän ravinnon puutteesta. On häpeä, että lapsia kuolee nälkään, mutta yhtä suuri häpeä on kaikki se, mitä ylläolleet uutiset kertovat lasten nälästä ns. sivistysmaissa! Hyvinvointivaltioissa?
Suomessa kouluruokailu on ollut erinoaminen oikeus, upea ratkaisu jo menneiltä sukupolvilta. Se on osa lasten sellaisia oikeuksia, joissa ei saa tulla missään nimessä kyseeseen säästöt, ei leikkaukset ja supistukset, vaikka virkamiehet mitä esittäisivät. Lasten nälän - meillä ja muualla - tulee saada aikuisilla silmät ja korvat auki, siinä ei saa säästää - eikä siinä riitä pelkät puheet! Meillä lasten on jatkossakin saatava ravintorikas ja maittava kouluateria, joka kuuluu hyvin hoidettaviin julkisiin palveluihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti