Aika ajoin, joskin asiaan nähden liian huonosti - on ollut esillä suunnitteilla oleva kansallinen terveysrahasto. Asiasta puhui ansiokkaasti toukokuussa SKP:n edustajakokuksessa nokialainen sairaskassanhoitaja Tuula Palomäki, joka tunsi asiaa ja taustoja. Nyt asiaan on korkea aika palata.
Asia havahdutti uudelleen ja nousi omaan tietoisuuteeni, kun THL:n osaston päällikkö Kärkkäinen viittasi siihen pari viikkoa sitteen olleessa kuntaseminaarissa. Ja varsinkin nyt, kun tuoreet uutiset kertovat, miten Turkuun tulee vauhdilla uusia yksityisiä terveydenhuollon toimijoita!
*****************
Koko rahastohanketta ajoi Kelan edellinen pääjohtaja Jorma Huuhtanen.
Idea on, että valtion, kuntien ja Kelan terveyteen käyttämät varat koottaisiin yhdeksi rahastoksi.
No, kuka siis sen jälkeen päättää rahastojen suurista summistaa?
Kuka päättää, mitä niillä tehdään?
Kuka päättä, kuka tekee?
Kuka päättää, millä hinnalla tehdään?
Entä missä tehdään?
Liisa Hyssälä otteita en ole asiassa vielä kuullut.
******************
Ajatus kirkastui samalla, kun vast'ikää kerrottiin Turkuun tulevasta uudesta yksityissairaalasta. Puhumattakaan, että kaupungin perusturvalautakunta mennä viikolla päätti järjestää yksityisin voimin yli 10 000 ihmisen terveyspalvelut.
Yksityinen tunkeutuu näin päättäjien ja valtaeliitin turvin joka rakoon. Se ei tee varmaan sitä hyvää hyvyyttään, vaan kootakseen voittoja sijoituksilleen.
Kupittaan asemalle entisiin Euromarketin tiloihin on tulossa yksityyissairaala, erikoisyksikkö, joka keskittyy urheiluvammoihin ja ortopediaan.
- Muuten, kun yleensä virkahommissa eikä kaikkialla muuallakaan lääkäri voi enää tehdä töitä yli 70-vuotiaana, tulisiko Oravalle työstävieroitusoireita, ellei perusteta tätä yksityistä sairaalaa?
Urheilupaikat, monet kentät ja hallit ovat lähellä, ja TYKS samoin muutaman sadan metrin päässä.
- Aivan kuten vanhusten pitkäaikaishoidossakin on yksityinen halunnut rakentaa toimiaan kaupunginsairaalan tontille..kuin varmistaakseen asemaansa julkisen osana...mihin se kaiken aikaa pyrkiikin...
Mutta jos julkinen sektori ostaa yksityissairaalasta operaatioita, on raha muusta th:n budjetista pois, eikä hinta ole pieni. Jos tapaturmassa tai muuten vakuutuslaitos maksaa, tietää se samalla sitä, että jollain aikaviiveellä vakuutusmaksut nousevat varmasti, kuten likkennevakuutuksissa on jo tapahtunut.
Mutta se terveysrahasto?
Suunnitelmaan kuuluu, että kun rahat on koottu yhteen kassaan,
- palvelujen järjestämisvastuu siirtyy kunnilta kansalliselle rahastolle,
- rahastoa hallinnoidaan keskitetysti ja valtakunnallisesti.
- alueelliset organisatiot huolehtivat palvelujen järjestämisestä, seurannasta ja rahaliikenteestä keskitetysti ohjattuna ja yhteisen tietojärjestelmän avulla
- kunnallliset yksiköt, yksityiset ja kolmas sektori tuottavat palveluja tasavertaisian kilpailijoina.
Miten käy palvelujen syrjäseuduilla?
Tätä aprikoi edustajakokouksessa jo Tuula Palomäkikin. Kilpailutilanne ajaa helposti niin demokratian kuin koko julkisen sektorin kuihtumiseen. Nythän 2/3 kuntien budjeteista kuuluu terveydenhuoltoon, jolloin nuo rahat olisivat kokonaan pois kuntapäättäjien valvonnasta. Rahastoilla on omat sääntönsä ja lakinsa. Demokratia heikentyy edelleen, kun palvelujen tuottajat keskittyisivät yksityistämisen myötä. Isot syövät pienet. Myös kaupunkien terveyspalvelut yksityistyvät, kuten Turussa nyt jo laajenee.
Päivystys on ollut MedOnen hallinassa jo vuosia ja käyttäjät ovat tosi tyytymättömiä.
Lopputulema aikanaan on varmaan se, että koko terveydenhuoltoa hallitsevat ne muutamat pörssissä olevat ylikansalliset yhtiöt, joiden ainoa tavoite on tuotaa omistajilleen lisää pääomia suurina voittoina.
Mistä sen jälkeen päättäisi kunnan terveyslautakunta, missä olisi nykyinenkään vajaa demokratia sen jälkeen?
Eduskuntavaalit ovat toden totta vaalit
* yksityistämisen puolesta vai sitä vastaan,
* julkisten palvelujen puolesta tai sitä vastaan,
* tasa-arvoisten oikeuksian ja palvelujen puolesta vai sitä vastsaan.
Kumman puolen sinä valitset?
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
torstai 28. lokakuuta 2010
RAIDELIIKENNETTÄ VAI ASEVARUSTELUA?
RAIDELIIKENNETTÄ VAI ASEVARUSTELUA?
Näinä päivinä on uutisoitu jälleen viestintä - ja liikkennenministeriön hankkeista VR:n kilpailuttamisen suuntaan. Ensisijassa on puhuttu nyt henkilöliikenteen kilpailuttamisesta. Tämä liittyy koko valtakunnassa meneillään olevaan rajuun yksityistämisen buumiin, joka kilpailutuksineen ja rajojen avaamisineen tuli EU:n myötä maahamme.
Kilpailutuksista ja ulkoistamisista on niin valtiolla kuin kunnilla jo runsaasti kokemuksia. Kunnissa on jouduttu jo niiden toiseen vaiheeseen: se on merkinnyt toimintojen uudenlleen kunnalle ottamista, kun yksityinen ei vastannutkaan tarkoitustaan sen paremmin palvelujen kuin hinnankaan osalta. Takavuosilta on esimerkkejä mm. valitolle strategisesti merkittävien toimialojen myymisestä, jonka seurauksena mm. viestintä- ja liikkenneministeriö joutuu ne nyt miljoonarahoitukella uudelleen rakentamaan.
Englannissa yksityistettiin jo 1980-90-luvuilla raideliikennettä sillä seurauksella, että lopputulos on ollut täysin susi. Matkalippujen hinnat ovat nousseet, aikatauluissa pysymisestä ei ole tietoakaan saatikka rautatieläisten työsuojelun ja työturvallisuuden romahtaminen. Liittyen ratojen rakentamiseen ja kunnostustöihin ja ratapihojhen turvallisuuteen ovat mm.kuolemaan ja vammautumiseen johtaneet onnettomuuden kasvaneet merkittävästi. Taanoin asiasta oli kiinnostava dokumettikin TV:ssä, ja ohjelma antoi selvän kuva mitä Englaniissa rautateiden yksityistämisestä on seurannut.
Jos valtio nyt asehankintoihin ja varusteluun budjetoimistaan yli 2 mrd:sta käyttäisi osankin jo vanhentuneen raideverkon ajanmukaistamiseen, korjaamiseen ja sähköistämiseen, olisi se myös erinomainen teko ekologisesti. Todellinen ympäristöteko. Liikennettä - niin ihmisiä kuin rahtiakin - siirtyisi sen jälkeen varmasti kumipyöriltä raiteille. Samalla niiden talvikunnostukseen voitaisiin varautua toisella tavalla.
Raideliikenteen kohentaminen ei kuitenkaan ratkea kilpailutuksella, vaan toisenlaisella budjetoinnilla, kuten edellä mainitsin. Ei tarvitse vakuutta ja surra kansalaislle, että valtio velkaantuu, jos sillä on varaa panna varustelumenoihin miljarditasolla rahaa - ja samalla jäävät monet muut sektorit huonommalle. Jos yksityinen toimija tulee mukaan, uskooko joku siihen, että se tulee hyvää hyvyyttään ajamaan juniaan ja palvelemaan meitä. Niin ei taatusti ole, vaan sijoittajat hakevat aina kasvua ja voittoa sijoittamalleen pääomalle. Sehän on selvää, siitä kertovat jo pelkät lehtien pörssisivut.
Näinä päivinä on uutisoitu jälleen viestintä - ja liikkennenministeriön hankkeista VR:n kilpailuttamisen suuntaan. Ensisijassa on puhuttu nyt henkilöliikenteen kilpailuttamisesta. Tämä liittyy koko valtakunnassa meneillään olevaan rajuun yksityistämisen buumiin, joka kilpailutuksineen ja rajojen avaamisineen tuli EU:n myötä maahamme.
Kilpailutuksista ja ulkoistamisista on niin valtiolla kuin kunnilla jo runsaasti kokemuksia. Kunnissa on jouduttu jo niiden toiseen vaiheeseen: se on merkinnyt toimintojen uudenlleen kunnalle ottamista, kun yksityinen ei vastannutkaan tarkoitustaan sen paremmin palvelujen kuin hinnankaan osalta. Takavuosilta on esimerkkejä mm. valitolle strategisesti merkittävien toimialojen myymisestä, jonka seurauksena mm. viestintä- ja liikkenneministeriö joutuu ne nyt miljoonarahoitukella uudelleen rakentamaan.
Englannissa yksityistettiin jo 1980-90-luvuilla raideliikennettä sillä seurauksella, että lopputulos on ollut täysin susi. Matkalippujen hinnat ovat nousseet, aikatauluissa pysymisestä ei ole tietoakaan saatikka rautatieläisten työsuojelun ja työturvallisuuden romahtaminen. Liittyen ratojen rakentamiseen ja kunnostustöihin ja ratapihojhen turvallisuuteen ovat mm.kuolemaan ja vammautumiseen johtaneet onnettomuuden kasvaneet merkittävästi. Taanoin asiasta oli kiinnostava dokumettikin TV:ssä, ja ohjelma antoi selvän kuva mitä Englaniissa rautateiden yksityistämisestä on seurannut.
Jos valtio nyt asehankintoihin ja varusteluun budjetoimistaan yli 2 mrd:sta käyttäisi osankin jo vanhentuneen raideverkon ajanmukaistamiseen, korjaamiseen ja sähköistämiseen, olisi se myös erinomainen teko ekologisesti. Todellinen ympäristöteko. Liikennettä - niin ihmisiä kuin rahtiakin - siirtyisi sen jälkeen varmasti kumipyöriltä raiteille. Samalla niiden talvikunnostukseen voitaisiin varautua toisella tavalla.
Raideliikenteen kohentaminen ei kuitenkaan ratkea kilpailutuksella, vaan toisenlaisella budjetoinnilla, kuten edellä mainitsin. Ei tarvitse vakuutta ja surra kansalaislle, että valtio velkaantuu, jos sillä on varaa panna varustelumenoihin miljarditasolla rahaa - ja samalla jäävät monet muut sektorit huonommalle. Jos yksityinen toimija tulee mukaan, uskooko joku siihen, että se tulee hyvää hyvyyttään ajamaan juniaan ja palvelemaan meitä. Niin ei taatusti ole, vaan sijoittajat hakevat aina kasvua ja voittoa sijoittamalleen pääomalle. Sehän on selvää, siitä kertovat jo pelkät lehtien pörssisivut.
maanantai 25. lokakuuta 2010
TURKU ON TAAS ALIBUDJETOIMASSA PERUSPALVELUJA!
Alla olevan tekstin lähetin TS:n mielipidepalstalle, jonne pyysin sitä ennen kaupunginhallituksen 25.10. kokousta...asia ja kirjoitus mielestäni laajasti kuntalaisia koskeva.
- Jos alibudjetoitu hyväksytään, merkitsee se yhä huonompia peruspalveluja turkulaisille....mutta lehti ei julkaissut juttua.
Miksi?!
TURKU TAAS ALIBUDJETOIMASSA PERUSPALVELUJA
Vastikää on tullut tietoja julki kaupungin ensi vuoden budjetista. Puuttumatta tässä yhteydessä kokonaisuuteen on kummallista, että taas kerran jo lähtökohtaisesti budjetissa esitetään selvää alibudjetointia sosiaali- ja terveystoimen osalta. Kuntalaiset ovat näistä palveluista olleet jo vuosia huolissaan. Yksiköiden vähentämiset esim. perusterveydenhuollossa, päivähoidossa ja neuvolatoiminnassa, palvelujen karkaaminen yhä kauemmas, aivan liian pieni määrä henkilökuntaa vanhusten kotona hoitamiseksi, suuret lapsiryhmät päiväkodeissa - kaikki ne ovat huolestuttaneet ihmisiä. Samoin huolestuttaa edelleen taas julkiuudessa ollut liian pieni henkilöstömitoitus myös vanhustenhuollon hoitoyksiköissä, joka tietää puutteellista hoitoa.
Mitä asian korjaamiseksai esitetään? Pienempää budjettia (!) kuin on tämän vuoden toteutumaennuste. Siis entistä vähemmän rahaa!!
Kun mm. palkkakulut ja tilalaitoksen ns. sisäiset vuokrat ovat ns. pakottavia menoja nousuineen, jää varsinaiseen toimintaan entistä vähemmän. Kun tunnusluvuksi annetaan n 10 % pienempi luku kuin tälle vuodelle, voi vain arvella, mikä on lopputulos.
Tämän vuoden (2010) toteutumaennuste sosiaali- ja terveystoimelle on 2,3 miljoonaa suurempi kuin ensi vuodelle esitetty luku, eikä voida puhua mistään yltäkylläisyydestä tällä sektorilla. Samanaikaisesti on huomioitava, että Turku on suurista kaupungeista kaikkein vanhusvoittoisin ikärakenteeltaan. Miten päättäjät aikovat hoitaa tämän yhtälön? Nykyinen käytäntö toimien ulkoistamisesta ja palveluseteleistä, joiden käyttöön ei monen vanhuksen rahat riitä korkean omavastuuosuuden vuoksi, uhkaa näin vain vahvistua, eikä suinkaan ole kuntalaisten suosiossa.
Kun kaupunginhallitus uudelleen käsittelee budjettia 25.10, on sen ehdottomasti korjattava alibudjetointi peruspalvelubudjetissa.
Ellei sitä tehdä, tulee Turku kullttuuripääkaupunkivuonna kohtelemaan entistä huonommin kaikkein vähäosaisimpiaan: lapsia, vanhuksia, vammaisia ja köyhiä.
Nyt on vielä mahdollista ja syytä korjata edes tuo osa budjettia.
- Jos alibudjetoitu hyväksytään, merkitsee se yhä huonompia peruspalveluja turkulaisille....mutta lehti ei julkaissut juttua.
Miksi?!
TURKU TAAS ALIBUDJETOIMASSA PERUSPALVELUJA
Vastikää on tullut tietoja julki kaupungin ensi vuoden budjetista. Puuttumatta tässä yhteydessä kokonaisuuteen on kummallista, että taas kerran jo lähtökohtaisesti budjetissa esitetään selvää alibudjetointia sosiaali- ja terveystoimen osalta. Kuntalaiset ovat näistä palveluista olleet jo vuosia huolissaan. Yksiköiden vähentämiset esim. perusterveydenhuollossa, päivähoidossa ja neuvolatoiminnassa, palvelujen karkaaminen yhä kauemmas, aivan liian pieni määrä henkilökuntaa vanhusten kotona hoitamiseksi, suuret lapsiryhmät päiväkodeissa - kaikki ne ovat huolestuttaneet ihmisiä. Samoin huolestuttaa edelleen taas julkiuudessa ollut liian pieni henkilöstömitoitus myös vanhustenhuollon hoitoyksiköissä, joka tietää puutteellista hoitoa.
Mitä asian korjaamiseksai esitetään? Pienempää budjettia (!) kuin on tämän vuoden toteutumaennuste. Siis entistä vähemmän rahaa!!
Kun mm. palkkakulut ja tilalaitoksen ns. sisäiset vuokrat ovat ns. pakottavia menoja nousuineen, jää varsinaiseen toimintaan entistä vähemmän. Kun tunnusluvuksi annetaan n 10 % pienempi luku kuin tälle vuodelle, voi vain arvella, mikä on lopputulos.
Tämän vuoden (2010) toteutumaennuste sosiaali- ja terveystoimelle on 2,3 miljoonaa suurempi kuin ensi vuodelle esitetty luku, eikä voida puhua mistään yltäkylläisyydestä tällä sektorilla. Samanaikaisesti on huomioitava, että Turku on suurista kaupungeista kaikkein vanhusvoittoisin ikärakenteeltaan. Miten päättäjät aikovat hoitaa tämän yhtälön? Nykyinen käytäntö toimien ulkoistamisesta ja palveluseteleistä, joiden käyttöön ei monen vanhuksen rahat riitä korkean omavastuuosuuden vuoksi, uhkaa näin vain vahvistua, eikä suinkaan ole kuntalaisten suosiossa.
Kun kaupunginhallitus uudelleen käsittelee budjettia 25.10, on sen ehdottomasti korjattava alibudjetointi peruspalvelubudjetissa.
Ellei sitä tehdä, tulee Turku kullttuuripääkaupunkivuonna kohtelemaan entistä huonommin kaikkein vähäosaisimpiaan: lapsia, vanhuksia, vammaisia ja köyhiä.
Nyt on vielä mahdollista ja syytä korjata edes tuo osa budjettia.
tiistai 19. lokakuuta 2010
Sirkka-Liisa Kivelä läksytti....
..railakkaan reipaasti ja vallan olan takaa päättäjiä huonosta vanhustenhuollosta. Eilen illalla oli allekirjoittajan lisäksi eduskuntapuolueiden ehdokkaita Turun Ruusukorttelin palvelutalon ruokasalissa, ja väkeä oli varmaan toista sataa ihmistä. Pääosa eläkeikäisiä, vanhuksia, joukossa myös lähihoitajiksi valmistuvia aikuisopiskelijota.
Illan kuluessa ehdokkaat vastasivat sekä valmiisiin että yleisön joukosta nousseisiin kysymyksiin, ja sen jälkeen Sirkka-Liisa Kivelä kommentoi ja arvioi vastaukset.
Ja antoi palaa.
Oli riemastuttavaa kuulla, miten hän osoitti päättäjien aina lainsäädännön valmisteluja ja niiden vahvistamista myöten syyllistyvän jopa rakenteelliseen syrjintään. On olemassa useita lakeja ja lainomaisia säädöksiä, joissa tapahtuu selvää ikäsyrjintää.
Hän luetteli liudan esimerkkejä, joita en malta ola toistamatta tässä:
* Ikäsyrjintää tapahtuu kaikien aikaa monissa palveluissa kunnissa
* Suomen Perustuslaissa luetellaan ikä muiden mukaan ominaisuutena kuten varallisuus,
uskonto jne, mutta vaikka Perustuslaissa onn erillinen pykälä lapsia koskien, sellaista ei löydy vanhuksia koskien.
* Nykyinen Yhdenvartaisuuslaki kieltää ikäsyrjinnän työelämässä, vaan ei elämässä yleensä!
* Kela noudattaa kuntoutuksen osalta ikärajaa, joka on myös säädöspohjainen aiheuttaen syrjintää!
* Maamme ihmisoikeuspolitiikassa ilmenee selvää syrjintä, sillä kaikki muut syrjityt ryhmät todetaan, vaan ei vanhuksia
Kivelä korosti vanhvasti, ettei Suomen hallitus ole tehnyt ikärasismin poistamiseksi mitään.
Kun valmistelussa on uudistettu Yhdenvertaisuuslaki, liittyy siihen myös yhdenvertaisuusvaltuutetun valinta ja nimeäminen.
- Tähän liittyen Kivelä toi esille vaaran, että aloite vanhusvaltuutetun nimeämisestä ja vakanssin perustamiesta vesittyy yhdenvertaisuuden alle. Siitäkin huolimatta, ettei laissa eds puhuta vanhuksista.
Kivelä korostikin, että vanhusvaltuutetulla on oltava laki takanaan, ja siinä on erikseen myös määriteltävä, että on vanhusvaltuutettu, jonka tehtävät kirjataan lakiin ja todetaan, että on toimisto sitä varten. Vanhusvaltuutetun on nostettava esiin asioita, jotka ongelmallisia, ja miksei voisi kertoa myös positiivisista asioista, Kivelä arvioi.
- Tähän liittyen ex - parlamenttimies Ensio Laine totesi, että on vaadittava myös omaa budjetointia tälle toiminnalle, muuten vaikea toteuttaa.
Asian korjaamista uskoo Kivelä auttavan sen, että tulossa on direktiivi, joka kieltää iäkkäiden ihmisten syrjinnän. Tämän sanoessaan hän korosti, että oltakoonpa EU:sta mitä mieltä tahansa, tämä on hyvä asia ja auttaa meitä. Samoin Kivelä krosti, etteä vanhukset itse eivät saa antaa syrjiä itseään. Aikanaan naiset nousivat taisteluun tasa-arvon puolesta, nyt on iäkkäiden ihmisten aika nousta samanalaiseen kamppailuun. Emme saa antaa syrjiä itseämme -hän sanoi.
********************'
Tilaisuuden jälkeen kävin pari kiinnostavaa keskustelua. Toinen oli kahden eturivissä istuneen rouvan kanssa. He toivat vahvasti esille uudelleen sen, etteivät kaikki eläkeläiset todellakaan ole samassa asemassa. Toiset saavat rahalla mitä tarvitsevat - jota itsekin eriarvoisena asiana yhdessä puheenvuorossani korostin. Edelleen rouvat korostivat, että ei ole vuosikymmeniin eduskunnassa tehty kuin lähinnä pienituloisten elämää lisää ahdistavia päätöksiä.
Toisen keskustelun kävin Turun vanhustuki ry:n johdon ihmisten kanssa, siis tilaisuuden järjestäjien - jota yhdistystä Kivelä oli aikanaan perustamassa. Nostin esille miten Kivelä avasi puheissaan kaikki pellit auki ja lasketteli täysillä ja rohkeasti läksytyksiä ...aina äänenkäyttöään myöten. Yhdistyksen toimijat totesivatkin juttutuokiossamme, että varmaan täytyy yhdistyksenkin uskaltaa ottaa reippaamnmin kantaa näissä asioissa.
'Ollaanko oltu sittenkin liian varovaisia' - pohti nykyinen pj Pirjo Immonen - Räihä, TYKS:n johtavia lääkäreitä.
Hyvä niin. Yhdistyksen syyskokous lähestyy, ehkä sieltäkin lähtee uusia aloitteita vaikka Turun kaupungin suuntaan vanhustehuollon osalta.
Illan kuluessa ehdokkaat vastasivat sekä valmiisiin että yleisön joukosta nousseisiin kysymyksiin, ja sen jälkeen Sirkka-Liisa Kivelä kommentoi ja arvioi vastaukset.
Ja antoi palaa.
Oli riemastuttavaa kuulla, miten hän osoitti päättäjien aina lainsäädännön valmisteluja ja niiden vahvistamista myöten syyllistyvän jopa rakenteelliseen syrjintään. On olemassa useita lakeja ja lainomaisia säädöksiä, joissa tapahtuu selvää ikäsyrjintää.
Hän luetteli liudan esimerkkejä, joita en malta ola toistamatta tässä:
* Ikäsyrjintää tapahtuu kaikien aikaa monissa palveluissa kunnissa
* Suomen Perustuslaissa luetellaan ikä muiden mukaan ominaisuutena kuten varallisuus,
uskonto jne, mutta vaikka Perustuslaissa onn erillinen pykälä lapsia koskien, sellaista ei löydy vanhuksia koskien.
* Nykyinen Yhdenvartaisuuslaki kieltää ikäsyrjinnän työelämässä, vaan ei elämässä yleensä!
* Kela noudattaa kuntoutuksen osalta ikärajaa, joka on myös säädöspohjainen aiheuttaen syrjintää!
* Maamme ihmisoikeuspolitiikassa ilmenee selvää syrjintä, sillä kaikki muut syrjityt ryhmät todetaan, vaan ei vanhuksia
Kivelä korosti vanhvasti, ettei Suomen hallitus ole tehnyt ikärasismin poistamiseksi mitään.
Kun valmistelussa on uudistettu Yhdenvertaisuuslaki, liittyy siihen myös yhdenvertaisuusvaltuutetun valinta ja nimeäminen.
- Tähän liittyen Kivelä toi esille vaaran, että aloite vanhusvaltuutetun nimeämisestä ja vakanssin perustamiesta vesittyy yhdenvertaisuuden alle. Siitäkin huolimatta, ettei laissa eds puhuta vanhuksista.
Kivelä korostikin, että vanhusvaltuutetulla on oltava laki takanaan, ja siinä on erikseen myös määriteltävä, että on vanhusvaltuutettu, jonka tehtävät kirjataan lakiin ja todetaan, että on toimisto sitä varten. Vanhusvaltuutetun on nostettava esiin asioita, jotka ongelmallisia, ja miksei voisi kertoa myös positiivisista asioista, Kivelä arvioi.
- Tähän liittyen ex - parlamenttimies Ensio Laine totesi, että on vaadittava myös omaa budjetointia tälle toiminnalle, muuten vaikea toteuttaa.
Asian korjaamista uskoo Kivelä auttavan sen, että tulossa on direktiivi, joka kieltää iäkkäiden ihmisten syrjinnän. Tämän sanoessaan hän korosti, että oltakoonpa EU:sta mitä mieltä tahansa, tämä on hyvä asia ja auttaa meitä. Samoin Kivelä krosti, etteä vanhukset itse eivät saa antaa syrjiä itseään. Aikanaan naiset nousivat taisteluun tasa-arvon puolesta, nyt on iäkkäiden ihmisten aika nousta samanalaiseen kamppailuun. Emme saa antaa syrjiä itseämme -hän sanoi.
********************'
Tilaisuuden jälkeen kävin pari kiinnostavaa keskustelua. Toinen oli kahden eturivissä istuneen rouvan kanssa. He toivat vahvasti esille uudelleen sen, etteivät kaikki eläkeläiset todellakaan ole samassa asemassa. Toiset saavat rahalla mitä tarvitsevat - jota itsekin eriarvoisena asiana yhdessä puheenvuorossani korostin. Edelleen rouvat korostivat, että ei ole vuosikymmeniin eduskunnassa tehty kuin lähinnä pienituloisten elämää lisää ahdistavia päätöksiä.
Toisen keskustelun kävin Turun vanhustuki ry:n johdon ihmisten kanssa, siis tilaisuuden järjestäjien - jota yhdistystä Kivelä oli aikanaan perustamassa. Nostin esille miten Kivelä avasi puheissaan kaikki pellit auki ja lasketteli täysillä ja rohkeasti läksytyksiä ...aina äänenkäyttöään myöten. Yhdistyksen toimijat totesivatkin juttutuokiossamme, että varmaan täytyy yhdistyksenkin uskaltaa ottaa reippaamnmin kantaa näissä asioissa.
'Ollaanko oltu sittenkin liian varovaisia' - pohti nykyinen pj Pirjo Immonen - Räihä, TYKS:n johtavia lääkäreitä.
Hyvä niin. Yhdistyksen syyskokous lähestyy, ehkä sieltäkin lähtee uusia aloitteita vaikka Turun kaupungin suuntaan vanhustehuollon osalta.
lauantai 16. lokakuuta 2010
Sofi Oksasesta toisenlaista sanottua
Ei vai Suomessa vaan monessa länsi-maissa on Sofi Oksasen kirja saanut vaikka minkälaista julksiuutta. Käännöksiä, näytelmiä..oliko jotain muutakin...Mutta koska koko Sofi Oksasen ympärille on rakennettu vahva antisosiaslismiin ja ja antikommunismiin perustuva goottinaisen sankarirooli, jolla hän 'paljastaa neuvostoajan kauheuksia' elämättä koskaan kirjoittamiaan aikoja, on syytä katsoa, mistä onkaan kyse.
Alla on aikalaisen Jaan Kaplisnkin blogista Matti Laitisen käänös, jolle haluan antaa tilaa blogissani sen merkityksen vuoksi. Kannattaa pysähtyä ja lukea miten Jaan Kaplinski kirjan ja Oksasen kokee.
Alla on aikalaisen Jaan Kaplisnkin blogista Matti Laitisen käänös, jolle haluan antaa tilaa blogissani sen merkityksen vuoksi. Kannattaa pysähtyä ja lukea miten Jaan Kaplinski kirjan ja Oksasen kokee.
Puhdistuksesta
”Sofi Oksasen romaanin “Puhdistus” huikea menestys ällistyttää minua. Muistellessani kirjoja, joita luin lapsuudessani, arvelen ymmärtäväni sitä jollakin asteella. 50-luvun alussa 20-vuosisadalla minulla ei ollut kovinkaan monta kirjaa luettavanani Eestissä. Luettuani lähes kaikki saatavissa olevat itsenäisen Eestin aikana julkaistut lastenkirjat aloin lukea enimmäkseen aikuisille suunnattua neuvostokirjallisuutta. Niiden joukossa oli myös pari tusinaa Stalinin palkinnon saaneita kirjoja. Mieleeni tulee joitain, jotka olivat todella hyvin kirjoitettuja kuten Aleksei Tolstoin ”Pietari I” ja ”Stalingradin juoksuhaudoissa”.
Enimmäkseen ilmestyi joitain anonyymejä, sekavia puolimytologisia tarinoita sadistisista saksalaisista ja heidän kätyreistään lurjuksina sekä urheista isänmaallisista partisaaneista sankareina. Kaikesta huolimatta näillä kirjoilla oli tiettyä vetovoimaa sopien johonkin meidän syviin psykologisiin tarpeisiimme keijusaduista sekä tarinoihin sankareista ja roistoista. Oksasen kirja vajoaa samaan kategoriaan kuin stalinistiset kirjat lapsuudessani. Ainoastaan sankarit ja antisankarit ovat vaihtaneet roolia keskenään. Se on taitavasti kirjoitettu kauhutarina lukuisine ruumiineen. Olkoon niin.
Minun ainoa, mutta vakava vastalauseeni romaania kohtaan on se, että kirja on olevinaan realistinen tarina elämästä Neuvosto-Eestissä 20-vuosisadan toisella puoliskolla ja se näyttää olevan hyväksytty sellaiseksi yleisesti Euroopassa ja Amerikassa. Sofi Oksasella ei ole välitöntä kokemusta noista ajoista ja tapahtumista, joita hän kuvaa osana elämäämme nitoen yhteen joitakin ikivanhoja ideologis-mytologisen kirjallisuuden sääntöjä ja myy sillä nyt hyvin lännessä. Hän kauppaa jotain, joka on olevinaan meidän elämäämme, vaikkei se sitä olekaan. Meidän elämämme Neuvostoliitossa ei ollut kauhutarina!
Totta kai oli useita kauhistuttavia ajanjaksoja, terrorin ja vastaterrorin vuosia, mutta kokonaisuudessaan me elimme elämää, joka oli usein melko kiinnostavaa ja hauskaa. Minä en voi hyväksyä ajatusta, että oma elämäni, vanhempieni, ystävieni ja kollegojeni elämä ei olisi ollut elämisen arvoista ja että me olisimme tunteneet itsemme laajan vankileirin vangeiksi. Neuvostoliitto ei ollut Stalinin kuoleman jälkeen vankileiri. Se oli surkea maa, mutta maailmassa oli ja on edelleen paljon kurjempia valtioita.
Yksi perusvakaumuksistani on se, ettei paholaista ole olemassakaan (ehkä ei jumalaakaan, mutta tässä se ei ole tärkeää). Neuvostoliitto ei ollut saatanallinen valtio. Elämää, jota elimme 20-vuosisadan toisella puoliskolla tässä maassa, ei eletty paholaisen tai hänen valvomiensa kätyrien pirullisten sääntöjen mukaan. Minä en halua kenenkään sieppaavan elämääni ja myyvän siitä huononnettuna versiona tuntemattomille ihmisille ulkomaille. Minä olen puhunut.”
Jaan Kaplinski
Suomennos: Matti Laitinen
Lähde:http://jaankaplinski.blogspot.com/
perjantai 15. lokakuuta 2010
PAKKO, PAKKO, PAKKO, PAKKO.....
Merkillinen maa tämä Suomi.
Törmäämme vähän väliä tuohon pakkomentaliteettiin, joka vahvasti ollut viime aikoina esillä.
Pakkoa löytyy monella elämän alueella, monessä eri iässä.
I
Alkuviikolla oli tv:ssa ohjelma pakkohoidosta. Väärinkäsitysten seurauksena oli vanhus joutunut pakkohoitoon, eikä voinut asialle heti itse mitään. Niin oli vahva virkamiesten ote pakkohoitoon ohjauksessa. Nousi toki niskavillat pystyyn, kun ajattelee, miten kohtuuttomasti kaikki kävi.
II
Toisaalta puhutaan pakkohoidosta myös päihdeäitien osalta. Tilanne on tässä toinen, sillä siinähän, että äiti sijoitetaan vierotushoitoon pakkopäätöksenä, suojellaan syntymätöntä lasta päihteiden ja huumeiden rankoilta vaikutuksilta.
- On äitejä, jotka ymmärtävät tilanteen ja ovat itse valmiit siihen, mutta kaikilla se ei mene näin. Ymmärrän silloin ainoaksi keinoksi juuri lapsen vuoksi tuon pakkohoidon. Silloin voi jopa äitikin tervehtyä tai vieraantua päihteistä samalla kertaa.
III
Pakkoruotsi on ollut monien huulilla. Puolesta ja vastaan. Olen oppinut ruotsinkieliseltä ystävältäni sen, ettei kieli ole edes mikään eliitin tai bättre folkin kieli, vaan on perinteisiä työläisseutuja mm. Turun saaristossa, jossa tänä päivänä on ensimmäinen kieli ehdottomasti se Ruotsi. Taaalintehtaalla sain vuosia sitten käytännössä harjaannuttaa paikallisten kanssa kieltä ja kaksi hienoa kesää siellä vietin poikani kanssa.
- Opetuksen osalta tingitään nyt jo monessa - se on kaikki takapakkia.
Kolme vuosikymmentä sitten oli kielivalikoima aivan toinen, eikä siinä ohessa ruotsin oppiminen ollut ongelma. Pojan pitkä kieli oli venäjä, kakkosena ruotsi, ja perään heti toinen ns. vieras kieli, joka hänellä oli ranska. Omasta ikäluokasta puhuessani on toki todettava, että luokkamme joutui tankkaamaan ekan vuoden ulkoa pelkkiä sananlaskuja...Borta är bra, men hemma bäst, Bättring är bästa ånger, God vilja bär tung börda, Goda ord äro bättre än guld..o.s.v......taisi jotenkin noin mennä kirjotusvirheineen kaikkineen....Mutta kirjoituksissa puuttui enää muutama pinna ällästä, vaikkei välillä tuntunut älliä ollenkaan olevan...
- Mielestäni koko kohu pakkoruotsista on lähtöisin siitä, että saadaan tuntimääriä vähennettyä ja säästettyä rahassa, kun kielivalikoimaa voidaan näin supistaa. Niin kielten laajempi valikoima - siis laajentaminen myös useampiin kouluihin monipuolisesti eikä vain supistuksia...on mielestäni asia, joka auttaa kaikkien kielten oppimisessa...
IV
Kun maassa on pitkäaikaistyöttömien määrä kasvanut jälleen voimakkaasti, kuten koko työttömyysluvut, on hallitusten jotenkin tarvinnut siivota näitä tilastoja. Tunnettu juttu. Myös päivärahojen saamiseksi on säädetty se, miten työn ottaminen on pakollista vaikka se olisi työttömälle miten mahdotonta tahansa. Matka on kohtuuton, ei esim. autoa käytössä, tarvitsee asunnon toiselta paikkakunnalta, työvuorot esim.yksinhuoltajalle täysin mahdottomat jne jne...Mutta ellet ota vastaan työtä, menetät oikeutesi myös päivärahaan...siis taas yksi pakko. Ei kukaan varmasti vapaaehtoisena ole ilman työtä ja ansiotuloja, mutta kohtuus näissäkin asioissa, järki hoi.
Tuli tässä yhdenlainen pakkotyö.
V
Kun nuori on päättänyt oppivelvollisuuskoulun, ja jatkosta on kyse, on hakeuduttava mihin tahansa koulutukseen, jotta ei jää ns. välivuotta. Taannoin oli lehdessä juttu nuoresta miehestä, joka teki raksalla töitä, kun joutui panemaan paperit lähihoitajakoulutkseen, ettei putoa pois tuista.
Taas oli yksi pakko. Koulupakko.
Näin meitä viisataan....onko se viisasta?
Mitä mieltä olet?
Törmäämme vähän väliä tuohon pakkomentaliteettiin, joka vahvasti ollut viime aikoina esillä.
Pakkoa löytyy monella elämän alueella, monessä eri iässä.
I
Alkuviikolla oli tv:ssa ohjelma pakkohoidosta. Väärinkäsitysten seurauksena oli vanhus joutunut pakkohoitoon, eikä voinut asialle heti itse mitään. Niin oli vahva virkamiesten ote pakkohoitoon ohjauksessa. Nousi toki niskavillat pystyyn, kun ajattelee, miten kohtuuttomasti kaikki kävi.
II
Toisaalta puhutaan pakkohoidosta myös päihdeäitien osalta. Tilanne on tässä toinen, sillä siinähän, että äiti sijoitetaan vierotushoitoon pakkopäätöksenä, suojellaan syntymätöntä lasta päihteiden ja huumeiden rankoilta vaikutuksilta.
- On äitejä, jotka ymmärtävät tilanteen ja ovat itse valmiit siihen, mutta kaikilla se ei mene näin. Ymmärrän silloin ainoaksi keinoksi juuri lapsen vuoksi tuon pakkohoidon. Silloin voi jopa äitikin tervehtyä tai vieraantua päihteistä samalla kertaa.
III
Pakkoruotsi on ollut monien huulilla. Puolesta ja vastaan. Olen oppinut ruotsinkieliseltä ystävältäni sen, ettei kieli ole edes mikään eliitin tai bättre folkin kieli, vaan on perinteisiä työläisseutuja mm. Turun saaristossa, jossa tänä päivänä on ensimmäinen kieli ehdottomasti se Ruotsi. Taaalintehtaalla sain vuosia sitten käytännössä harjaannuttaa paikallisten kanssa kieltä ja kaksi hienoa kesää siellä vietin poikani kanssa.
- Opetuksen osalta tingitään nyt jo monessa - se on kaikki takapakkia.
Kolme vuosikymmentä sitten oli kielivalikoima aivan toinen, eikä siinä ohessa ruotsin oppiminen ollut ongelma. Pojan pitkä kieli oli venäjä, kakkosena ruotsi, ja perään heti toinen ns. vieras kieli, joka hänellä oli ranska. Omasta ikäluokasta puhuessani on toki todettava, että luokkamme joutui tankkaamaan ekan vuoden ulkoa pelkkiä sananlaskuja...Borta är bra, men hemma bäst, Bättring är bästa ånger, God vilja bär tung börda, Goda ord äro bättre än guld..o.s.v......taisi jotenkin noin mennä kirjotusvirheineen kaikkineen....Mutta kirjoituksissa puuttui enää muutama pinna ällästä, vaikkei välillä tuntunut älliä ollenkaan olevan...
- Mielestäni koko kohu pakkoruotsista on lähtöisin siitä, että saadaan tuntimääriä vähennettyä ja säästettyä rahassa, kun kielivalikoimaa voidaan näin supistaa. Niin kielten laajempi valikoima - siis laajentaminen myös useampiin kouluihin monipuolisesti eikä vain supistuksia...on mielestäni asia, joka auttaa kaikkien kielten oppimisessa...
IV
Kun maassa on pitkäaikaistyöttömien määrä kasvanut jälleen voimakkaasti, kuten koko työttömyysluvut, on hallitusten jotenkin tarvinnut siivota näitä tilastoja. Tunnettu juttu. Myös päivärahojen saamiseksi on säädetty se, miten työn ottaminen on pakollista vaikka se olisi työttömälle miten mahdotonta tahansa. Matka on kohtuuton, ei esim. autoa käytössä, tarvitsee asunnon toiselta paikkakunnalta, työvuorot esim.yksinhuoltajalle täysin mahdottomat jne jne...Mutta ellet ota vastaan työtä, menetät oikeutesi myös päivärahaan...siis taas yksi pakko. Ei kukaan varmasti vapaaehtoisena ole ilman työtä ja ansiotuloja, mutta kohtuus näissäkin asioissa, järki hoi.
Tuli tässä yhdenlainen pakkotyö.
V
Kun nuori on päättänyt oppivelvollisuuskoulun, ja jatkosta on kyse, on hakeuduttava mihin tahansa koulutukseen, jotta ei jää ns. välivuotta. Taannoin oli lehdessä juttu nuoresta miehestä, joka teki raksalla töitä, kun joutui panemaan paperit lähihoitajakoulutkseen, ettei putoa pois tuista.
Taas oli yksi pakko. Koulupakko.
Näin meitä viisataan....onko se viisasta?
Mitä mieltä olet?
tiistai 12. lokakuuta 2010
TARINOITA TYÖNTEKEMISEN KANNATTAVUUDESTA SUOMESSA!
Alla esimerkkejä tämän päivän ihmisten arjesta;
- poimittu tänään fb:ssa käytävästä keskustelusta.
Ei tarvi hakea extreemi-lajeja kauempaa...
- Eikä hallituksen budjettiesitys ensi vuodelle lupaa kuin lisää huononnuksia!
(Tarinoista tässä pois nimet, vaikka ne fb:ssa nää ihmiset kirjoittikin omalla nimellään ja jopa kuvallaan...)
I
Meillä vaimo on palkkatukityössä (netto alle 1100€/kk) ja minä kansaneläkkeen varassa.Asumistukea saamme kokonaiset 41€,vaikka minulle kuuluisi eläkkeensaajan asumistukena reilut 300€ koska sellainen tuki on olemassa.Vaimon työssäkäynti menee siis ihan tappion puolelle, kun laskee kaikki tulomme ja menomme.Ja muka valtiovalta on tehnyt työssäkäynnistä kannattavaa,niin kehuu oikeisto...Tuleva takuueläke vaikuttaa myös asumistuen ym. suuruuteen,eläkkeeni ei siis suinkaan nouse ensi vuonna.Hyvä Suomi!
II
Tuli tässä taannoisilta työttömyysvuosilta mieleen yksi keikkatyö, josta tienasin bruttona 100 euroa (noin 7 tunnin
työstä). Verot meni sivutuloverokortin (hieman alle 30 %) mukaan ja sitten kun mulla oli tämmöinen valtava ansio, niin työma...rkkinatukea leikattiin liki 40 euroa. Laskin, että käteen jäi työstä jotain 2 -3 euroa/tunti ja mietin, että ei mitään satunnaista räpeltämistä koskaan enää. Minimipalkat eivät koske työtöntä (eikä työttömän puolisoa).
III
- poimittu tänään fb:ssa käytävästä keskustelusta.
Ei tarvi hakea extreemi-lajeja kauempaa...
- Eikä hallituksen budjettiesitys ensi vuodelle lupaa kuin lisää huononnuksia!
(Tarinoista tässä pois nimet, vaikka ne fb:ssa nää ihmiset kirjoittikin omalla nimellään ja jopa kuvallaan...)
I
Meillä vaimo on palkkatukityössä (netto alle 1100€/kk) ja minä kansaneläkkeen varassa.Asumistukea saamme kokonaiset 41€,vaikka minulle kuuluisi eläkkeensaajan asumistukena reilut 300€ koska sellainen tuki on olemassa.Vaimon työssäkäynti menee siis ihan tappion puolelle, kun laskee kaikki tulomme ja menomme.Ja muka valtiovalta on tehnyt työssäkäynnistä kannattavaa,niin kehuu oikeisto...Tuleva takuueläke vaikuttaa myös asumistuen ym. suuruuteen,eläkkeeni ei siis suinkaan nouse ensi vuonna.Hyvä Suomi!
II
Tuli tässä taannoisilta työttömyysvuosilta mieleen yksi keikkatyö, josta tienasin bruttona 100 euroa (noin 7 tunnin
työstä). Verot meni sivutuloverokortin (hieman alle 30 %) mukaan ja sitten kun mulla oli tämmöinen valtava ansio, niin työma...rkkinatukea leikattiin liki 40 euroa. Laskin, että käteen jäi työstä jotain 2 -3 euroa/tunti ja mietin, että ei mitään satunnaista räpeltämistä koskaan enää. Minimipalkat eivät koske työtöntä (eikä työttömän puolisoa).
III
Noh, nelihenkiselle perheelle 1 200 euron kuukausipalkan päälle pitää sentään hakea sossusta rahaa.
Nyt syksyllä olen töissä tuolla palkalla (nettona vajaa 1 100) joka on perheen koko tulo (koska nyt sossustahan ei saa mitään, koska periaatt...eessa voisin nostaa myös opintotukea samalla; tukikuukausia säästääkseni olen perunut tuet syksyltä). Kesällä kieltäydyin vastaavasta työstä (40h/viikko, 1 200 €/kk) ja kerroin siitä toimeentulohakemuksen kesätyönhakuselvityksessä (!), joten rangaistukseksi perusosaa laskettiin kesän ajaksi 20 %. Sähkölaskun tullessa tuli mieleen että voisi liittyä kerjäläisten joukkoon.
IV
Täysimääräinen työmarkkinatuki on 32,76 e/pv (21,5 päivänä/kk). Tienaan yli 1384 e/kk joten puolisoni saa vain 25 e. Siitakin maksetaan veroa 20%. Tienaan nettona kokopvätyöstä vain n.1100 e. Joka työpväni tietää meille 7 e tappiota, n.150 e/kk. On se kiva kun kannustetaan, lopettaisko sita työnteon kokonaan.
maanantai 11. lokakuuta 2010
SIIVOOJATREFFIT
Nyt on aika kaikkein pienipalkkaisimpien nousta liikkeelle.EI riipu, onko töissä valtiolla, kunnalla vai yksityisellä.
- Joko suoraan siivottavalla firmalla tai ns. orjakaupalla siivousfirmojen kautta, joka on laillista orjanvälitystoimintaa.
Miten itseäni eläkeläisenä asia minua koskettaa?
Ensinnäkin äitini teki lähes koko ikänsä siivojana töitä. Ensin 1950-luvun alussa kaupungin 'keltsukoita' Amiraalistonkadun varikolla iltamyöhällä siivoten, sittemmin raitiovaunuja. Työaika alkoi klo 21 jolloin ekat vaunut tuli tallille, ja päättyi klo 02.
Kura-ajat olivat pahimmat siivottavia. Kun muutimme saman kadun varrelta toiselle puolelle kaupunkia 1955, alkoi äiti ajaa pitää matkaa polkupyörällä kaikilla keleillä, talvipakkasista lumikinoksiin.
Todellinen työläisnainen vain sen tekee!
Sittemmin oli vuorossa Huhtamäkiyhtymän toimistosiivoukset Aurakafdulla: 2 kerrosta, huoneita kymmeniä, nykyisen kafe Fontanan yläkerroksia pari, ent. Etolan talo.
Lisäksi tuli aamutuimaan porrassivoukset Hämeenkatu ykkösessä.
Sitten äiti pääsi Luolavuoren vanhainktiin suursiivousryhmään - siiloin tehtiin vielä suursiivotkin lisätyöporukalla keävisin muutaman viikon ajan kerros kerrokselta.
Siinä vaiheessa itse olin abi, ja aikatauluuni sopi ottaa hoidettavkseni porrassiivoukset kokonaan...tähän asti oli tehty siivuskeikkoja yhdessä. Sittemmin kun äiti oli jo menehtynyt sairauteen, pääsi pikkusisko vanhainkotiin kesätyöhön siivoomaan...
Kunnialla koen tuon työn.
Kun valmistuin työterveyshuoltoon, oli alueellani vuosien ajan runsaasti siivoojia.
Työvälineet, käytettävät aineet, työn mitoitus, työsuojelu ja työturvallisuus, ergonomia...kaikki olivat osa sitä arkea, johon perehdyin yhjä enemmän.
Siivoojien rasitusvammat, tapaturmat, loppuunpalaminen, työn kuvan laajentuminen tehtäviin joita ei koe osaavansa (esim.pitkäaikaishoidossa hoitoapulaisiksi nimikkeiden vaihto) - kaikki nuo pala palalta osoitti, että siivojien työstä ei piitata eikä sitä huomata kuin vasta, jos hän on pois. Sairaana ilman sijaista. Tai tilalla sijainen, jolla homma ei suju yhtä näppärästi.
ON TOTTAVIE koko ammattikunnan voitava nousta jaloilleen oikein pystyyn, tehtävä työstään yleisesti niin arvostettavaa kuin se oikeasti on...ja siihen on saatava myös oikeudenmukainen palkka.
Edelleen työtä on oltava täydet tunniot niin, että viikkotunteja on elämiseen riittävä määrä. Ei riitä, että 20 viikkotunnilla täytyy elättää itsensä...kun palkaksi jää vain rippeet.
SIKSI SIIVOOJATREFFIT Turussa 14.11. sosiaalifoorumi - viikonloppuna...sunnuntaina 14.11. kokoontuvat myäös monet kansanliikkeet yhteen Turussa 1. valtakunnallisessa tapaamisessa.
- Joko suoraan siivottavalla firmalla tai ns. orjakaupalla siivousfirmojen kautta, joka on laillista orjanvälitystoimintaa.
Miten itseäni eläkeläisenä asia minua koskettaa?
Ensinnäkin äitini teki lähes koko ikänsä siivojana töitä. Ensin 1950-luvun alussa kaupungin 'keltsukoita' Amiraalistonkadun varikolla iltamyöhällä siivoten, sittemmin raitiovaunuja. Työaika alkoi klo 21 jolloin ekat vaunut tuli tallille, ja päättyi klo 02.
Kura-ajat olivat pahimmat siivottavia. Kun muutimme saman kadun varrelta toiselle puolelle kaupunkia 1955, alkoi äiti ajaa pitää matkaa polkupyörällä kaikilla keleillä, talvipakkasista lumikinoksiin.
Todellinen työläisnainen vain sen tekee!
Sittemmin oli vuorossa Huhtamäkiyhtymän toimistosiivoukset Aurakafdulla: 2 kerrosta, huoneita kymmeniä, nykyisen kafe Fontanan yläkerroksia pari, ent. Etolan talo.
Lisäksi tuli aamutuimaan porrassivoukset Hämeenkatu ykkösessä.
Sitten äiti pääsi Luolavuoren vanhainktiin suursiivousryhmään - siiloin tehtiin vielä suursiivotkin lisätyöporukalla keävisin muutaman viikon ajan kerros kerrokselta.
Siinä vaiheessa itse olin abi, ja aikatauluuni sopi ottaa hoidettavkseni porrassiivoukset kokonaan...tähän asti oli tehty siivuskeikkoja yhdessä. Sittemmin kun äiti oli jo menehtynyt sairauteen, pääsi pikkusisko vanhainkotiin kesätyöhön siivoomaan...
Kunnialla koen tuon työn.
Kun valmistuin työterveyshuoltoon, oli alueellani vuosien ajan runsaasti siivoojia.
Työvälineet, käytettävät aineet, työn mitoitus, työsuojelu ja työturvallisuus, ergonomia...kaikki olivat osa sitä arkea, johon perehdyin yhjä enemmän.
Siivoojien rasitusvammat, tapaturmat, loppuunpalaminen, työn kuvan laajentuminen tehtäviin joita ei koe osaavansa (esim.pitkäaikaishoidossa hoitoapulaisiksi nimikkeiden vaihto) - kaikki nuo pala palalta osoitti, että siivojien työstä ei piitata eikä sitä huomata kuin vasta, jos hän on pois. Sairaana ilman sijaista. Tai tilalla sijainen, jolla homma ei suju yhtä näppärästi.
ON TOTTAVIE koko ammattikunnan voitava nousta jaloilleen oikein pystyyn, tehtävä työstään yleisesti niin arvostettavaa kuin se oikeasti on...ja siihen on saatava myös oikeudenmukainen palkka.
Edelleen työtä on oltava täydet tunniot niin, että viikkotunteja on elämiseen riittävä määrä. Ei riitä, että 20 viikkotunnilla täytyy elättää itsensä...kun palkaksi jää vain rippeet.
SIKSI SIIVOOJATREFFIT Turussa 14.11. sosiaalifoorumi - viikonloppuna...sunnuntaina 14.11. kokoontuvat myäös monet kansanliikkeet yhteen Turussa 1. valtakunnallisessa tapaamisessa.
perjantai 8. lokakuuta 2010
kansalaisaktivismia, rohkeutta ja kansanliikkeitä
Leikkipuisto ja liukumäki
Asuinalueemme keskeiseltä paikalta oli kaupunki päättämnyt purkaa lasten leikkipuiston, Tulee kuulemma kalliiksi ylläpitää. Oli pari keinua, hiekkalaatikkoa, pikkulasten liukumäki ja pari erilaista keinuvaa hevosta ja ankkaa...oli iso ruohokenttä ja turvallisesti aidat ympärillä, ettei pallo kieri ajoradalle. Kaikki tämä varsin hyväkuntoinen välineistö siis purettiin juuri kesän kynnyksellä, kesäkuun alussa. Sattuipa juuri tuohon aikaan puistossa olemaan perinteinen asukkaiden naapuri-ilta tapahtumineen, joten asia nousi vahvasti esille.
Asukkaat olivat vihaisia. Itse kirjoitin lehteen, joku muu teki samoin. Useat ovat soittaneet katuosastolle, joka vastaa puistoista. Aina vaan viitattiin seuraavaan puistoon, joka on vilkkaasti liikennöidyn tien toisella puolella - sinne ei leikki-ikäisiä pikkulapsia voi yksi päästää. Melkein kerran viikossa käyn kuitenkin siellä kahden lapsenlapsen kanssa. Tapaan useita vanhempia ja isovanhempia siellä usein. Hyvin katkera kommentti tästä puistosta on mm., että lasten liukumäki on sellainen, jonne pienet lapset eivät voi kiivetä eivätkä nostamisen jälkeen uskalla edes laskea alas.
Taas ovat nämä vanhemmat ja isovanhemmat olleet aktiivisia. Vihaisia soittoja. Nyt eilen ja tänään on yllätykseksemme valettu syvä pohja ja tuotu paikalle se edellisen puiston pienempi liukumäki. Ihmisten kiukkuiset soitot ja vaatimukset ovat tuoneet vähän tulosta, hyvä niin.
- Mutta yhtä kaikki on pikkulasten lähipuisto edelleen pois - saa nähdä, koska kauniille alueelle rakentaa joku pari ökytaloa.
Mutta kansalaisaktivismi voitti toistaiseksi jotain.
II
Se ostopalvelun kallis hinta
Turun hammashuollossa on pitkät jonot. Niiden purkamiseksi päätti kaupunki ostaa suuren määrän palveluja yksityiseltä. Tuttavani sai vastoin omia periaatteitaan tällaisen mahdollisuuden, kun omalle asemalle oli pitkä jono. No, soitti, sai ajan ja meni lääkäriin.
Hammas poistettiin, ja koko käynti vei alle 20 minuuttia. Lääkäri totesi, että lähtipä helpolla.. Laskuun tuli toimenpiteeksi, että kyse oli vaativasta hammaskirurgiasta, ja hinta 500 €.
Mies otti yhteyttä hammashuoltoon esimiehelle, joka hoitaa ostopalveluasiat. Lääkäri rauhoitti tuttuani, ettei tarvitse maksaa kuin normaali tk-maksu. Tähän mies totesi, ettei hän tehdysä työstä kielläkään maksua. Mutta kun laskutus on aivan muuta!
Keskustelun lopputukoksena lääkäri sanoi, että annapa lasku tänne, selvitetään asia.
Tällä hetkellä vieläkään ei ole miehelle uutta pienempää laskua tullut. Tarina ei kerro, maksettiinko hammashuollosta tuo kaikki, vai mitä
Mutta senkin asian sisukas mies vielä selvittää..
Hammashuollolle hän opetti, että näinkö teitä laskutetaan tekemättömästä työstä. Verorahat menee sinne!
III
Turun perusturvalautakunnalla oli esityslistalla, että kotipalvelun asiakkaiden palvelumaksuja korotetaan jopa 30% ja 25 % joidenkin palvelujen osalta, ja samalla poistetaan maksuttomuus kaikkein pienituloisimmilta. Asia havaiittiin kansanliikkeen suunnalla.
Pantiin töpinäksi.
Kopiokoneet laulamaan, sähköinen verkko punaiseksi, tekstarit käyttöön ja sanallinen viesti mielenosoituksesta kierrätykseen.
Samalla myös valtuustoryhnille ja päättäjille kaikui tieto, että päätöstä ei voikaan siunata hiljaisuudessa, vaan kansa valvoo ja on tulossa mielenosoitukseen.
Poiketen paikallislehden tiedoista, joka kertoi paristakymmenestä ihmisestä, oli lautakunnan kokouspaikan ovella puolensataa ihmistä kyltteineen ja tunnuksineen. Ohi oli lautakunnan jäsenillä kiire, eivät halunneet ottaa megafonia käteen vaikka tarjottiin ja pyydettiin puhumaan. Ryhmäkokouksen lopulla tulivat vas:n jäsenet kertomaan kantansa, ja kiittivät meitä, sillä aina on päätöksellä painoarvoa kun ihmiset ovat vaatimuksineen liikkeellä.
Lopputuloksena oli, että lautakunta hylkäsi yksimielisesti molemmat esitykset.
Asia päätetään tietysti lopullisesti valtuustossa.
Mutta kansanliike voitti tällä kerralla tämän erän.
Se on asia, josta olemme ylpeitä.
Ja jatkoa valvomme!
Pöydälle jäi terveysasemien yksityistäminen - joten valvottavaa ja työtä kansanliikkeellä edelleen on.
Eivät päästä meitä vähällä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)