Nyt on aika kaikkein pienipalkkaisimpien nousta liikkeelle.EI riipu, onko töissä valtiolla, kunnalla vai yksityisellä.
- Joko suoraan siivottavalla firmalla tai ns. orjakaupalla siivousfirmojen kautta, joka on laillista orjanvälitystoimintaa.
Miten itseäni eläkeläisenä asia minua koskettaa?
Ensinnäkin äitini teki lähes koko ikänsä siivojana töitä. Ensin 1950-luvun alussa kaupungin 'keltsukoita' Amiraalistonkadun varikolla iltamyöhällä siivoten, sittemmin raitiovaunuja. Työaika alkoi klo 21 jolloin ekat vaunut tuli tallille, ja päättyi klo 02.
Kura-ajat olivat pahimmat siivottavia. Kun muutimme saman kadun varrelta toiselle puolelle kaupunkia 1955, alkoi äiti ajaa pitää matkaa polkupyörällä kaikilla keleillä, talvipakkasista lumikinoksiin.
Todellinen työläisnainen vain sen tekee!
Sittemmin oli vuorossa Huhtamäkiyhtymän toimistosiivoukset Aurakafdulla: 2 kerrosta, huoneita kymmeniä, nykyisen kafe Fontanan yläkerroksia pari, ent. Etolan talo.
Lisäksi tuli aamutuimaan porrassivoukset Hämeenkatu ykkösessä.
Sitten äiti pääsi Luolavuoren vanhainktiin suursiivousryhmään - siiloin tehtiin vielä suursiivotkin lisätyöporukalla keävisin muutaman viikon ajan kerros kerrokselta.
Siinä vaiheessa itse olin abi, ja aikatauluuni sopi ottaa hoidettavkseni porrassiivoukset kokonaan...tähän asti oli tehty siivuskeikkoja yhdessä. Sittemmin kun äiti oli jo menehtynyt sairauteen, pääsi pikkusisko vanhainkotiin kesätyöhön siivoomaan...
Kunnialla koen tuon työn.
Kun valmistuin työterveyshuoltoon, oli alueellani vuosien ajan runsaasti siivoojia.
Työvälineet, käytettävät aineet, työn mitoitus, työsuojelu ja työturvallisuus, ergonomia...kaikki olivat osa sitä arkea, johon perehdyin yhjä enemmän.
Siivoojien rasitusvammat, tapaturmat, loppuunpalaminen, työn kuvan laajentuminen tehtäviin joita ei koe osaavansa (esim.pitkäaikaishoidossa hoitoapulaisiksi nimikkeiden vaihto) - kaikki nuo pala palalta osoitti, että siivojien työstä ei piitata eikä sitä huomata kuin vasta, jos hän on pois. Sairaana ilman sijaista. Tai tilalla sijainen, jolla homma ei suju yhtä näppärästi.
ON TOTTAVIE koko ammattikunnan voitava nousta jaloilleen oikein pystyyn, tehtävä työstään yleisesti niin arvostettavaa kuin se oikeasti on...ja siihen on saatava myös oikeudenmukainen palkka.
Edelleen työtä on oltava täydet tunniot niin, että viikkotunteja on elämiseen riittävä määrä. Ei riitä, että 20 viikkotunnilla täytyy elättää itsensä...kun palkaksi jää vain rippeet.
SIKSI SIIVOOJATREFFIT Turussa 14.11. sosiaalifoorumi - viikonloppuna...sunnuntaina 14.11. kokoontuvat myäös monet kansanliikkeet yhteen Turussa 1. valtakunnallisessa tapaamisessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti