Merkillinen maa tämä Suomi.
Törmäämme vähän väliä tuohon pakkomentaliteettiin, joka vahvasti ollut viime aikoina esillä.
Pakkoa löytyy monella elämän alueella, monessä eri iässä.
I
Alkuviikolla oli tv:ssa ohjelma pakkohoidosta. Väärinkäsitysten seurauksena oli vanhus joutunut pakkohoitoon, eikä voinut asialle heti itse mitään. Niin oli vahva virkamiesten ote pakkohoitoon ohjauksessa. Nousi toki niskavillat pystyyn, kun ajattelee, miten kohtuuttomasti kaikki kävi.
II
Toisaalta puhutaan pakkohoidosta myös päihdeäitien osalta. Tilanne on tässä toinen, sillä siinähän, että äiti sijoitetaan vierotushoitoon pakkopäätöksenä, suojellaan syntymätöntä lasta päihteiden ja huumeiden rankoilta vaikutuksilta.
- On äitejä, jotka ymmärtävät tilanteen ja ovat itse valmiit siihen, mutta kaikilla se ei mene näin. Ymmärrän silloin ainoaksi keinoksi juuri lapsen vuoksi tuon pakkohoidon. Silloin voi jopa äitikin tervehtyä tai vieraantua päihteistä samalla kertaa.
III
Pakkoruotsi on ollut monien huulilla. Puolesta ja vastaan. Olen oppinut ruotsinkieliseltä ystävältäni sen, ettei kieli ole edes mikään eliitin tai bättre folkin kieli, vaan on perinteisiä työläisseutuja mm. Turun saaristossa, jossa tänä päivänä on ensimmäinen kieli ehdottomasti se Ruotsi. Taaalintehtaalla sain vuosia sitten käytännössä harjaannuttaa paikallisten kanssa kieltä ja kaksi hienoa kesää siellä vietin poikani kanssa.
- Opetuksen osalta tingitään nyt jo monessa - se on kaikki takapakkia.
Kolme vuosikymmentä sitten oli kielivalikoima aivan toinen, eikä siinä ohessa ruotsin oppiminen ollut ongelma. Pojan pitkä kieli oli venäjä, kakkosena ruotsi, ja perään heti toinen ns. vieras kieli, joka hänellä oli ranska. Omasta ikäluokasta puhuessani on toki todettava, että luokkamme joutui tankkaamaan ekan vuoden ulkoa pelkkiä sananlaskuja...Borta är bra, men hemma bäst, Bättring är bästa ånger, God vilja bär tung börda, Goda ord äro bättre än guld..o.s.v......taisi jotenkin noin mennä kirjotusvirheineen kaikkineen....Mutta kirjoituksissa puuttui enää muutama pinna ällästä, vaikkei välillä tuntunut älliä ollenkaan olevan...
- Mielestäni koko kohu pakkoruotsista on lähtöisin siitä, että saadaan tuntimääriä vähennettyä ja säästettyä rahassa, kun kielivalikoimaa voidaan näin supistaa. Niin kielten laajempi valikoima - siis laajentaminen myös useampiin kouluihin monipuolisesti eikä vain supistuksia...on mielestäni asia, joka auttaa kaikkien kielten oppimisessa...
IV
Kun maassa on pitkäaikaistyöttömien määrä kasvanut jälleen voimakkaasti, kuten koko työttömyysluvut, on hallitusten jotenkin tarvinnut siivota näitä tilastoja. Tunnettu juttu. Myös päivärahojen saamiseksi on säädetty se, miten työn ottaminen on pakollista vaikka se olisi työttömälle miten mahdotonta tahansa. Matka on kohtuuton, ei esim. autoa käytössä, tarvitsee asunnon toiselta paikkakunnalta, työvuorot esim.yksinhuoltajalle täysin mahdottomat jne jne...Mutta ellet ota vastaan työtä, menetät oikeutesi myös päivärahaan...siis taas yksi pakko. Ei kukaan varmasti vapaaehtoisena ole ilman työtä ja ansiotuloja, mutta kohtuus näissäkin asioissa, järki hoi.
Tuli tässä yhdenlainen pakkotyö.
V
Kun nuori on päättänyt oppivelvollisuuskoulun, ja jatkosta on kyse, on hakeuduttava mihin tahansa koulutukseen, jotta ei jää ns. välivuotta. Taannoin oli lehdessä juttu nuoresta miehestä, joka teki raksalla töitä, kun joutui panemaan paperit lähihoitajakoulutkseen, ettei putoa pois tuista.
Taas oli yksi pakko. Koulupakko.
Näin meitä viisataan....onko se viisasta?
Mitä mieltä olet?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti